.

.

4/16/2014

You're so lucky





Nyt kun olemme järjestäneet lähtömme Suomeen aiemmin kuin piti, on ollut mahdotonta myös mainita muutoksista turkkilaisille ystäville ja tutuille. Kaikki turkkilaiset tuttumme ja ystävämme ovat todenneet minulle asian kuultuaan, "You are so lucky to leave this country, I'm happy for you". 




Ymmärrän mitä he tarkoittavat sillä. Kovin moni tuntemistani turkkilaisista ei haluaisi jäädä tänne asumaan, tai ainakin he toivoisivat mahdollisuutta päästä muualle edes joksikin aikaa. Eräs toivoo pääsevänsä asumaan takaisin Lontooseen, toinen haki juuri viisumia Ranskaan. Yhdellä olisi mahdollinen maisteripaikka USAssa. Marketin kassalla töissä oleva O:n lapsuudenaikainen ystävä sai juuri 10 vuoden viisumin USA:han, vain sellainen kymppitonni puuttuu, jotta sinne pääsisi matkaamaan. Pikkujuttu, vai? Ei ollenkaan. Täällä ei tavallisella palkalla pitkälle pötkitä ja jos jotakin onnistuu säästämään niin on aika velho. Minä onnistun, pidän budjettia kuukausittaisista ostoksista ja jos joskus päätämmekin lähteä ulos syömään tai päätän ostaa jotakin ekstraa, niin se on siltikin mahdollista, sillä laskemme jatkuvasti, paljonko olemme onnistuneet säästämään.



Jos liiran kurssi ei olisi niin heikko, jos yksi euro ei vastaisi kolmea liiraa, niin me säästäisimme enemmän, luonnollisesti. Totesinkin sitä O:n isoveljelle, että ei sillä ole mitään merkitystä paljonko rahaa saamme kokoon, ei se ole yhtään mitään euroiksi käännettynä. Jokunen tonni, onhan se tietenkin jotain (raha on aina rahaa), mutta muuttokustannukset, ole-luvan kustannukset, asunnon hankkiminen ja etukäteismaksut, huonekalut, eläminen... Sellaiset "pikku"seikat saa meikäläisen hyvin,  hyvin mietteliääksi. Vaikka olemme molemmat iloisia siitä että olemme muuttamassa Suomeen, tuo se myös mukanaan uusia huolenaiheita. Minä olen hyvä säästämään rahaa, hyvä organisoimaan ja järjestelemään asioita tärkeysjärjestyksiin, ja erittäin hyvä jatkuvaan murehtimiseen. Huoh. Asia kerrallaan, toteaisin jollekulle toiselle, ja sitä mantraa pitää muistuttaa itselleenkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti