.

.

3/30/2014

Rakı ve balık




Lähdimme O:n kanssa meze-illalliselle lauantain kunniaksi, ja myös siksi että molemmat olimme haaveilleet jo jonkin aikaa kunnon meze&kala-illallisesta. Alunperin ajattelimme mennä syömään Yıldızlariin, Galata-sillan alle, mutta koska matkustaminen sinne ja takaisin on aina aikaavievää puuhaa (ja jos jäämme liian myöhään, ei takaisin Aasian suuntaan tule enää laivoja, jolloin ainoa (mukava) vaihtoehto on taksi, joka on tietenkin kallista lystiä öisin), päädyimme Kadıköyn tunnelmaan. 

Hetken aikaa horhoilimme kaduilla miettiessämme että missäs onkaan ne kaikki hyvät kalaravintolat, kunnes muistimme kalabasaarin tai sellaisen kalakujan, josta voi ostaa ruokaa (mezejä yms) kotiin vietäväksi tai ihan vain istahtaa joihinkin niihin lukuisiin ravintoloihin ja syödä paikan päällä. Me päädyimme ravintolaan, jonka nimi saattoi olla Rakı ve balık. Tai jotain sinne päin. Emme itse asiassa katselleet nimiä, taktiikka on aina se, että jos näemme ravintolan joka on tupaten täynnä porukkaa, sinne kannattaa mennä. Koska ihmiset valitsevat parhaat ravintolat, ja suuri määrä ihmisiä ravintolan edustalla takaa yleensä sen, että ruoka on myös laadukasta.





Valitsimme ne suosikkimezet (haydari, juusto ja siihen kuuluvat vihannekset, acılı ezme, deniz börülcesi, munakoisosalaatti, midye dolmat), joiden jälkeen tuli höyryävän kuumat juustokuorrutteiset katkaravut sienikastikkeessa, ja pääruokana lohta. O. nautiskeli rakia, minä valitsin pikkupullon Cankayaa. Vaikka emme määrällisesti syöneet paljoa, oli lasku tähtitieteellisen suuri. Siis olin ihan että wauuuuuu... kun sen näin. Mutta varauduimme siihen etukäteen, joten ei se nyt ihan täysin yllätys ollut. Ruoka oli kuitenkin suussasulavaa, en muista milloin viimeksi olimme syöneet mezejä (lokakuussa, kun menimme prinssisaarille). Tätä satsia tulee ikävä Suomessa. Onneksi Helsingissä on Meze point, jossa voi saada jotakin melko lähelle vastaavaa, sitten kun oikein kova ikävä iskee ;)

3/22/2014

Se on kevät ny.



O. sai viikon alussa iloisia uutisia, kun sai passinsa takaisin sen jälkeen kun oli käynyt pari viikkoa sitten konsulaatissa viisumia hakemassa. Konsulaatin mukava täti nähdessään O:n totesi "ai, sinä olet Elisan mies" :D Olemme siis käyneet konsulaatissa niin useasti, että he tuntevat meidät jo. Viisumi tuli (jee!) ja se on itse asiassa voimassa puolen vuoden ajan, josta oleskelunkesto 45 päivää (jee!). Nyt on ainakin yksi huoli vähemmän. Vielä ensi kuussa minun pitäisi käydä Üsküdarissa päivittämässä uusi sukunimi ole-lupaan, jotta ongelmia ei ilmaantuisi kun maasta lähdemme passikontrollissa (he kun joka kerta kysyvät ole-lupaa passia selaillessaan ja minulle oli kerrottu että sukunimi pitäisi olla sama molemmissa). Joten.. on parempi play by the book. 

Kävimme turkkilaisten ystävien kanssa perjantai-illallisella Jumbo Burger- ravintolassa lähellä Caddebostania. Ravintola on kallis, samanlaatuista ruokaa ja juomaa saa Kadiköystä halvemmallakin. Itse söin pihvin salaatilla siinä kun muut maistelivat hampurilaisia. Ilta jatkui myöhään hauskaa pitäessä ja lopulta kävelimme Caddebostanin rantaviivaa pitkin kotiin lähtiessämme.

Tänään päätin extempore käydä Kadiköyssä mahtavan kelin houkuttelemana. Talvitakit on saanut kyytiä jo viikko sitten, nahkatakillakin on lämmin auringossa. Tarkoitus oli vain ikkunashoppailla, käppäillä tutuilla kulmilla, ja päädyin ostamaan 20 liiralla koruja. Ehkä se annetaan anteeksi, sillä muuta ei ole tullut ostettua pitkään aikaan.

Kotiovella on käynyt porukkaa tuomassa CHP:n mainoslehtisiä ja kaikenlaista pientä esinettä kynistä avaimenperiin. Vaalit lähestyvät ja kaikki ovat hermostuneita, odottavalla kannalla, pessimistisiä ja/tai optimistisia, riippuu mitä puoluetta äänestää. Jännite kasvaa kaupungissa, koko maassa, pianhan se selviää miten tässä käy..

3/15/2014

Instability is the new normal.



Olisipa mukavaa kirjoittaa pelkästään positiivisia kuulumisia, mutta kuluneen viikon tapahtumat ovat kyllä vetäneet pohjat sille, mitä on ollut uutisisissa viime aikoina. Gezi park protesteista on lähes vuosi, mutta se aiheuttaa vieläkin protesteja ympäri kaupunkia. Viimeisimpänä tietenkin pienen pojan Berkin Elvanin kuolemasta johtunut ensin kansalaisten raivostuminen ja sen jälkeen hautajaisten seurauksena poliisien väliinpuuttuminen kaasun ja vesitykkien kera.



CNN:n uutinen kertoo hyvin yksiselitteisesti mistä on kyse, videot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kiitos uhkarohkeiden toimittajien, pääsemme näkemään tapahtumia Taksimin liepeiltä.
Dailymail mainitsee tosiasiasta, että turistien tulee olla varovainen Istanbulissa, koska protesteja on tapahtunut ja voihan niitä tulla vielä lisää. Ja kun puhumme niistä, kyse ei ole vain kokoontumisista vaan poliisien ja kansalaisten yhteenotoista.
Viimeisimpänä Today's Zaman kirjoittaa uutisen, jossa pääministeri on sitä mieltä että tämä 13-vuotias poika kuului terroristiorganisaatioon ja sen vuoksi puolusti poliisien toimintaa. Minulla ei ole sanoja kuvaamaan mitä mieltä tästä "uutisesta" olen..

Olen  tyytyväinen siihen tosiasiaan että en asu Euroopan puolella tässä kaupungissa, siellä kun pahimmat kahakat ovat yleensä käynnissä. Ja tietenkin Kadiköy, tuo rakas naapurikylä, on myös toiminut protestien näyttämönä jo useampaan kertaan. Olen myös tyytyväinen siihen, että olemme lähdössä kahden kuukauden kuluttua, insallah saamme kaiken valmiiksi siihen mennessä. O. totesi että ei varmasti voisi olla parempaa ajankohtaa lähteä täältä, vaalit lähestyvät jo, tämän kuun lopulla ne alkavat, ja jos tilanne on jo nyt sekava ja epästabiili, niin vaalien jälkeen voimme odottaa tämän saman jatkuvan - ellei sitten jotakin pahempaa tapahdu. Toivotaan ettei, ja toivossa on hyvä elää.

3/08/2014

Mitä missä milloin

(googlesta löytämä kuva kun kirjotin kadinlar günü :)

Naistenpäivä on alkanut sateisissa merkeissä täällä Istanbulissa. Jos jotakin speciaalia tähän päivään yrittäisi kehitellä, niin se ei ainakaan sisällä kukkia ja suklaata. En pidä kukista ja yritän ylläpitää suklaalakkoa, nyt jo menestyksellisesti puolitoista viikkoa takana.. Jos jotakin haluaisin, niin ehkä mukavan hartiahieronnan ja yhdessäoloaikaa O:n kanssa. Hän kun yleensä tekee iltavuoroja ja siten on koko päivän poissa kotoa myöhään iltaan asti, mutta aamuvuoroissa illat sentään on kotona, which is nice.

Viimeaikaiset uutiset Turkin pääministeristä sulkemassa sosiaalista mediaa alkavat osoittamaan jo huonoa huumorintajua. Nuo uutiset ovat jatkumo edellisestä skandaalista, joka vuoti nettiin ja on nyt kaikkien tiedossa - mikä on totta ja mikä ei tässä rahojen piilottelussa, kukaan ei voi tietää varmaksi paitsi pääministeri itse. Ja se suurin skandaalihan alkoi joulukuussa, kun hallituksen lahjusepäilykset sun muut oli tuotu ihmisten tietoon poliisin toimesta.

Niin tai näin, toivon mukaan facebookia ja juutuubia ei suljeta tämän kuun lopussa, ja toivon mukaan tilanteet ylipäänsä muuttuisivat parempaan päin täällä - eikä päinvastoin, insallah.

3/02/2014

Getting together


Viikonlopun suunnitelmiin kuului suomalaistuttaviemme järjestämät pippalot Euroopan puolella, Kurtlusissa. Joukkoon liittyi sama vanha setti "meikäläisiä" ja joitakin uusia kasvoja - tapasinpa myös vanhan tutun CELTA-kurssilta, josta en uskonut enää kuulevani kurssin jälkeen. Hänen kun oli tarkoitus muuttaa takaisin Marokkoon, mutta olikin tullut takaisin Istanbuliin ja toistaiseksi jäädäkseen. Pienet on piirit ja pieni on maailma, välillä.







Joskus puolen yön jälkeen suurin osa porukasta lähti Taksimiin jatkoille ja me O:n kanssa seurasimme jonkin ajan päästä myös. Tällä kertaa Taksim oli lauantai-illaksi "rauhallinen", protesteja ei ollut meneillään, joten kansa sai  rauhassa juhlia.








Bileporukka päätyi Quit-nimiseen baariin, jonne mekin hetkeksi pysähdyimme, mutta koska kello oli jo monta, niin päätimme lähteä kotiin, parin jäätelöpallon kera. Oli ihan mukava nähdä Taksimia taas pitkästä aikaa, menoa ja meteliä riittää siellä viikonloppuisin aina aamun pikkutunneille asti.