.

.

12/31/2013

Countdown to 2014

Kävin lataamassa tänään akbilin viimeisen kerran tämän vuoden puolella. En laita sinne ikinä viittäkymppiä enempää, jotta ei harmittaisi liikaa jos se sattuukin vaikka katoamaan. Lähin latauspaikka on metrobussiasemalla Altunizadessa, joten kävelymatkaa ei tule kovin paljoa ja sen lenkin voi ottaa pienenä reippailuna ulkona. Jos siis olisi kivat kelit, tänään vain on harmaata ja sateista ja kylmää. 



Ojensin rahat kopissa olevalle miehelle ja kerroin paljonko haluan ladata korttiin (koska en omistanut tasasummaa). Hän rupesi selittelemään jotain ja minä luulin ensin kuulevani että hänellä ei ole vaihtorahaa ja ajattelin jo että no voi himskatti, sinne menee nyt turhan suuri summa. Kurottauduin lähemmäksi pleksiä ja kuulen miehen kysyvän minulta turkiksi mistä minä olen kotoisin. Ja heti perään sama englanniksi. Vastaan englanniksi, jota hän ei tajua ja sitten turkiksi. Hän nostaa peukut pystyyn ja toteaa että kaunis maa, kaunis luonto siellä.. Minulle vaihtorahaa antaessaan hän lähes ärsyyntyneenä ihmettelee minulle mitä minä täällä teen, mitä kukaan ulkomaalainen täällä mitään tekee..?! En tiennyt mitä sanoa, odotin vain että saan korttini takaisin vaihtorahojen kera, kiitin häntä ja toivotin hyvät uudet vuodet. 


Mitäs sitä täällä sitten enää mitään teekkään. Lähtölaskenta ensi vuoteen ja sen tapahtumiin alkaa NYT. Puoli vuotta täällä vielä aiomme asua, ja sitten toivon mukaan heinäkuuksi saamme varattua viisumin ja lennot ja tavarat valmiiksi ja sitten vain .. lähdemme. Ja sanomme görüşürüz Türkiye ja vilkutamme lentokoneesta heipat kaikille. Tunnelmoimme luultavasti hetken kaikkea sitä mitä tulemme kaipaamaan. Ja sitten vähitellen alamme innostua ja jännittää kaikkia niitä uusia asioita joita on luvassa roppakaupalla, maahanmuuttaja ja paluumuuttaja matkalla Suomeen, uusia ole-lupia hakemaan, töitä etsimään, kouluja käymään.. ja siinähän sitä sopeutumista sitten O:lle onkin ihan tarpeeksi ;)


Mutta tämä kaikki (inşallah) tapahtuu sitten heinäkuun puolella, kun olemme valmiita lähtöön. Toisaalta ei malttaisi odottaa, mutta toisaalta hyvä että on vielä aikaa valmistella asioita, miettiä ja pohtia ja suunnitella. Kaikkea. Tässä on vielä paljon tekemistä ennen kuin ollaan valmiita muuttoon.

Tämän vuoden kohokohta oli (no hei..) häät ja se hössötys siinä ympärillä sekä tietysti Suomen reissu. Uusi sukunimi on vihdoin rekisteröity Suomessa (vihdoin!) ja nyt ollaan virallisesti naimisissa, herra ja rouva A. ;)

Pidemmittä puheitta, hyvät uudet vuodet kaikille ja toivottavasti se vuosi on entistä parempi!



2 kommenttia: