.

.

1/28/2014

Tammikuun terassibileet

Lauantai-ilta oli alunperin koti-ilta, me kun harvemmin suunnittelemme viikonloppurientoja etukäteen. Tapahtui kuin tyypillisesti: olen kotona, vielä nauttimassa aamupalan rippeistä iltapäivällä (lue: ryystän useamman kupin vihreää teetä ja katselen jotakin vanhaa 90-luvun tv-sarjaa tuubista rennoissa kotivaatteissa ja tukka homssuisena), pikkuveli saapuu kotiin tyttöystävänsä kanssa ja O. tulee aamuvuorosta. Jonkun aikaa vietämme kotona aikaa keskenämme, kunnes he kertovat että euroopan puolella olisi bileet, erään meidän yhteisen tutun luona. Koska emme olleet käyneet missään pitkään aikaan, olimme valmiita lähtemään. Tunnin kuluttua siitä olin jo lähtövalmis (ja se on nopea valmistautumisaika se).

Lopulta kävimme Kadiköyn kautta, kävimme syömässä dönerit ja otimme paatin Karaköyyn, seuranamme eräs O:n lapsuudenaikainen ystävä. Oletin viettävämme kekkerit sisätiloissa, mutta tuttumme asuikin aivan Galata-tornin vieressä ja heillä oli kattoterassi käytössä, joten vuoden ensimmäiset terassibileet ovat siis täten alkaneet :)










 (tämä kuva siis heidän kattoterassiltaan, melkoiset näkymät..)
 (pitihän sitä nyt vähän hullutella..)



Kameralleni on tapahtunut jotain, kun en saa fokusoitua kuvia tarkaksi, mutta kaippa noista selvän saa, että millaiset maisemat heillä on (aina kun kattobileitä järjestävät). Aika hulppeaa, sanoisin! (kesäkekkereitä odotellessa..)

1/25/2014

Pikkureissu





On taas se hetki käsillä, kun Ankaraan "pitää" lähteä. Su-Ma välisenä aamuyönä. "Pitää" siksi että sinne menee sen 6 tuntia bussilla, joka on edullinen tapa kulkea, tai vain tunnin lentokoneella, joka on hävyttömän kallista. En haluaisi laittaa ylimääräistä rahaa lentolippuihin, me kun nykyään säästetään rahaa Suomeen muuttoa varten, nääs, joten bussi on ainoa vaihtoehto. Junathan olisi nopeampia (paremmuudesta en tiedä..), mutta koska radat ovat poikki Istanbulin ja Ankaran välillä kunnostustöiden vuoksi, nekin on osittain korvattu bussikyydein. 

Hyvä puoli tässä on se, että lippuja varten ei tarvitse lähteä erikseen Ulusoy:n toimistoille, vaan netistä saa ostettua liput. Ja näköjään voi valita istuimenkin. Ja että busseja kuljee Istanbul-Ankara väliä tunnin välein.

Passiin uutta sukunimeä laittamaan, pikkujutusta kyse, ja sitä varten on matkustettava 400 km päähän, ja tuotava se passi henkilökohtaisesti mukanaan. Huoooh. Onneksi on kuitenkin viimeinen kerta, kun Ankarassa tulee käytyä, siihenkin reissuun menee koko päivä. Aamuyöbussilla sinne, Ma klo 12.30 hoidetaan paperiasiat, ja sitten ensimmäinen mahdollinen bussi takaisin  Istanbuliin. Saas nähdä paljonko tulee nukuttua tällä kertaa, viimeksi -12 kesällä en nukkunut 36 tuntiin ollenkaan :) Ei muuta kuin tyynyt, mp3, kirja ja jotain naposteltavaa mukaan, niin matka mennee "rattoisasti".. 


1/18/2014

Beykoz (ja jälleen puhetta ruoasta)






Beykoz on melko suuri kaupunginosa, joka kattaa sekä varakkaita ja vähemmän varakkaita asukkaita. Rantaviivaa pitkin yleensä näkyy kauniita, uusia, remontoituja koteja uima-altailla ja puutarhoilla. Kaukana rantaviivasta onkin sitten huomattavasti erinäköisempää asumistyyliä, vaatimatonta ja köyhää. Ero alueiden välillä on melkoinen, mutta sellainen Istanbul oikeastaan onkin, täynnä vastakohtia, rikasta ja puutteellista.

Kahden turkkilaisen ystävän kanssa lähdimme eränä päivänä autolla Beykoziin, Göreleen, aamiaiselle, ulkoisesti koruttoman näköiseen aamiaisravintolaan. Meidän lisäksi siellä ei ollut ketään, mutta siellä ollessamme tuli muitakin tuoreen teen ja runsaan aamiaisen perässä. Siellä ollessamme ei tullut otettua kuvia, mutta nettisivun kyseiselle paikalle löysin (mikä on ihme, olisin voinut lyödä pääni vedoksi, että kyseisellä pienellä paikalla ei nettisivuja ole). Köy et mangal  oli mukavan rentouttava paikka, ja aamiainen oli runsaampi kuin olisin ikinä voinut aaviastaa. Ensin meille tuotiin noin 8 eri lajia juustoa ja hilloa ja hunajaa (kotitekoisia, pieniltä tiloilta tuotuja, tuoretta ja herkullista...), haudutettua teetä, vihanneksia ja munakasta vielä tirisevänä kuumalla pannulla. Kaiken kruunasi paistetut leivät, jotka kieltämättä tuoksuivat hyvältä. Ruoka oli runsasta ja tuoretta ja niin maistuvaa. Hunaja oli kuin suoraan mehiläispesästä kerättyä, eipä tainnut tulla maistettua niinkin tuoretta hunajaa ennen.

Eli lyhyesti, suosittelen paikkaa, jos aikaa on ja nälkä heti aamusta. Olisimme varmasti voineet tilata vähemmän ruokaa, mutta emme tienneet miten paljon ruokaa perussetti sisältäisi. Se oli aika lailla liikaa kolmelle henkilölle, ehkä seuraavalla kerralla sitten vähemmän :) Hintaa tuli 17 liiraa per henkilö, mikä ei ole paha kun saa kylliksi syödäkseen. (ja ihme että en ole tämän tanakampi, kun ruoasta tulee juttua harva se päivä :)

1/11/2014

Päivän tärkein ateria







Viikonloppu ilman ohjelmaa käynnistyy hyvällä ja runsaalla aamupalalla. Olen ehdottomasti aamupala-ihmisiä. Sama setti kuin aiemmin, tosin oliivit ovat kulinaristinen lisä hyvin tyypilliseen aamupalaan. Vihreät oliivit ovat herkkua, yleensä kotona on myös muutamaa erilaista juustoa tarjolla, mutta tällä kertaa tyydyimme vain valkoiseen juustoon. Pitkästä aikaa taas ostin leivänkin itselleni ja se maistuu oikein hyvältä voin kera. Marjoja kermassa ja jugurtissa, mikä olisikaan parempaa kuin niiden yhdistelmä, lisäsin banaania ja kourallisen kuorettomia auringonkukansiemeniä (kuitua nääs). Muutama kuppi teetä tämän kaiken päälle, hittaasti nauttien pitkin aamupäivää (tai iltapäivän puolella ollaankin jo..) kruunaa aamupalan. Tällaisen melko runsaan aamupalan jälkeen voi hyvinkin vierähtää 5-6 tuntia ennenkuin syö seuraavan kerran, sen verran hyvin pitää nälän loitolla. 

1/05/2014

Dj, play my song.


Jälleen yhdet turkkilaiset häät nähty ja koettu. Voisin rankata nämä kakkossijalle kaikista niistä häistä joissa ollaan oltu mukana, O:n serkun häät puolitoista vuotta sitten kesällä ollen edelleen ne parhaat. Eiliset häät järjestettiin Merriot-hotellissa, jossa vieraita varmasti muutama sata. Koktail-tilaisuutta seurasi hauska videopätkä siitä miten hääpari kasvoi ja tutustui toisiinsa, nikah eteni normaaliin kaavaan ja tarjoilu oli erittäin toimivaa. Kuvia tuli otettua ja ruoka oli maittavaa. Pikkumusta tuli käyttöön kaikkine asusteineen, mutta yhtäkään kuvaa en muistanut otattaa itsestäni sen kanssa. No, ehkä joissain toisissa kekkereissä sitten.











Erona muihin häihin oli se, että tällä kertaa jopa minä lähdin (painostuksen voimasta) tanssilattialle, vaikka en edelleen ymmärrä miten turkkilaiseen poppiin tanssitaan.. Se ei ole luontaista tanssimusiikkia, joten pieni pettymys olikin se, että musiikki oli pääosin turkkilaista, ja aina välillä dj heitti jotakin klubimusiikkia kehiin, joka oli se hetki kun tanssilattia kutsui jälleen. Soittakaa mitä tahansa muuta kuin turkkilaista musiikkia, antakaa trancea, teknoa, housea, ravea, kasi- ja ysikytlukujen poprokkia, hiphopia, rappia.. mitä vain. Ja minä tanssin. (paitsi että pikkumustan ja avokkaisen kanssa liikkuminen on yllättävän rajoittunutta..)

Tanssijoille myös jaeltiin shotteja, mikä piti meidät menossa mukana aamuyön pikkutunneille asti. Parin turkkilaisen kaverin kanssa tulikin vietettyä siten todella hauska ilta yhdessä, jopa O. tuli hetkeksi tanssilattialle, mikä on luultavasti maailman kahdeksas ihme! Mies kun ei pidä tanssimisesta sitten yhtään.. (omien sanojensa mukaan siksi että kun hän ei osaa. Minä siihen totesin, että katsohan, eivät nuo muutkaan miehet osaa..)

Limboamisen ja muutamien kuvien ostamisen jälkeen lähdimme hilpeissä tunnelmissa kotia kohti, kello taisi olla jo yli 2 siinä vaiheessa.. Kotona emme kuitenkaan olleet täysin valmiita petiin, vaan nautiskelimme häiden jälkimainingeista ja istuimme iltaa jonkin aikaa, ennenkuin ymmärsimme kammeta petiin. Jälleen on siis kaksi onnellista saatu alttarille ja naimisiin, onnea vaan heille :)

1/03/2014

Juhlan ainekset

Ja näissä  merkeissä se uuden vuoden vastaanotto sitten sujui..






Anne hääräili koko päivän keittiössä loihtien mitä suussasulavampaa ruokaa, isoveikka tuli vaimoineen ja vaimon perheen kera paikalle tuoden lisää ruokaa ja juotavaa. Tarjolla oli majoneesipohjaisia salaatteja, munakoisosalaattia (l-o-v-e it), köftejä ja kyljyksiä, mezejä, oliiveja ja kotitekoisia ranskalaisia tomaatti-munakoisokastikkeessa. Pikkuveljen suomalainen tyttöystävä toi kaksi pulloa sampanjaa (lentokenttä-ostokset) ja paketin halvan salmiakkia :) Kyllä näistä vain juhlat saatiin aikaiseksi!

Vieraat lähtivät joskus yöllä puoli kolme, jolloin olimmekin jo aika naatteja, mutta hyvin hilpeällä tuulella kaikki :)