.

.

2/01/2014

Ankara, again.

Herätys "aamulla" kahdelta, puoli neljän bussilla Ankaraan, perillä 9 aikaan, tapaaminen suurlähetystössä 12 jälkeen, puoli neljän bussilla Istanbuliin, perillä 9 aikaan. Sellainen kevyt reissu..

Ankara nähty jälleen, toivottavasti viimeistä kertaa näissä merkeissä. Vaikka pakkasin leivät bussimatkaksi, tarvitsimme silti aamupalan kun kaupunkiin saavuimme. O. olisi halunnut viedä minut Atakule:en syömään, mutta taksikuski kertoi että se on suljettu ja että sen käyttötarkoitukset ovat enää kiivetä ylös ja tarjota kaupunkinäkymiä turisteille. Joten menimme samaan paikkaan syömään, jossa olimme kesällä -12.







Koska oli silti aikaa tapaamiseen, sulattelimme aamupalaa kävelemällä lähimaastossa.







Passiasioiden jälkeen piti lähteä pankkiin maksamaan lasku, mutta juuri kun saavuimme pankin oville, ne suljettiin työntekijöiden lounastauon ajaksi, eli tunnin verran lisää odottelua vuorossa. Koska kaupunki oli tuulinen ja melko kylmä, halusin istumaan jonnekin lämpimään ja nauttimaan jostakin lämpimästä..


Minulle kaakao vaniljajäätelöllä, O:lle mukillinen salepia.

Pankkireissu meni kivuttomasti, olimmehan ensimmäiset ovien takana jonottamassa vuoronumeroita. Paikalle osui keski-ikäinen nainen, jonka tytär asuu Forssassa miehensä ja lapsensa kanssa. Tämä nainen oli lähdössä käymään siellä 3 kuukaudeksi, vaikka aiemmilta kokemuksiltaan tiesi kertoa että kyseinen kaupunki on aika tylsä paikka. Erottuamme pankista päästyämme nainen vilkutti meille hyvästiksi ja sanoi "moi-moi", mikä kirvoitti meistä ehkä päivän ensimmäiset naurut. (siihen asti kun olimme olleet melko väsyneitä, ja väsyneenä minä olen kärttyinen)


Taksilla bussiasemalle, josta päätimme ostaa matkaliput heti ensimmäiseen Istanbuliin menevään bussiin. Voih, ensimmäinen bussi olisi lähtenyt puolen tunnin päästä mutta se oli täynnä. Joten odotimme kokonaiset  1,5 tuntia seuraavaa bussia, josta siinäkään ei ollut kuin muutama istuinrivi vapaana. Kun on koko päivä aikaa odotella jatkuvasti seuraavaa tapahtumaa, täytyy kehitellä tekemistä. Yleensä se tarkoittaa vatsan täyttämistä.


Ensin ajattelimme syödä jotakin kevyttä (onhan bussimatkan aikana tauko, jonka aikana ehtii syödä jotakin nopeasti, jos nälättää), mutta päädyimmekin tuhdimpaan lounaaseen, sillä hinnat olivat suopeat.





Bussiasemalla on muutamia ruokapaikkoja, ja tässä oli ehdottomasti hinnat kohdillaan. Jos iskenderin saa 13 liiralla, niin se kannattaa ottaa. Kun tilasimme minun iskender-annosta, pyysimme tarjoilijalta jättää se leipä laittamatta annokseen, ja kertasimme mitä siinä saa olla. Kun se tuli, niin ei, ei siellä ollut leipää kaiken sen lihan alla, vaan pide. Huoh.. :)

Takaisinmatkalla minä jopa nukahdin alle tunniksi, mikä oli loistavaa. Ja Istanbul näytti niin ihanalta kun saavuimme, ruuhkainen ja äänekäs toki, mutta kaikkeen tottuu.. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti