.

.

10/26/2013

Leipuri naapurissasi



Komşufırın on yksi laajimmalle levinneistä leipomoista (ellei sitten se yleisin) täällä ja varmasti muuallakin pain maata. Eräs turkkilainen ystäväni tosin totesi, että se ei kuitenkaan ole se paras paikka, mutta menettelee. Minähän en leipomoihin yleensä eksy, sillä keliaakikkona ei viljatuotteita tule täällä syötyä juuri ollenkaan. Mutta kun isoveljen vaimo vinkkasi, että kyseinen leipomo on alkanut myymään gluteenittomia tuotteita, niin olin kiinnostunut ja seuraavan kerran kun Capitolissa kävin, tsekkasin leipähyllyt.

Siellähän sitä leipää myytiin, ei mikään suurensuuri könttä, mutta herätti mielenkiinnon. 300 g leipää 5,50 liiraa. Luonnollisesti kalliimpaa kuin tavallinen leipä, mutta hinta ei haittaa kun leipää tulee syötyä vain silloin tällöin, siivu päivässä riittää, eikä sitä tule syötyä edes päivittäin. Viime kerralla päätin kokeilla myös tuollaisia vaaleita chocolate chip cookies-tyylisiä keksejä, joita paketissa 150 g verran ja hinta 6 liiraa. (jaiks!) Verrattuna halvempaan turkkilaiseen brändiin, Pronot:

Pronot tekee appelsiinilta maistuvia keksejä (kuva) ja samanlaisia suklaaversiona, jotka ovat ihan hyviä (ei kuitenkaan mikään gurmee-elämys), ja 85 g paketti maksaa alle 2 liiraa. Nämä ovat halvempia mutta niitä tulee ostettua kuitenkin tosi harvoin.

Gluteenittomat tuotteet ovat melko vähäisiä, ehkä niitä löytyy nykyään hieman enemmän kuin ensimmäisenä vuonna täällä asuessa. On makeita ja suolaisia keksejä, vohveli-keksejä, jauhoja, spagettia ja makaronia, ja leipää, joka kuitenkin on melko kuivaa ja mautonta, mutta Kom
şufırın:in leipä on ehdottomasti parempaa kuin Schär:in tuote, jota myös myydään, mutta aivan järkyttävällä hinnalla:

Melko isohko pakkaus, 400 g, maksaa lähes 12 liiraa ja tuote ei edes ole kovin nautinnollista syödä - se murenee hetkessä käsiin, ja jos sen unohtaa muutamaksi tunniksi auki (jos pakkausta ei ole suljettu tyyliin teipillä) se kovettuu ja muuttuu syömäkelvottomaksi. Toisin sanoen, waste of money.

Täällä on tapana työntekijöillä joko ostaa aamupala leipomosta työmatkalla, tai pysähtyä syömään sitä sinne ennen kuin saapuu työpaikalle. Yleensä se on kuppi teetä ja jonkinlainen suolainen "pullamainen" leivonnainen, tai sitten hieman terveellisempänä esim. salaatilla ja muulla täytetty patonkimainen leipä. Ja tietysti se kuppi teetä, siitä ei päästä mihinkään. Turkkilainen ystävä sitten kysyi, että mikä on sellainen nopea aamupala Suomessa, työmatkoille, onko siellä samanlaista tapaa hakea jotakin leipomosta ja syödä siellä tai työmatkalla. Mietin hetken, ja totesin että  ei meillä siellä päin taida oikein olla vastaavaa tapaa, ehkä kuitenkin he, jotka matkustavat esim. junalla pidemmän matkan töihin, syövät täytetyn leivän ja kupin kahvia, mutta että oikein pysähdytään työmatkalla leipomoon ja nautitaan aamupala siellä (eikä kotona, niin kuin tapana olisi), kuulostaa jokseenkin tavanomaiselta. En tiedä, ehkä jotkut tekevät niin, mutta minä en koskaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti