.

.

2/26/2014

Jotakin hyvää




Kun keskityn positiivisiin puoliin (tässä harmaassa, sateisessa, sumuisessa, kylmässä helmikuussa), niin vakaa uskomukseni on, että kevät alkaa maaliskuussa. En kestä talvea, etenkään tällaisia, jolloin ei ole edes sitä kunnon lumista talvea. Kylmyyttä en siedä ja se tulee olemaan aikamoinen shokki sitten ensi talvena Suomessa..

Ja koska Suomeen muutto on ajatuksissa päivittäin, on iloinen uutinen sekin, että olemme lähdössä jo toukokuun puolivälissä, koska emme vain malttaneet odottaa heinäkuuhun :) Toivon mukaan O. saa viisumin ja kaikki menisi hyvin. Toivossa on hyvä elää.

Pari päivää sitten kävellessäni metrobussipysäkille, kanniskellen olkalaukkua ja painavaa muovikassia, liukastuin johonkin ja rymistelin portaat alas kuin pillastunut kameli ja nyrjäytin nilkkani. En onneksi mätkähtänyt naamalleni, se olisi jo ollut jotain, mutta nilkka jotenkin nurjahti siinä menossa ja se vaivaa vieläkin. Onneksi kuitenkaan ei sen pahemmin käynyt, ei se näytä edes turvonneelta, joten uskon (vakaasti, kyllä) että se paranee itsestään. Saa nähdä sitten kauanko siinä menee. Kävely sujuu, mutta jatkuva kipu siinä on edelleen.

Huomenna olemme menossa kahden turkkilaisystävän kanssa aamiaiselle samaan paikkaan Beykozissa, jossa kävimme joitakin viikkoja sitten. Otan siivun omaa leipää mukaan ja aion nauttia pöydän antimista suurella ruokahalulla :)

Kuvat Prinssisaarilta viime huhtikuulta, kun oli niiiiin lämmin ja porukat tulivat käymään Suomesta. Lämpimiä päiviä on tilattu, tuleehan ne tuleehan? Kesä kesä kesä!

2/15/2014

Let's order instead.








Ystävänpäiväsuunnitelmat muuttuivat, kun päiviä oli enää yksi jäljellä. Minulla oli flunssa viime viikonlopusta asti ja aloin tuntemaan oloni paremmaksi viikon loppua kohden. Mutta siinä missä minun olo kohentui, O. tuli kipeäksi ja tunsi olonsa väsyneeksi ja sairaaksi, joten ravintolaillallinen ei tullut kuuloonkaan. Joten vietimme päivän kotona, ja tilasimme ruokaa yemeksepetin sivulta. Halusin jotain uutta, ja kun löysimme Cookshopin listalta, päädyimme siihen. Cookshop-ravintola on yhdistettynä Ramada-hotelliin täällä Altunizadessa, sinne kävelee kotoa vartissa. Tilasin lohta kasviksilla, mukana tuli vielä lämmin kastike annokselle, ja se oli maukasta se. Visuaalisesti ei mikään kaunis kattaus, tulihan se muovipakkauksessa, mutta niin herkullista. Joku kerta pitäisi varmaan käydä syömässä ihan paikan päällä..

Päivän yllätykseksi sain samaiselta tuttavalta, jonka häissä olimme tammikuussa. Hän oli Etelä-Afrikassa häämatkalla ja osti tuliaisiksi korvakorut, joista tulee tietenkin mieleen kirahvi, kuvioinnin vuoksi. Omat kosmetiikkaostokseni täydentyi sydämenmuotoisilla suklailla, jotka soveltuivatkin hyvin päivän teemaan :)

2/08/2014

Menovinkki


Ensi viikon perjantaina on ystävänpäivä, joka Turkissa on enemmänkin pariskuntien päivä. Koska päätämme skipata lahjojen ostamisen, tein toivomuksen ravintolaillallisesta - onhan heti sen jälkeen viikonloppu, jolloin voi levätä. Kyselin muutamalta ystävältä suositeltavia paikkoja, mahdollisesti sisältäen aina yhtä toimivan viini+juusto-kombon. 

Eräs ystävä suositteli ravintolaa nimeltä Sensus, joka sijaitsee Galatassa, aivan tornin kupeessa.
(kuvat nettisivulta)




Konsepti on mielenkiintoinen: heillä on yhdistetty baari/kauppa/ravintola, kun menet sisään voit ostaa pullon viiniä ja he tuovat sen pöytään, jos aiot nauttia siitä paikan päällä. Lisäksi voi tilata juustolautasen kyytipojaksi. Sitä en tiedä onko tämä hyvä (=rauhallinen) paikka pariskunta-illalliselle, mutta varmasti isommalle porukalle iltaa viettämään. Hinta-laatusuhde on kuulemma hyvä. 

Ja jos emme tänne ensi perjantaina päädy, niin onhan meillä aina Kadiköy.. :) Ja sieltä ensisijainen vaihtoehto ystävänpäiväillalliselle on Viktor Levi. Juustoja ja viinejä löytyy myös sieltä, kuten myös maistuvat pihvit..

2/01/2014

Ankara, again.

Herätys "aamulla" kahdelta, puoli neljän bussilla Ankaraan, perillä 9 aikaan, tapaaminen suurlähetystössä 12 jälkeen, puoli neljän bussilla Istanbuliin, perillä 9 aikaan. Sellainen kevyt reissu..

Ankara nähty jälleen, toivottavasti viimeistä kertaa näissä merkeissä. Vaikka pakkasin leivät bussimatkaksi, tarvitsimme silti aamupalan kun kaupunkiin saavuimme. O. olisi halunnut viedä minut Atakule:en syömään, mutta taksikuski kertoi että se on suljettu ja että sen käyttötarkoitukset ovat enää kiivetä ylös ja tarjota kaupunkinäkymiä turisteille. Joten menimme samaan paikkaan syömään, jossa olimme kesällä -12.







Koska oli silti aikaa tapaamiseen, sulattelimme aamupalaa kävelemällä lähimaastossa.







Passiasioiden jälkeen piti lähteä pankkiin maksamaan lasku, mutta juuri kun saavuimme pankin oville, ne suljettiin työntekijöiden lounastauon ajaksi, eli tunnin verran lisää odottelua vuorossa. Koska kaupunki oli tuulinen ja melko kylmä, halusin istumaan jonnekin lämpimään ja nauttimaan jostakin lämpimästä..


Minulle kaakao vaniljajäätelöllä, O:lle mukillinen salepia.

Pankkireissu meni kivuttomasti, olimmehan ensimmäiset ovien takana jonottamassa vuoronumeroita. Paikalle osui keski-ikäinen nainen, jonka tytär asuu Forssassa miehensä ja lapsensa kanssa. Tämä nainen oli lähdössä käymään siellä 3 kuukaudeksi, vaikka aiemmilta kokemuksiltaan tiesi kertoa että kyseinen kaupunki on aika tylsä paikka. Erottuamme pankista päästyämme nainen vilkutti meille hyvästiksi ja sanoi "moi-moi", mikä kirvoitti meistä ehkä päivän ensimmäiset naurut. (siihen asti kun olimme olleet melko väsyneitä, ja väsyneenä minä olen kärttyinen)


Taksilla bussiasemalle, josta päätimme ostaa matkaliput heti ensimmäiseen Istanbuliin menevään bussiin. Voih, ensimmäinen bussi olisi lähtenyt puolen tunnin päästä mutta se oli täynnä. Joten odotimme kokonaiset  1,5 tuntia seuraavaa bussia, josta siinäkään ei ollut kuin muutama istuinrivi vapaana. Kun on koko päivä aikaa odotella jatkuvasti seuraavaa tapahtumaa, täytyy kehitellä tekemistä. Yleensä se tarkoittaa vatsan täyttämistä.


Ensin ajattelimme syödä jotakin kevyttä (onhan bussimatkan aikana tauko, jonka aikana ehtii syödä jotakin nopeasti, jos nälättää), mutta päädyimmekin tuhdimpaan lounaaseen, sillä hinnat olivat suopeat.





Bussiasemalla on muutamia ruokapaikkoja, ja tässä oli ehdottomasti hinnat kohdillaan. Jos iskenderin saa 13 liiralla, niin se kannattaa ottaa. Kun tilasimme minun iskender-annosta, pyysimme tarjoilijalta jättää se leipä laittamatta annokseen, ja kertasimme mitä siinä saa olla. Kun se tuli, niin ei, ei siellä ollut leipää kaiken sen lihan alla, vaan pide. Huoh.. :)

Takaisinmatkalla minä jopa nukahdin alle tunniksi, mikä oli loistavaa. Ja Istanbul näytti niin ihanalta kun saavuimme, ruuhkainen ja äänekäs toki, mutta kaikkeen tottuu.. :)