.

.

5/10/2014

Vähiin käy päivät (ja pientä panikointia)


Apua, mitä mukaan!?

Huomattava pakkausstressi alkoi tänään, ja tietenkin sadepäivä on käytettävä hyväksi - kun ulos ei voi mennä niin sitten laitetaan pakkaukset käyntiin. Paitsi että siskon kanssa käyty keskustelu Suomen viimeaikaisista säämuutoksista sai meikäläisen(kin) panikoimaan siitä, mitä ottaa mukaan. O. alkoi panikoimaan kuluneella viikolla, kun lähtöpäivä lähenee ja pakkauskriisi iski häneenkin. Mitä ottaa mukaan, mikä on tarpeellista, mikä ei niin tarpeellista, tuleeko sitä nyt käytettyä vai ei, onko neljät kengät liikaa vai ei, montako t-paitaa ihminen voi omistaa...jne jne.

Minä tein aikoja sitten listan siitä, mitä otan mukaan. Listasin "kyllä" vaatteet, "ehkä" vaatteet ja "ei" vaatteet. Nopeasti rankkasin "ei"vaatteet erilliseen pinoon ja laitoin ne sängyn alle olevaan säilytystilaan. Poissa silmistä, poissa mielestä. "kyllä" ja "ehkä" vaatteista erottaminen oli sitten hankalampaa ja nyt kun sain tietää Suomessa vallinneesta takatalvesta, yritän yhdistää molemmat, jotta saisin tarpeeksi vaatetta mukaan (ja erityisesti taidan tarvita lämpimiä vaatteita). No jaah, ehkä se kesä sitten jossain vaiheessa saapuu Suomeenkin, mutta sitä ennen pitää kyllä varautua vaikka mihin säätilaan.

Nyt on häistä saatu kultakin myyty, olimme odotelleet hyvää ajankohtaa myydä se tsekkaamalla kullan hintaa, mutta jossain vaiheessa se tuli alas vaikka odotimme sen vielä kipuavan korkeammalle. Olisimme saaneet enemmän, jos olisimme myyneet aikaisemmin. No jaah, sille ei enää voi mitään. Mietimme myös että josko ostamme yhden ylimääräisen matkalaukun, mutta kun tänään punnitsimme kaikki kolme kaikkine tavaroineen (no lähes kaikkine tavaroineen), niin ei menekään yli painorajojen (jihuu!) ja silti voi vielä ottaa lentokoneeseen sisälle sen käsimatkatavaran, 8 kg.

Jännitys kasvaa meissä ihan selkeästi. :)

Myös olen miettinyt mitä teen blogin suhteen, ei tätä voi oikein jatkaa enää viikon päästä, kun emme ole Istanbulissa :D Joten uutta blogia vaan alulle, mutta minkälaista, otsikkoa olen miettinyt, ulkoasua olen miettinyt, mutta en ole vielä saanut aloitetuksi. Mietin myös onko mitään järkeä tehdä uutta blogia, kun kerran Suomessa asumme, onko se edes mielenkiintoista. Tähän asti olen kuvannut maisemia ja ruokia, ravintoloita ja sen sellaista, Suomessa tulisi kuvattua illalliseineksiä ja makkaraa...? Mietin myös onko liikaa näyttää kasvoja blogissa vai ei, tulihan noissa hääkuvissa näytettyä mutta ei ne mielestäni olleet turhan paljastavat. Aavistus yksityisyyttä ei olisi pahitteeksi, mutta samalla on kiva ottaa kuvia toisistamme. Noh, turha murehtia vielä sitä.

5/04/2014

I'd say it was a good party.






Farewell-bileet - done. Lista siitä, mitä tarvitaan mukaan - not done. (paitsi että olen kerran kirjoittanut listan, mutta vaihdoin mieltäni useampaan kertaan jo..) Tavaroiden järjestely ja vaatekaapin sisällön organisointi - not done. (en kykene selkeästi luopumaan joistakin vaatteistani, vaikka tännehän ne vain jäisivät, ja aina ne saa myöhemmin haettua..) Pakkaaminen - ei vielä aloitettu, luultavasti pari päivää ennen lähtöä aloitamme..  (turkkilaiseen tyyliin kaikki jätetään viime tinkaan..)

London Pub oli oikein mukava lokaatio bileille, mitä nyt mielettömän täynnä porukkaa, kuten myös kaikki ympärillä olevat baarit ja kahvilat. Sijainti on hyvä siinä mielessä, että vaikka se on lähellä Bahariyen ruuhkaista ostoskatua, se on kuitenkin sen verran sivussa siitä metelistä, että keskusteleminen on mahdollista. Baarikatu olisi ollut mahdoton paikka järjestää mitään, siellä porukkaa on niin että hyvä kun mukaan mahtuu. Tosin, turkkilaisella vieraanvaraisuudella he järjestävät aina ylimääräisiä pöytiä ja tuoleja sitä mukaa kun lisää porukkaa tulee paikalle. Parhaimmillaan meitä taisi olla siellä yli 20, joten ihan hyvät bileet olivat. Ja illan/aamuyön päätteeksi - Kimyon (tietenkin). Siellä urfa kepsua ja jalopenoja naamaan.

Turkkilaisille ystäville ostin Accessorizelta ystävyysrannekkeet, ikään kuin muistoksi ja kiitokseksi kaikesta, he ovat auttaneet niin monessa tilanteessa, oli se sitten paperiasiat tai käännösapu, hoitaneet puhelinsoittoja virastoihin tms..

Ilta meni myöhäksi baarissa, taisimme olla viimeiset lähtijät, siinä kahdelta aamuyöstä kun työntekijät lähestyivät meitä laskulla. Nautin muutaman viinilasillisen ja he myös myivät siideriä (!!), joten olihan sitäkin maistettava. Joku kantoi tarjotinta täynnä shottilaseja pöydälle ja O. sai talo tarjoaa-drinkin, koska hän oli se "onnekas", joka on lähdössä maasta. Toivottivat hyvää matkaa ja menestyksellistä elämää Suomessa.


4/27/2014

B-party



O:n perheen kera vietimme lauantai-illan Viktor Levissä. Illallinen sisälsi juustoja, viiniä, pihviä ja lopulta meikäläisen gluteeniton vadelmainen suklaakakku. (p.s. se oli h-y-v-ä-ä, kiitos Özsüt hyvästä palvelusta)

Istuimme ulkona, tietenkin, ja vaikka yläpuolellamme oli näkymä taivaalle, oli katonrajoihin asennettu lämmitysmekanismit, joten kylmä ei tullut. Olin hyvin iloinen kakusta ja mukavasta tunnelmasta, niin että unohdin kokonaan ottaa sen kuvan siitä kakusta... Mitään siitä ei jäänyt jäljelle, eli hyvin oli kakulle menekkiä. Ja minä nyt syön kakkua ihan milloin vain, ruokarajoitteisena kun sitä herkkua ei ihan joka päivä ole tarjolla :)








Anne yllätti lahjallaan, Mavi:sta ostetulla pitkähihaisella. En yleensä pukeudu sateenkaaren väreihin, mutta jotakin hauskaa ja kesäistä tuossa paidassa on, ja keksinkin jo muutaman tavan käyttää sitä. Hän ehdottomasti yllätti minut pöllösormuksella, joka on ehkä söpöin kaikista pöllökoruista, joita minulla on. Kun O. valitteli ettei keksi mitään mitä ostaisi minulle, kerron että olisin uuden olkalaukun tarpeessa, vaatimuksina oli vaaleahko väri, pitkät hihnat ja suht tilava, jonne voi mahduttaa kaikkea tarpeellista. Tuo laukku löytyi Kadiköystä, 40 liiralla. Samalla reissulla löysin muutaman söpön (ja hullun halvan) rannekorun.

3 viikkoa Suomeen lähtöön ja meitä molempia jännittää. O. murehtii ja jännittää ja potee jopa unettomuutta miettiessään mitä hän aikoo tehdä suomessa, meneekö paperiasiat kaikki nappiin vai tuleeko jotain ongelmia, minkälaista se elämä tulee olemaan, minkälaisia ongelmia hän tulee kohtamaan..jne jne jne. Minä en oikein voi vakuuttaa että kaikki menee hyvin, koska en tiedä itsekään että minkälaisia asioita kohtaamme. Mutta toivon että kaikki menisi hyvin ja että pääsemme jonkinlaiseen päivärutiiniin kiinni kun olemme jonnekin (lue: pk-seudulle) asettuneet. Jänskättää! Ei mahda mittään :)

4/24/2014

Keep happy




Tämä päivä alkoi tuulisena ja pilvisenä, aivan kuin unessani, jossa työskentelin rikosetsivänä. Muistan unessani kävelleeni junaradalla etsimässä joitakin todisteita joita kerätä pieniin muovipusseihin. Olen selkeästi katsellut liikaa murhamysteerejä..

Olin jutellut lukemistani kirjoista kahden turkkilaisen ystäväni kanssa, tietämättäni että sillä tavalla he saivat minulta irti tiedon, mistä kirjailijasta pidän ja mitä kirjoja en ole vielä lukenut kyseiseltä kirjailijalta. Joten eilen sain lahjan, D&R-pakettiin käärityn, joka paljastui kahdeksi Dan Brownin kirjaksi, jotka oli jäänyt ostamatta (koska kirjat ovat täällä kalliita..). Ensinnäkin olin hyvin yllättynyt lahjasta, en oikeasti olettanut heidän ostavan minulle mtään, mutta olin oikein tyytyväinen, nyt minulla on kaksi uutta romaania luettavaksi, edelliset kirjakasat ovatkin jo käyty läpi!

O. oli aiemmin lupautunut herättyään valmistaa aamiaisen meille ja minun piti hieman muistutella unista miestä aamulla siitä. Munakas tirisi panulla kun hän oli jo valmistanut vihannekset lautaselle. Hieman leipää siihen sivuun ja sen sellaista tyypillistä aamiaissettiä ja aamu oli pööfekt. Tänään olisi tarkoitus käydä parturissa, hiusväri alkaa olemaan niin eloton ja vääränvärinen että melkein olisi jo aika elävöittää väriä. Olimme sopineet ettei minulle tarvitse ostaa synttärilahjaa - onhan meillä lauantaina perheillallinen kakun kera, njams - mutta O. oli ajatellut vielä tänään käydä tsekkaamassa jotakin Capitolista. Saas nähdä sitten mitä tänään päätämme tehdä..

4/20/2014

Abur cubur






Lauantaipäivä meni pitkälti Kadiköyssä ja naposteltavien parissa. Ensin lähdettiin O:n kanssa liikkelle aurinkoisessa kelissä Kadiköyyn etsimään Özsüt-nimistä kahvilaa. Tarkoitus oli tilata minulle synttärikakku ensi viikonloppua varten, jota sitten nauttisimme jossakin ravintolassa (keskustelut käyvät edelleen kiivaina siitä, minne lähdemme perheen kera illalliselle).

Kahvilan löydettyämme ja tilauksen tehtyämme jatkoimme matkaa laiskasti pitkin köyn katuja, minä ostin muutaman söpön kaulakorun ja korvikset ja Oxxo:sta kaksi t-paitaa, samaa mallia jota minulla oli jo entuudestaan kaksin kappalein. (jos hyvä t-paitamalli löytyy, mielestäni sitä voi omistaa vaikka joka väreissä, koska sitä tulee käytettyä) Koska mielemme teki istahtaa alas jonnekin ja ottaa yhdet, päädyimme Kargaan (pitkästä aikaa!)  viilentäville juomille ja ranskalaisille.

Anne oli Kadiköyssä samanaikaisesti ja soitti meidät hänen luokseen, London Pubiin. Emme tienneet sellaisesta paikasta, joten olimme uteliaita ja olihan se aika söpö rakennus, ja uusi myös - kysyimme työntekijöiltä kuinka kauan paikka on ollut auki ja he kertoivat työskennelleensä siellä nyt kuukauden päivät. Paikka näytti niin kivalta, että päätimme viettää siellä sitten kahden viikon päästä eräänlaiset "jäähyväis"bileet, koska pitäähän sitä nyt maasta poistumista juhlistaa.. ;) (ps. Jenni, sinne sitten! laitamme fb-kutsua tulemaan myöhemmin :D)

EDIT 29.4.14 Baarikadun (Kadife sokak) sijainti Kadiköyssä:

(siellähän se Kargakin on jo karttaan laitettu ;)

4/16/2014

You're so lucky





Nyt kun olemme järjestäneet lähtömme Suomeen aiemmin kuin piti, on ollut mahdotonta myös mainita muutoksista turkkilaisille ystäville ja tutuille. Kaikki turkkilaiset tuttumme ja ystävämme ovat todenneet minulle asian kuultuaan, "You are so lucky to leave this country, I'm happy for you". 




Ymmärrän mitä he tarkoittavat sillä. Kovin moni tuntemistani turkkilaisista ei haluaisi jäädä tänne asumaan, tai ainakin he toivoisivat mahdollisuutta päästä muualle edes joksikin aikaa. Eräs toivoo pääsevänsä asumaan takaisin Lontooseen, toinen haki juuri viisumia Ranskaan. Yhdellä olisi mahdollinen maisteripaikka USAssa. Marketin kassalla töissä oleva O:n lapsuudenaikainen ystävä sai juuri 10 vuoden viisumin USA:han, vain sellainen kymppitonni puuttuu, jotta sinne pääsisi matkaamaan. Pikkujuttu, vai? Ei ollenkaan. Täällä ei tavallisella palkalla pitkälle pötkitä ja jos jotakin onnistuu säästämään niin on aika velho. Minä onnistun, pidän budjettia kuukausittaisista ostoksista ja jos joskus päätämmekin lähteä ulos syömään tai päätän ostaa jotakin ekstraa, niin se on siltikin mahdollista, sillä laskemme jatkuvasti, paljonko olemme onnistuneet säästämään.



Jos liiran kurssi ei olisi niin heikko, jos yksi euro ei vastaisi kolmea liiraa, niin me säästäisimme enemmän, luonnollisesti. Totesinkin sitä O:n isoveljelle, että ei sillä ole mitään merkitystä paljonko rahaa saamme kokoon, ei se ole yhtään mitään euroiksi käännettynä. Jokunen tonni, onhan se tietenkin jotain (raha on aina rahaa), mutta muuttokustannukset, ole-luvan kustannukset, asunnon hankkiminen ja etukäteismaksut, huonekalut, eläminen... Sellaiset "pikku"seikat saa meikäläisen hyvin,  hyvin mietteliääksi. Vaikka olemme molemmat iloisia siitä että olemme muuttamassa Suomeen, tuo se myös mukanaan uusia huolenaiheita. Minä olen hyvä säästämään rahaa, hyvä organisoimaan ja järjestelemään asioita tärkeysjärjestyksiin, ja erittäin hyvä jatkuvaan murehtimiseen. Huoh. Asia kerrallaan, toteaisin jollekulle toiselle, ja sitä mantraa pitää muistuttaa itselleenkin. 

4/12/2014

Moda Teras

Viime viikonloppuna söimme ensin perjantai-iltana herkkuillallisen kotona, ihan vain suosikkikotiruokaa syödessä, ja lauantaina jatkoimme herkuttelua annen kanssa Kadıköyssä.












Paikka oli siis Moda Teras, jossa on merinäköala, lokaatio siis juurikin niillä tutuilla kulmilla, missä kävelimme pitkin rantaviivaa kesäisin. Illat ovat edelleen täällä viileitä, ja välillä päivätkin ovat yllättävän kylmiä ottaen huomioon että on jo huhtikuu, mutta silti nahkatakki ja avokkaat tuli käyttöön.

Ravintola on melko kallis, annokset ovat kalliimpia ja pienempiä kuin esim. My Chefin vastaavat. Lokaatio vaikuttanee ruoan ja juomien hintoihin. Minä valitsin pihvin sienikastikkeella ja anne ja O. valitsivat kalaa ja mezejä. Täytyy myös sanoa että heidän mezelautasensa eivät näyttäneet visuaalisesti houkuttelevilta, jos vertaa moniin muihin ravintoloihin. Palvelu ravintolassa oli hyvää ja ravintola oli mukavan tilava, pöytiä ei oltu kasattu liian lähelle toisiaan, joten syödessä sai hyvin rauhassa keskustella. Lasku oli tähtitieteellinen, mutta anne oli päättänyt maksaa sen kokonaan itse. Jälkiruoaksi tilasimme mansikoita ja suklaajäätelöä, jotka maistuivat loistavilta yhdessä. Suosittelen paikkaa, mutta varautukaa maksamaan enenmän kuin olettaisitte ;)

4/05/2014

Se aika vuodesta



Se on kevät. Aika puiden ja pensaiden kukkia, meikäläisen saaden allergiaoireita (nenäliinapaketti päivässä, hyvin menee..), katuja kunnostetaan, rakennuksien ulkosivuja remontoidaan. Tuossa ylimmässä kuvassa näkyy, miten täällä hoidetaan raksahommat: ei turvavaljaita, ei kypäriä ei mitään, millä taattaisiin työntekijöiden turvallisuus. Pudotusta on varmaan parikymmentä metriä ja tyyppi halkeisi kuin vesimeloni, jos sieltä maahan putoaisi. Ei tippunut, seurasin jonkin aikaa touhua ja seuraavan kerran kun vilkaisin ulos, niin molemmat tyypit olivat maassa juttelemassa. Tälläistä täällä. 

Mutta näin hardcore fanille kevät tietenkin tarkoittaa....     Euroviisuja!!

Meikäläiseen kolahti nämä biisit:

Espanja: Ruth Lorenzo – Dancing in the rain

 Ranska: Twin Twin – Moustache

Makedonia: Tijana Dapčević - To the sky

Suomi: Softengine -Something better

Armenia: Aram MP3 – Not alone


Viro: Tanja – Amazing   (olkoonkin rip-off Ruotsin taannoisesta Euforiasta..., tämä on parempi)

Loput listasta voitte tarkistaa Viisukuppilan sivuilta, kaikkien maiden edustuskappaleet ovat valmiina viisuihin. Ja viisuihin on sentään vielä kuukausi aikaa, miten tässä enää kestää odotella..?!

EDIT (6.4.14):

Eihän tuo suosikkilista tuohon vielä loppunut, muutama muukin biisi on tällä hetkellä tehokuuntelussa:

Israel: Mei Finegold – Same heart      (aluksi en niin välittänyt, mutta sitten myöhemmin huomasin biisin rajuuden ja laulajan upean äänen, joten.. takaisin suosikkilistalle)
 

       
     
Italia: Emma Marrone – La Mia Città     (unohdin että Italia osallistuu taas viisuihin, jee, ja ihan kelpo biisillä tänäkin vuonna)

Ja tämän vuoden "guilty-pleasure" biisinä..
Romania: Paula Seling & Ovi – Miracle     (oikeasti tämä on niin euroeuroviisu että ei mitään järkeä, sama pariskunta osallistui viisuihin muutama vuosi takaperin, vähän samankaltainen biisi tänäkin vuonna)

4/01/2014

Vaali-ilta






Vaalipäivänä olimme kaikki muut kotona, paitsi pikkuveli, joka oli kutsuttu laskemaan ääniä vaaliuurnille. Hänen työnsä kesti aamuseitsemästä yömyöhään asti, joten puuhaa varmasti riitti siinä touhussa. Talon miesväki kävi äänestämässä, minä olin talovahtina.

Iltaa kohden anne väsäsi herkkuillallista  ja kuivakakkua jälkiruoaksi, O:n isoveli vaimonsa kanssa saapui illalliselle ja vaalituloksia jännittämään. Tunnelma oli katossa hetken aikaa.. kunnes tulokset saapuivat ja kaupunki kaupungilta näimme miten oltiin äänestetty. Hyvin pian oli selvää se, mikä puolue voittaisi (jälleen). Minä seurasin elokuvaa The Switch netistä samalla kun tuhosin oman kuivakakkuni ja muut puhelivat epäuskoisina, selvästi toivoen erilaisempaa tulosta. Epäuskoisuus oli hyvä sana kuvailemaan sunnuntai-iltaa.

Ja se lopputulos?