.

.

5/10/2014

Vähiin käy päivät (ja pientä panikointia)


Apua, mitä mukaan!?

Huomattava pakkausstressi alkoi tänään, ja tietenkin sadepäivä on käytettävä hyväksi - kun ulos ei voi mennä niin sitten laitetaan pakkaukset käyntiin. Paitsi että siskon kanssa käyty keskustelu Suomen viimeaikaisista säämuutoksista sai meikäläisen(kin) panikoimaan siitä, mitä ottaa mukaan. O. alkoi panikoimaan kuluneella viikolla, kun lähtöpäivä lähenee ja pakkauskriisi iski häneenkin. Mitä ottaa mukaan, mikä on tarpeellista, mikä ei niin tarpeellista, tuleeko sitä nyt käytettyä vai ei, onko neljät kengät liikaa vai ei, montako t-paitaa ihminen voi omistaa...jne jne.

Minä tein aikoja sitten listan siitä, mitä otan mukaan. Listasin "kyllä" vaatteet, "ehkä" vaatteet ja "ei" vaatteet. Nopeasti rankkasin "ei"vaatteet erilliseen pinoon ja laitoin ne sängyn alle olevaan säilytystilaan. Poissa silmistä, poissa mielestä. "kyllä" ja "ehkä" vaatteista erottaminen oli sitten hankalampaa ja nyt kun sain tietää Suomessa vallinneesta takatalvesta, yritän yhdistää molemmat, jotta saisin tarpeeksi vaatetta mukaan (ja erityisesti taidan tarvita lämpimiä vaatteita). No jaah, ehkä se kesä sitten jossain vaiheessa saapuu Suomeenkin, mutta sitä ennen pitää kyllä varautua vaikka mihin säätilaan.

Nyt on häistä saatu kultakin myyty, olimme odotelleet hyvää ajankohtaa myydä se tsekkaamalla kullan hintaa, mutta jossain vaiheessa se tuli alas vaikka odotimme sen vielä kipuavan korkeammalle. Olisimme saaneet enemmän, jos olisimme myyneet aikaisemmin. No jaah, sille ei enää voi mitään. Mietimme myös että josko ostamme yhden ylimääräisen matkalaukun, mutta kun tänään punnitsimme kaikki kolme kaikkine tavaroineen (no lähes kaikkine tavaroineen), niin ei menekään yli painorajojen (jihuu!) ja silti voi vielä ottaa lentokoneeseen sisälle sen käsimatkatavaran, 8 kg.

Jännitys kasvaa meissä ihan selkeästi. :)

Myös olen miettinyt mitä teen blogin suhteen, ei tätä voi oikein jatkaa enää viikon päästä, kun emme ole Istanbulissa :D Joten uutta blogia vaan alulle, mutta minkälaista, otsikkoa olen miettinyt, ulkoasua olen miettinyt, mutta en ole vielä saanut aloitetuksi. Mietin myös onko mitään järkeä tehdä uutta blogia, kun kerran Suomessa asumme, onko se edes mielenkiintoista. Tähän asti olen kuvannut maisemia ja ruokia, ravintoloita ja sen sellaista, Suomessa tulisi kuvattua illalliseineksiä ja makkaraa...? Mietin myös onko liikaa näyttää kasvoja blogissa vai ei, tulihan noissa hääkuvissa näytettyä mutta ei ne mielestäni olleet turhan paljastavat. Aavistus yksityisyyttä ei olisi pahitteeksi, mutta samalla on kiva ottaa kuvia toisistamme. Noh, turha murehtia vielä sitä.

5/04/2014

I'd say it was a good party.






Farewell-bileet - done. Lista siitä, mitä tarvitaan mukaan - not done. (paitsi että olen kerran kirjoittanut listan, mutta vaihdoin mieltäni useampaan kertaan jo..) Tavaroiden järjestely ja vaatekaapin sisällön organisointi - not done. (en kykene selkeästi luopumaan joistakin vaatteistani, vaikka tännehän ne vain jäisivät, ja aina ne saa myöhemmin haettua..) Pakkaaminen - ei vielä aloitettu, luultavasti pari päivää ennen lähtöä aloitamme..  (turkkilaiseen tyyliin kaikki jätetään viime tinkaan..)

London Pub oli oikein mukava lokaatio bileille, mitä nyt mielettömän täynnä porukkaa, kuten myös kaikki ympärillä olevat baarit ja kahvilat. Sijainti on hyvä siinä mielessä, että vaikka se on lähellä Bahariyen ruuhkaista ostoskatua, se on kuitenkin sen verran sivussa siitä metelistä, että keskusteleminen on mahdollista. Baarikatu olisi ollut mahdoton paikka järjestää mitään, siellä porukkaa on niin että hyvä kun mukaan mahtuu. Tosin, turkkilaisella vieraanvaraisuudella he järjestävät aina ylimääräisiä pöytiä ja tuoleja sitä mukaa kun lisää porukkaa tulee paikalle. Parhaimmillaan meitä taisi olla siellä yli 20, joten ihan hyvät bileet olivat. Ja illan/aamuyön päätteeksi - Kimyon (tietenkin). Siellä urfa kepsua ja jalopenoja naamaan.

Turkkilaisille ystäville ostin Accessorizelta ystävyysrannekkeet, ikään kuin muistoksi ja kiitokseksi kaikesta, he ovat auttaneet niin monessa tilanteessa, oli se sitten paperiasiat tai käännösapu, hoitaneet puhelinsoittoja virastoihin tms..

Ilta meni myöhäksi baarissa, taisimme olla viimeiset lähtijät, siinä kahdelta aamuyöstä kun työntekijät lähestyivät meitä laskulla. Nautin muutaman viinilasillisen ja he myös myivät siideriä (!!), joten olihan sitäkin maistettava. Joku kantoi tarjotinta täynnä shottilaseja pöydälle ja O. sai talo tarjoaa-drinkin, koska hän oli se "onnekas", joka on lähdössä maasta. Toivottivat hyvää matkaa ja menestyksellistä elämää Suomessa.