.

.

12/31/2013

Countdown to 2014

Kävin lataamassa tänään akbilin viimeisen kerran tämän vuoden puolella. En laita sinne ikinä viittäkymppiä enempää, jotta ei harmittaisi liikaa jos se sattuukin vaikka katoamaan. Lähin latauspaikka on metrobussiasemalla Altunizadessa, joten kävelymatkaa ei tule kovin paljoa ja sen lenkin voi ottaa pienenä reippailuna ulkona. Jos siis olisi kivat kelit, tänään vain on harmaata ja sateista ja kylmää. 



Ojensin rahat kopissa olevalle miehelle ja kerroin paljonko haluan ladata korttiin (koska en omistanut tasasummaa). Hän rupesi selittelemään jotain ja minä luulin ensin kuulevani että hänellä ei ole vaihtorahaa ja ajattelin jo että no voi himskatti, sinne menee nyt turhan suuri summa. Kurottauduin lähemmäksi pleksiä ja kuulen miehen kysyvän minulta turkiksi mistä minä olen kotoisin. Ja heti perään sama englanniksi. Vastaan englanniksi, jota hän ei tajua ja sitten turkiksi. Hän nostaa peukut pystyyn ja toteaa että kaunis maa, kaunis luonto siellä.. Minulle vaihtorahaa antaessaan hän lähes ärsyyntyneenä ihmettelee minulle mitä minä täällä teen, mitä kukaan ulkomaalainen täällä mitään tekee..?! En tiennyt mitä sanoa, odotin vain että saan korttini takaisin vaihtorahojen kera, kiitin häntä ja toivotin hyvät uudet vuodet. 


Mitäs sitä täällä sitten enää mitään teekkään. Lähtölaskenta ensi vuoteen ja sen tapahtumiin alkaa NYT. Puoli vuotta täällä vielä aiomme asua, ja sitten toivon mukaan heinäkuuksi saamme varattua viisumin ja lennot ja tavarat valmiiksi ja sitten vain .. lähdemme. Ja sanomme görüşürüz Türkiye ja vilkutamme lentokoneesta heipat kaikille. Tunnelmoimme luultavasti hetken kaikkea sitä mitä tulemme kaipaamaan. Ja sitten vähitellen alamme innostua ja jännittää kaikkia niitä uusia asioita joita on luvassa roppakaupalla, maahanmuuttaja ja paluumuuttaja matkalla Suomeen, uusia ole-lupia hakemaan, töitä etsimään, kouluja käymään.. ja siinähän sitä sopeutumista sitten O:lle onkin ihan tarpeeksi ;)


Mutta tämä kaikki (inşallah) tapahtuu sitten heinäkuun puolella, kun olemme valmiita lähtöön. Toisaalta ei malttaisi odottaa, mutta toisaalta hyvä että on vielä aikaa valmistella asioita, miettiä ja pohtia ja suunnitella. Kaikkea. Tässä on vielä paljon tekemistä ennen kuin ollaan valmiita muuttoon.

Tämän vuoden kohokohta oli (no hei..) häät ja se hössötys siinä ympärillä sekä tietysti Suomen reissu. Uusi sukunimi on vihdoin rekisteröity Suomessa (vihdoin!) ja nyt ollaan virallisesti naimisissa, herra ja rouva A. ;)

Pidemmittä puheitta, hyvät uudet vuodet kaikille ja toivottavasti se vuosi on entistä parempi!



12/29/2013

Maltillinen fiksaatio




Maltilliset korot löytyivät muutaman tunnin etsimisen jälkeen. En edes viitsinyt kokeilla Capitolia, sillä hinnat siellä ei myydä mitään kohtuuhintaista, joten käynti Kadiköyssä oli tarpeen. Muutaman tunnin reissun ajan kävelin jalkani kipeäksi ja kävin läpi jokaisen kenkäkaupan jotka tiedän. Puolivälissä päädyin korukauppaan - Uzak Işıklar - josta löytyy aina jotain,  tällä kertaa puolentoista liiran käsiketjuja. Kauppa on ihana, täynnä naurettavan halpoja koruja, yleensä täynnä tungosta (kuten tälläkin kertaa), mutta siellä tekee löytöjä joka kerta.

Tunsin oloni jo epätoivoiseksi, kun en löytänyt kenkiä helposti, vaikka oletin että löydän ne sieltä mistä useasti löydän ihan kelpo kenkiä - eNes. Mikään ei miellyttänyt, hinnat olivat edulliset ja kenkiä on vaikka kuinka ja paljon, mutta kokoja ei löytynyt ja omaan makuun sopivia ei oikein ollut. Olin jo kävelemässä takaisin bussipysäkille, kun matkan varrella päätin vielä katsoa kaikki kenkäkaupat läpi. Viimeinen kauppa, jossa kenkiä myytiin, oli se josta löytyi nuo mustat. Hintaa 35 liiraa, joka ei todellakaan ole paha, ja nyt vain pitää yrittää käyttää kenkiä muissakin kekkereissä kuin näissä yksissä. Minulla on selkeästi fiksaatio siitä, että jos jotakin ostaa on sitä myös käytettävä koko rahan edestä.

Voin kertoa, shoppailukiintiöni on täynnä. Uuden vuoden lupaukseni/toiveeni voisikin olla, että en käy vaate/kenkä/laukku/koruostoksilla ennen kuin Suomeen matkaamme. Siis puolen vuoden ajaksi ostoslakko. (poislukien tarpeelliset rahamenot: matka Ankaraan ja passin uusiminen, ja uudelleen käynnit Üsküdarissa päivittämässä tiedot vielä vihoviimeisen kerran ole-lupaan. Kaikki nämä vaativat vielä rahanmenoa, ne yazik ki) Minulla on selkeästi fiksaatio myös säästämisestä, siitä voisin tosin kirjoittaa kokonaisen postauksen verran, joten jätetään välistä. :)

12/28/2013

Ei itkeä saa, ei tuhlata saa.




Saimme kutsun tuttavamme häihin, joka on ensimmäisenä tammikuun lauantaina. Kutsun toki saimme hyvissä ajoin ja jotenkin se vain jäi sinne pöydän kulmalle muistuttamaan olemassaolostaan. Sitten kun se oli selvää, että O. saisi sen päivän vapaaksi, päätimme tutkia kutsua tarkemmin. Kyseessä on yhdistetty koktail+hääjuhla eräässä suuressa hotellissa Aasian puolella ja ymmärsin heti, että tiedossa on varakkaiden ihmisten järjestämä juhla, jossa pukuloistoa varmasti riittää. Ja heti sen perään käsitin, että omilla puuvillamekoillani ei sinne ole menemistä. Joten lähdin joulun aikaan alennusmyynteihin (uuden vuoden ale-myynnithän alkavat täällä joulunpäivien aikaan ja jatkuvat vuoden vaihteeseen asti) hieman ärsyyntyneenä ja alistuneena kohtalooni. Meidän on osallistuttava näihin häihin, sillä kyseinen henkilö saapui meidän häihimme.

Kertaus: en pidä juhlapukeutumisesta. En pidä hameista (käytän erittäin harvoin), mieluummin käytän  sitten mekkoa, jossa oloni on hieman mukavampi ja itsevarmempi. Yleensä juhlavaatetukseni on hyvin pelkistettyä ja tunnen oloni helposti alipukeutuneeksi muiden joukossa. Let's face it, olen farkku ja t-paita-tyyppiä, pidän neuletakeista ja villasukista, kesäisin menee caprit ja shortsit t-paitojen kanssa. Mutta hyvin, hyvin harvoin ne hameet tai mekot. Omistan kahdet talviset mekot ja kolmet kesäiset, ja ne ovat riittäneet hyvin tähän asti. Mutta minulla ei ollut tähän asti vielä pikkumustaa, joten tässä iässä olikin ehkä jo aikakin ostaa sellainen (?). Olen hankala pukeutuja, vaikea tapaus mitä tulee vaatteisiin. Turkkilaisten naisten (ne jotka tunnen) mielestä on outoa, kun en omista hameita ja mekkoja joka lähtöön, eri väreissä ja eri tilanteisiin juhlavaa tai arkista. Ja minä puolestani kummastalen sitä ajatusmaailmaa, että miksi ihmeessä jokaisen naisen vaatekaapista tulisi löytyä se pikkumusta, korkkarit, LV-huivi, kolme eri kokoista käsilaukkua, bleisereitä eri vuodenaikoihin ja tietysti myös ne mekot ja hameet (?).. 

Viimein, monen kaupan koluttuani, hikisenä ja entistä ärsyyntyneempänä, keräsin Mangosta useamman hameen mukaani, ja päätin että nyt riittää, jokin näistä saa luvan näyttää sen verran hyvältä että kelpuutan. Ja löytyihän se sitten. Mekko oli 50 TL (alkuperäinen hinta 100 TL)ja vyö 35 TL (alunperin 45TL), eli ihan hyvät alennukset, bence..

Kaulakorun löysin jo ennen kuin olin ostanut mekon, ja tänään pitäisi lähteä etsimään mustia avokkaita, maltillisilla koroilla. Toivottavasti löydän edulliset, mutta myös samalla sellaiset joita tulee käytettyä jatkossakin, ettei jää vain yhteen kertaan.

12/21/2013

Entinen aamu-uninen tässä hei.




Täällä aamuyhdeksän aurinko päätti herättää meidät, ja siinä missä O. alkoi valmistautumisen työpäivään, minä vielä yritin kovasti saada unen päästä kiinni, en siinä onnistunut. (toisaalta ihan hyvä, näin taas niitä samoja vanhoja tsunami-painajaisia, joita joskus näin vuosikausia sitten. tosin, tällä kertaa en muista olleeni kauhuissani unessa, vaan lähinnä kuvittelin olevani jokin supernainen suojautuakseni niiltä..)

O.n ajaessa partaa ja laittaessa työvaatteet päälle, minä tuuletin makkarin ja heitin petivaatteet ulos (joka viikonloppuinen tapa). Ja oli niin mielettömän kaunis keli, että teki oikein mieli jäädä sinne pidemmäksi aikaa, ulos siis. Parvekkeelle siis. Aurinko teki kelistä lämpimän, vaikka kylmähän tuolla edelleen on (no, +10 astetta, näyttää nettisaitit). Melkein teki mieli käyttää sanaa 'mahooton' kuvaillessani säätä, mutta en ole pohjanmaalta, joten en käytä. (vai sanovatko he siellä noin?) Pikkuveli oli tilannut muutaman kirjan amazonin kautta ja niitä tuossa kuvailin. Minä tuota Sherlock Holmesia jäin jo hetkeksi plarailemaan, josko vaikka se olisi mielenkiintoinen kirja luettavaksi..

Joten, olisiko niin että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä helpompaa on herätä aamuisin ja jopa tehdä jotakin pientä puhdetyötä siinä samalla? Olen meinaan aina ollut se, joka nukkuu ja nukkuu puoleen päivään ja herää vasta kun kaikki on jo syöneet aamupalansa ja aloittaneet päivän askareet. Mutta nyt huomaan pitäväni aamuista ja olen jopa ylpeä siitä että saan aikaiseksi jotakin ennen puolta päivää, enkä ole vaan kääriytynyt peiton sisään kuin koteloitunut toukka. Jo tuo ajattelu saa meikäläisen kuulostamaan vanhalta, ei muuta tarvita kuin kutimet käteen ja villasukat jalkaan. Eikun.. 

12/15/2013

Vain popparit puuttuu

Viikonlopun tekemisen saldo: nukkuminen, herkkuaamiaisen nauttiminen, oleskelu yhdessä spotissa pitkän aikaa, Coursera kurssin viimeistelyä, tv-sarjoja tuubista ja leffoja. Eli ei yhtään mitään järkevää, paitsi imuroin makuuhuoneen ja laitoin petivaatteet ulos tuulettumaan. Lumi on sulanut, tänään oli ihana auringonpaiste aamulla kun heräsin, asteita parhaimmillaan n. +10, ja näyttää ihan keväältä. Paitsi että olisi petollista uskoa niin, kyllä täällä vielä uusi myräkkä saadaan aikaan, on vasta joulukuun puoliväli.

Ffilms ja Bicaps sivustot tarjoavat leffoja kaikkeen makuun, tuo bicaps on turkkilainen sivusto, mutta sieltä löytyy (google haku: bicaps 1080p, türkce altyazli) hyvälaatuisia leffoja ilman turkiksi dubbausta, (türkce dublaj = dubbauksen kera). Tämän viikonlopun katsotut leffat ovat genreittäin laidasta laitaan:

Breathe in (2013)

The Heat (2013)

Man of Steel (2013)

Flypaper (2011)

The Man from Earth (2007)

Natural Born Killers (1994)

Jotakin uutta, jotakin vanhaa, komediaa, draamaa, scifiä ja rikollisuutta. Jatkan tästä uusien/vanhojen leffojen pariin ->

12/11/2013

This city ain't made for winter


Kaksi päivää räntäsadetta, vesisadetta, lumisadetta ja rakeita. Loppujen lopuksi maa on ollut enemmän märkä kuin valkoinen, mutta lunta on tullut melko runsaasti - ja rankasti. Jossain vaiheessa jopa vaakasuoraan, kun tuuli on yltynyt oikein ilkeäksi. Vaikka asteet eivät ole kovin alhaalla, olemme nollan tienoilla, on se puhuri silti inhottavan kylmä ja kaikki mahdollinen varustus on jo laitettu päälle, pipoja ja harleydavidsoneita myöten. Mietityttääkin, että jos tämä jo saa minut laittamaan lähes kaiken mitä talvella voi päälleen laittaa (paitsi untuvatakkia, säärystimiä ja haalaria), niin miten sitä sitten tulevaisuudessa kestää taas sen joka talvisen miinus parinkymmenen pakkasen..?  (voisi ryhtyä leipuriksi, he saavat tehdä töitä lämpimissä olotiloissa)










Latailin joitakin kuvia googlesta, tarkoituksella vain talvisia istanbulin kuvia etsiessä. Oman kameran kanssa en jaksanut lähteä ulos riehumaan, mutta näistä kuvista voi nähdä millainen kaupunki on kun se talvi sitten tulee kunnolla päälle.  Jotkut näistä kuvista ovat viime tammikuulta, kun taivas repesi viime kerran kunnolla, jotkut vanhempia. 2. ja 4. kuvat ovat varmuudella näiltä päiviltä, erityisesti tuo Fenerbahcen Galatasarayn jalkapallomatsi oli keskeytettävä rankan lumisateen vuoksi. (haloo, kuka edes laittaa ukot kentälle pelaamaan kesken talven?)

Niin että sellainen henk.koht mielipide, että tämä lähes 17 miljoonan asukkaan kaupunki, joka on niin täydellinen kesä(turisti)aikaan, ei oikein vedä kovin hyvin talvisin, varsinkaan kun lunta tulla tupruttaa. Julkista liikennettä Istanbulin pormestari juuri oli uutisissa toivonut ihmisten käyttävän omien autojen sijaan, mutta sitten porukka seisoo bussipysäkeillä ja ihmettelee että missä ne bussit viipyvät (ne ovat myöhässä, koska tiet ovat liukkaita ja ne kulkevat edelleen kesärenkailla ja kaikki muutkin yrittävät änkeytyä samaan bussiin). Muistan viime joulukuun talvimyräkän aikaan, kun ihmiset joutuivat jättämään autonsa teiden sivujaan ja kävelivät pääteitä pitkin, ajamisen sijaan. Kun ei vedä, niin ei vedä. (nimim. kokemusta on..)

12/07/2013

Kutimet käsissä talvea vastaan




Viikko sitten kävin ostamassa uusia lankoja samasta Kadiköyn liikkeestä, jossa aina olen niitä ostanut. 2,5 liiraa per rulla, ei paha kun ostaa useamman kerralla. Tykästyin sinisiin väreihin, joten väänsin saman tien uudet sukat minulle ja O:lle. Toinen projekti on raidallinen huivi, johon jäljelle jääneet langat toivottavasti riittävät. Kutominen on ihan loistopuuhaa vaikkapa leffoja katsellessa, oikein rentouttavaakin.
Pianon päälle kasatut jouluiset koristeet ja tuikut ovat ajankohtaisia ja kynttilät iltaisin ovat tunnelmallisia ja kauniita. Ei sillä että tämän enempää joulua täällä juhlistettaisiin, kun ei se muutenkaan kuulu perheen perinteisiin. Ja ehkä tämä joulu voisi olla ensimmäinen, jolloin lahjoihin ei kuluteta ylenmäärin rahaa/lahjoja ei jaella ollenkaan. En ole vielä päättänyt, kumman päätämme tehdä. Sen sijaan voimme soitella joulumusiikkia, viettää aikaa yhdessä ja vaikkapa leipoa jotakin hyvää ja makeaa ja jouluista (?).

Talvi on alkanut ja viimeisetkin talvivaatteet on otettu esille, kaikki sukkahousuista talvitakkiin ja säärystimiin. Alimmillaan asteet ovat lähellä nollaa. Koska lunta ei täällä ole (ehkä sitä tulee, jotkut veikkailevat ihan lähiaikoina, sääennusteet myös), on kylmyyden lisäksi myös pimeää, auringonvaloa ei näy (ja jos näkyy, niin ei tarpeeksi kauan). Se jatkuva pimeys on luultavasti kaikkein masentavinta talvessa. Anyway, talviaika on onneksi lyhyt ja muutaman kuukauden päästä alkaa taas valoisemmat päivät.

12/03/2013

Ahmatti

Ei jotain huonoa, jos ei jotain hyvääkin. Tällaisen paketin sain postissa jokunen aika sitten, makoisat terveiset Suomesta :)



Mariannet katosivat ensimmäisenä (röyh) ja O. vei yhden pussin työpaikalleen maistettavaksi. Tyypit eivät täällä kestä salmiakkia, sylkäisevät sen pois heti kun katse välttää ja ne jotka sitä kuulemma imeskelivät tekivät ihan vain kohteliaisuudesta, ja sen jälkeen yrittivät tekosyyn varjolla lähteä tilanteesta ja poistaa se pelottava musta karkki suusta pois. Muistakaahan kurlata suunne, poijjaat, ei sitä koskaan tiedä vaikka jotain tosi pelottavaa tuli juuri maistettua.. ;)

Tästä järjettömästä salmiakkikasasta ei muuten ole enää paljoa jäljellä.. (köh)