.

.

4/27/2014

B-party



O:n perheen kera vietimme lauantai-illan Viktor Levissä. Illallinen sisälsi juustoja, viiniä, pihviä ja lopulta meikäläisen gluteeniton vadelmainen suklaakakku. (p.s. se oli h-y-v-ä-ä, kiitos Özsüt hyvästä palvelusta)

Istuimme ulkona, tietenkin, ja vaikka yläpuolellamme oli näkymä taivaalle, oli katonrajoihin asennettu lämmitysmekanismit, joten kylmä ei tullut. Olin hyvin iloinen kakusta ja mukavasta tunnelmasta, niin että unohdin kokonaan ottaa sen kuvan siitä kakusta... Mitään siitä ei jäänyt jäljelle, eli hyvin oli kakulle menekkiä. Ja minä nyt syön kakkua ihan milloin vain, ruokarajoitteisena kun sitä herkkua ei ihan joka päivä ole tarjolla :)








Anne yllätti lahjallaan, Mavi:sta ostetulla pitkähihaisella. En yleensä pukeudu sateenkaaren väreihin, mutta jotakin hauskaa ja kesäistä tuossa paidassa on, ja keksinkin jo muutaman tavan käyttää sitä. Hän ehdottomasti yllätti minut pöllösormuksella, joka on ehkä söpöin kaikista pöllökoruista, joita minulla on. Kun O. valitteli ettei keksi mitään mitä ostaisi minulle, kerron että olisin uuden olkalaukun tarpeessa, vaatimuksina oli vaaleahko väri, pitkät hihnat ja suht tilava, jonne voi mahduttaa kaikkea tarpeellista. Tuo laukku löytyi Kadiköystä, 40 liiralla. Samalla reissulla löysin muutaman söpön (ja hullun halvan) rannekorun.

3 viikkoa Suomeen lähtöön ja meitä molempia jännittää. O. murehtii ja jännittää ja potee jopa unettomuutta miettiessään mitä hän aikoo tehdä suomessa, meneekö paperiasiat kaikki nappiin vai tuleeko jotain ongelmia, minkälaista se elämä tulee olemaan, minkälaisia ongelmia hän tulee kohtamaan..jne jne jne. Minä en oikein voi vakuuttaa että kaikki menee hyvin, koska en tiedä itsekään että minkälaisia asioita kohtaamme. Mutta toivon että kaikki menisi hyvin ja että pääsemme jonkinlaiseen päivärutiiniin kiinni kun olemme jonnekin (lue: pk-seudulle) asettuneet. Jänskättää! Ei mahda mittään :)

4 kommenttia:

  1. Kuolette tylsyyteen täällä, voin melkein luvata!

    VastaaPoista
  2. :) toivottavasti ei kuitenkaan, paljon varmaan vaikuttaa se missä asuu ja miten ne arkipäivät sujuvat yhdessä. jos molemmilla on töitä/koulua, niin ainakaan tekemisen puutetta ei luulisi olevan. Mutta verrattuna istanbuliin, minä tiedän mikä se ero on, miehellä on vasta hiirenharmaa ajatus siitä mitä se tulee olemaan :)

    VastaaPoista
  3. Tänään sattumalta ohitettiin tuo Viktor Levi ja muistimme sen heti blogistasi! Tulipa testattua. Ja onnea matkaan muutossanne ja asettumisessanne. Myös ystävämme on muuttamassa tänä kesänä tulevan vaimonsa kanssa Suomeen. Sanoin hänelle, että "Opettele suomi tai muuten ei tule mistään mitään." Sama neuvo sinne sinun miehellesi. Suomessa pitää oppia kieli, muuten sinne ei ole mahdollista asettua oikeasti. Itse sitten tullaan perästä ja katsotaan, että kuinka se asettuminen käy meiltä, jotka osaamme kielen:).

    VastaaPoista
  4. Mine, juu tiedetään että suomea pitää opiskella, sitä olen tolkuttanut miehellekin että ilman sitä tulee olemaan vaikeaa. Kielen opiskelu ja kulttuurishokki, suuria muutoksia edessä :) jänskättää niin ettei meinaa ihossa pysyä :D

    VastaaPoista