.

.

1/18/2014

Beykoz (ja jälleen puhetta ruoasta)






Beykoz on melko suuri kaupunginosa, joka kattaa sekä varakkaita ja vähemmän varakkaita asukkaita. Rantaviivaa pitkin yleensä näkyy kauniita, uusia, remontoituja koteja uima-altailla ja puutarhoilla. Kaukana rantaviivasta onkin sitten huomattavasti erinäköisempää asumistyyliä, vaatimatonta ja köyhää. Ero alueiden välillä on melkoinen, mutta sellainen Istanbul oikeastaan onkin, täynnä vastakohtia, rikasta ja puutteellista.

Kahden turkkilaisen ystävän kanssa lähdimme eränä päivänä autolla Beykoziin, Göreleen, aamiaiselle, ulkoisesti koruttoman näköiseen aamiaisravintolaan. Meidän lisäksi siellä ei ollut ketään, mutta siellä ollessamme tuli muitakin tuoreen teen ja runsaan aamiaisen perässä. Siellä ollessamme ei tullut otettua kuvia, mutta nettisivun kyseiselle paikalle löysin (mikä on ihme, olisin voinut lyödä pääni vedoksi, että kyseisellä pienellä paikalla ei nettisivuja ole). Köy et mangal  oli mukavan rentouttava paikka, ja aamiainen oli runsaampi kuin olisin ikinä voinut aaviastaa. Ensin meille tuotiin noin 8 eri lajia juustoa ja hilloa ja hunajaa (kotitekoisia, pieniltä tiloilta tuotuja, tuoretta ja herkullista...), haudutettua teetä, vihanneksia ja munakasta vielä tirisevänä kuumalla pannulla. Kaiken kruunasi paistetut leivät, jotka kieltämättä tuoksuivat hyvältä. Ruoka oli runsasta ja tuoretta ja niin maistuvaa. Hunaja oli kuin suoraan mehiläispesästä kerättyä, eipä tainnut tulla maistettua niinkin tuoretta hunajaa ennen.

Eli lyhyesti, suosittelen paikkaa, jos aikaa on ja nälkä heti aamusta. Olisimme varmasti voineet tilata vähemmän ruokaa, mutta emme tienneet miten paljon ruokaa perussetti sisältäisi. Se oli aika lailla liikaa kolmelle henkilölle, ehkä seuraavalla kerralla sitten vähemmän :) Hintaa tuli 17 liiraa per henkilö, mikä ei ole paha kun saa kylliksi syödäkseen. (ja ihme että en ole tämän tanakampi, kun ruoasta tulee juttua harva se päivä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti