.

.

12/28/2013

Ei itkeä saa, ei tuhlata saa.




Saimme kutsun tuttavamme häihin, joka on ensimmäisenä tammikuun lauantaina. Kutsun toki saimme hyvissä ajoin ja jotenkin se vain jäi sinne pöydän kulmalle muistuttamaan olemassaolostaan. Sitten kun se oli selvää, että O. saisi sen päivän vapaaksi, päätimme tutkia kutsua tarkemmin. Kyseessä on yhdistetty koktail+hääjuhla eräässä suuressa hotellissa Aasian puolella ja ymmärsin heti, että tiedossa on varakkaiden ihmisten järjestämä juhla, jossa pukuloistoa varmasti riittää. Ja heti sen perään käsitin, että omilla puuvillamekoillani ei sinne ole menemistä. Joten lähdin joulun aikaan alennusmyynteihin (uuden vuoden ale-myynnithän alkavat täällä joulunpäivien aikaan ja jatkuvat vuoden vaihteeseen asti) hieman ärsyyntyneenä ja alistuneena kohtalooni. Meidän on osallistuttava näihin häihin, sillä kyseinen henkilö saapui meidän häihimme.

Kertaus: en pidä juhlapukeutumisesta. En pidä hameista (käytän erittäin harvoin), mieluummin käytän  sitten mekkoa, jossa oloni on hieman mukavampi ja itsevarmempi. Yleensä juhlavaatetukseni on hyvin pelkistettyä ja tunnen oloni helposti alipukeutuneeksi muiden joukossa. Let's face it, olen farkku ja t-paita-tyyppiä, pidän neuletakeista ja villasukista, kesäisin menee caprit ja shortsit t-paitojen kanssa. Mutta hyvin, hyvin harvoin ne hameet tai mekot. Omistan kahdet talviset mekot ja kolmet kesäiset, ja ne ovat riittäneet hyvin tähän asti. Mutta minulla ei ollut tähän asti vielä pikkumustaa, joten tässä iässä olikin ehkä jo aikakin ostaa sellainen (?). Olen hankala pukeutuja, vaikea tapaus mitä tulee vaatteisiin. Turkkilaisten naisten (ne jotka tunnen) mielestä on outoa, kun en omista hameita ja mekkoja joka lähtöön, eri väreissä ja eri tilanteisiin juhlavaa tai arkista. Ja minä puolestani kummastalen sitä ajatusmaailmaa, että miksi ihmeessä jokaisen naisen vaatekaapista tulisi löytyä se pikkumusta, korkkarit, LV-huivi, kolme eri kokoista käsilaukkua, bleisereitä eri vuodenaikoihin ja tietysti myös ne mekot ja hameet (?).. 

Viimein, monen kaupan koluttuani, hikisenä ja entistä ärsyyntyneempänä, keräsin Mangosta useamman hameen mukaani, ja päätin että nyt riittää, jokin näistä saa luvan näyttää sen verran hyvältä että kelpuutan. Ja löytyihän se sitten. Mekko oli 50 TL (alkuperäinen hinta 100 TL)ja vyö 35 TL (alunperin 45TL), eli ihan hyvät alennukset, bence..

Kaulakorun löysin jo ennen kuin olin ostanut mekon, ja tänään pitäisi lähteä etsimään mustia avokkaita, maltillisilla koroilla. Toivottavasti löydän edulliset, mutta myös samalla sellaiset joita tulee käytettyä jatkossakin, ettei jää vain yhteen kertaan.

2 kommenttia:

  1. Kaunis juhla-asu :) Itsekin tänään pakotin itseni vaateostoksille pitkästä aikaa.. Oon sitä tyyppiä, että muutaman kerran vuodessa käyn ostamassa paaaaljon vaatteita kerralla ja that's it. En jaksa kierrellä kauppoja vaan ajankulukseni vaikka täällä vaatteita ja myös noita juhlavampia asujakin saa halvemmalla kuin Suomessa. Mukavia hääjuhlia! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Shoppailu on kivaa, jos jotain kayttokelpoista loytaa, mutta usein tulee myos hyvin tukala olo siina vaenpaljouksessa. Vaatteet ovat taalla tosiaan halvempia (pikkubutiikeista ostettuna, ei Mango etc) kuin Suomessa, joten sita tulen kylla Suomessa kaipaamaan :)

    VastaaPoista