.

.

10/29/2013

Tasavallanpäivää





Liput on nostettu salkoihin ja rakennuksien seinille, baba laittaa aina melko vaatimattoman kokoisen parvekkeelle, kuten moni muukin. Suurimmat liput, joita olen nähnyt ripustettuna rakennuksien julkisivuille,on helposti pienen yksiön kokoisia. Jos oikein haluaa revitellä, voi myös halutessaan pukeutua puna-valkoisesti päivän kunniaksi. Minä en omista yhtäkään kirkkaanpunaista vaatekappaletta, joten säästyn siltä.

Sain suomalaiselta tuttavalta lahjoituksena muovipussillisen verran hömppäromaaneja luettavaksi. En varsinaisesti ole hömppäkirjallisuuden suurkuluttaja, mutta iltaisin en ole kovin nirso sen suhteen, mitä kirjaa aloitan lukemaan nukkumaan mennessä. Lainasin myös turkkilaiselta tuttavalta seuraavan David Elkindin kirjan, joka jälleen kerran käsittelee lapsipsykologiaa ja siihen vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Onpahan nyt sitten taas luettavaa, näistä riittää helposti ensi vuodelle asti.

Rakennukseemme avautui viimein uusi marketti, vanha siirsi osoitteensa tien toiselle puolen jo kuukausia sitten ja odottelimme tätä uutta jo hyvän aikaa. Ensivaikutelma on loistava, heillä on hyvä valikoima kaikkea mahdollista, ja kaiken kukkuraksi omistaja on O:n vanha lapsuudenystävä. Pyysin laiskuuttani O:ta hakemaan minulle mineraalivettä samalla kun kävi hakemassa jotakin itselleen, ja olipahan erikoisen näköiset pullot nuo.. Ehdin jo tottua Uludağ-merkkiin. Mutta toisaalta, mineraalivesi on mineraalivesi, mitä eroa niissä nyt oikeastaan voi olla.

10/26/2013

Leipuri naapurissasi



Komşufırın on yksi laajimmalle levinneistä leipomoista (ellei sitten se yleisin) täällä ja varmasti muuallakin pain maata. Eräs turkkilainen ystäväni tosin totesi, että se ei kuitenkaan ole se paras paikka, mutta menettelee. Minähän en leipomoihin yleensä eksy, sillä keliaakikkona ei viljatuotteita tule täällä syötyä juuri ollenkaan. Mutta kun isoveljen vaimo vinkkasi, että kyseinen leipomo on alkanut myymään gluteenittomia tuotteita, niin olin kiinnostunut ja seuraavan kerran kun Capitolissa kävin, tsekkasin leipähyllyt.

Siellähän sitä leipää myytiin, ei mikään suurensuuri könttä, mutta herätti mielenkiinnon. 300 g leipää 5,50 liiraa. Luonnollisesti kalliimpaa kuin tavallinen leipä, mutta hinta ei haittaa kun leipää tulee syötyä vain silloin tällöin, siivu päivässä riittää, eikä sitä tule syötyä edes päivittäin. Viime kerralla päätin kokeilla myös tuollaisia vaaleita chocolate chip cookies-tyylisiä keksejä, joita paketissa 150 g verran ja hinta 6 liiraa. (jaiks!) Verrattuna halvempaan turkkilaiseen brändiin, Pronot:

Pronot tekee appelsiinilta maistuvia keksejä (kuva) ja samanlaisia suklaaversiona, jotka ovat ihan hyviä (ei kuitenkaan mikään gurmee-elämys), ja 85 g paketti maksaa alle 2 liiraa. Nämä ovat halvempia mutta niitä tulee ostettua kuitenkin tosi harvoin.

Gluteenittomat tuotteet ovat melko vähäisiä, ehkä niitä löytyy nykyään hieman enemmän kuin ensimmäisenä vuonna täällä asuessa. On makeita ja suolaisia keksejä, vohveli-keksejä, jauhoja, spagettia ja makaronia, ja leipää, joka kuitenkin on melko kuivaa ja mautonta, mutta Kom
şufırın:in leipä on ehdottomasti parempaa kuin Schär:in tuote, jota myös myydään, mutta aivan järkyttävällä hinnalla:

Melko isohko pakkaus, 400 g, maksaa lähes 12 liiraa ja tuote ei edes ole kovin nautinnollista syödä - se murenee hetkessä käsiin, ja jos sen unohtaa muutamaksi tunniksi auki (jos pakkausta ei ole suljettu tyyliin teipillä) se kovettuu ja muuttuu syömäkelvottomaksi. Toisin sanoen, waste of money.

Täällä on tapana työntekijöillä joko ostaa aamupala leipomosta työmatkalla, tai pysähtyä syömään sitä sinne ennen kuin saapuu työpaikalle. Yleensä se on kuppi teetä ja jonkinlainen suolainen "pullamainen" leivonnainen, tai sitten hieman terveellisempänä esim. salaatilla ja muulla täytetty patonkimainen leipä. Ja tietysti se kuppi teetä, siitä ei päästä mihinkään. Turkkilainen ystävä sitten kysyi, että mikä on sellainen nopea aamupala Suomessa, työmatkoille, onko siellä samanlaista tapaa hakea jotakin leipomosta ja syödä siellä tai työmatkalla. Mietin hetken, ja totesin että  ei meillä siellä päin taida oikein olla vastaavaa tapaa, ehkä kuitenkin he, jotka matkustavat esim. junalla pidemmän matkan töihin, syövät täytetyn leivän ja kupin kahvia, mutta että oikein pysähdytään työmatkalla leipomoon ja nautitaan aamupala siellä (eikä kotona, niin kuin tapana olisi), kuulostaa jokseenkin tavanomaiselta. En tiedä, ehkä jotkut tekevät niin, mutta minä en koskaan :)

10/18/2013

Se mis lauletaan et "japrak japrak"







Minulla on vaikeuksia muistaa nimiä. Ihmisten nimiä, laulujen nimiä, elokuvien nimiä. Muistan kasvot, muistan melodiat, muistan leffakohtauksia, mutta nimet unohtuvat helposti. Joskus saatan nähdä tutun näköisen näyttelijän leffassa ja muistan nähneeni saman näyttelijän jossakin toisessa leffassa tai tv-sarjassa, muistan yksityiskohtia, mutta en muista nimiä. Ja jostakin syystä nimen muistaminen on tärkeämpää, kuin ulkonäön. en tiedä, ehkä minulla on vain fiksaatio tai jotain.

Homma menee vaikeaksi, jos muistan jonkun hyvän laulun (tai laulun, josta tulee muistoja mieleen) ja haluaisin löytää sen tuubista, mutta en tiedä miten lähteä hakemaan sitä kun en tiedä nimeä tai esittäjää. Joskus löydän googlettamalla sanoituksia, mutta siinäkin tapauksessa pitäisi muistaa ne jollain tavalla oikein. Kun kuuntelen biisejä, en juurikaan paina merkille mitä laulussa sanotaan (poikkeuksena esim. HIM ja muut maailman parhaat metalliryhmät), muistan vain melodian tai ehkä pätkän kertosäettä.

Kuulin tämän biisin radiosta muutamaan kertaan ja muistan kysyneeni että mikä biisin nimi on, mutta koska en saanut sitä kirjoitettua alas saman tien, unohdin sen. "Niin, se laulu missä kertosäkeessä sanotaan japrak japrak." (turkiksi kirjoitettuna tietenkin yaprak yaprak) Kun sitten hain sitä tuubista, koska siinä biisissä oli vaan jotain sellaista mielenkiintoista (no oikeastaan se on aika keskinkertainen biisi, mutta se oli silti mielestäni erilainen), ihan oikeasti kirjoitin hakuun että "yaprak yaprak". Ja arvatkaas mitä, löysin sen!



(On sillä näköjään yli 17 miljoonaa katsojaa jo..)

Kuvat yllä Karaköy:stä, niinä päivinä kun oli vielä lämmin. Nyt ne asteet tipahtivat taas, on sateista ja tuulista ja kylmää ja ärsyttävää.. Nuo sateenkaaren väriset portaat ovat oikeastaan Cihangirin alueella, ja niihin liittyy ihan hauska tarina.

10/15/2013

Where there are no honking horns.

Bayramin vietto yhdessä O:n kanssa on osoittautunut oikein mukavaksi, yleensä hän on ollut töissä bayramit, mutta tällä kertaa on lomalla ja voimme laiskotella yhdessä kotona - tai kodin ulkopuolella. Siitä oli aikaa kun viimeksi kävimme Prinssisaarilla, joten kävimme siellä päiväreissulla. Kınalıada oli saaren nimi, jossa laivasta poistuimme, eli se ensimmäinen neljästä saaresta.
























Ihan loistopaikkahan tuo on jos haluaa päästä eroon liikenteen hälystä ja metelistä. Kun vain haluaa olla "rauhassa", saarilla kun ei tuota ajoliikennettä ole. Saaren rannalla on mukava rentoutua ja sitä kautta näkee melkoisen siivun Istanbulia. Tämä ensimmäinen saari sattui olemaan myös se, jonne menimme yhdessä ihan ensimmäistä kertaa päiväksi - ja se ensimmäinen kerta tapahtui vuonna 2009. Memories, memories..

Illat ne vain pimenevät kovin nopeasti, ja heti kun aurinko laskee tulee myös kylmä. Yllättäen kylmän parin viikon ajanjakson jälkeen asteet nousivat takaisin +20 tienoille, ja erityisesti auringossa on niin lämmin, että t-paidalla uskaltaa vielä olla. Kohta ne asteet taas laskevat ja talvi tulee joten paras ottaa ilo irti näistäkin viimeisistä lämpimistä päivistä.

10/13/2013

Eräs joka inhoaa housuostoksia

.

Tylsään viikonlopun kotona oleiluun, mikä yleensä ei ole tylsää vaan ihan mukavan rentouttavaa, mutta jostain syystä tällä kertaa halusin jatkuvasti tehdä jotakin, sisällytin reippaan kävelylenkin lähimaastossa O:n kanssa jutellen niitä näitä, tulevaisuudesta ja kaikesta mitä nyt tällä hetkellä tapahtuu (O. vaihtaa työpaikkaa ja se tuo oletettavasti muutoksia, rahallisesti ja muutenkin) ja tänään päätin käydä Capitolissa, pienellä shoppailu-kierroksella. Kävin läpi kuteitani ja tajusin omaavani kaksien farkkujen lisäksi kahdet muunlaiset housut talveksi (ei-farkut). Tilanteisiin, joissa ei farkkuja voi käyttää (astetta fiinimpää pukeutumista vaativat), oli siis vaihtoehdot vähissä. Minä en edelleenkään osta hameita ja talvimekkojakin omistan vain kahdet (kesämekkoja kolmet).

Kun etsii, ei löydä. Tämä karman laki pätee vaateostoksiin. Kun kävin läpi Boynerin, Batikin, Oxxon ja Kotonin olin lohduton, ärtynyt ja hikinen. Olin yrittänyt punkea itseäni naurettavan pieneksi ommelluihin 38 koon puntteihin ja sitten siirtynyt suosiolla 40-kokoisiin, joissa taas vyötärö oli selvästi muotoiltu leveämmälle henkilölle. Miten voi olla niin vaikeaa ostaa housuja, jotka olisivat juuri hyvät, eikä joko liian lyhyet, liian tiukat, liian sitä ja liian tätä. Meikäläisen koivet toki ei ole sitä standardi-kokoa, että kaikki samalla mittakaavalla tehdy housut sopisivat automaattisesti. Yleisesti ottaen 38-koot ovat liian tiukat ja 40-koot eivät istu hyvin ja niihin mahtuisi vielä enemmän, varsinkin siitä vyötäröltä. Slim-malliset housut ovat ehdottomat nou-nou, koska niitä ei saa kiskottua pohkeista eteenpäin ja kokeiltuani Oxxossa oikein kunnolla leveälahkeisia housuja (joista saisi tehtyä pienet purjeet..) saivat ne jalkani näyttämään suhteettoman paksuilta. Miksi kaikki housut nykyään ovat slim fit? Missä ovat ne vanhat hyvät bootcut-malliset housut? Miksi paitojen koko 38 on nykyään naurettavan tiukka, kun vielä joskus aikaisemmin se oli ihan hyvä (minulle)? En ole suurentunut ylä- tai alaosastosta niin paljoa, että automaattisesti pitää ottaa 40-koon paitoja, mutta se on välillä pakko, jotta tulisi ostettua sellaiset, jotka tuntuvat hyvältä päällä. Minulla on muutamia vanhoja t-paitoja, kokoa 38, jotka edelleen istuvat hyvin, eli ei voi olla naisesta kiinni vaan kokoluokituksesta.

Hikoilin aikani eri putiikeissa kunnes viimeisenä päätin käydä Mangossa, vaikka siellä ei ollut alennuksia. Eräs rekki sisälsi tuotteita, joista oli vain viimeisiä kokoja jäljellä ja käsiini tarttui 40 koon suorat, mariininsiniset housut vyöllä. Ne olivat sitten sopivat ja nekin aavistuksen slim, mutta eivät liikaa, sen verran että saavat jalkani näyttämään jopa siroilta. 70 liiraa ei ole paha hinta housuista, mutta toki olisin halunnut löytää ne alennuslapun kera. Oxxossa housut jäivät hyllyille, mutta sieltä ostin muutaman kohtuuhintaisen topin. Spagettiolkaimiset alkavat olla jo aika loppuunkuluneet, leveäolkaimiset tuntuvat ja näyttävät paremmilta päällä.

Nivea creme-purkki tuli kosmetiikkaliikkeestä mukaan ihan sen takia, että kun luin Nivean parin euron purkin sopivan ihan hyvin myös silmänympärysvoiteeksi, päätin että jukranpujut.. mulle kans.

10/08/2013

Ihmetellyt pimeän tuloa

Lokakuun alkaessa ja ilmojen kylmetessä olen ensinnäkin ihmetellyt sitä miten kauan voi ihmisellä kestää nuhasta eroon pääseminen (tutkimukseni mukaan n. kuukauden, varsinkin jos lämpotilavaihtelut ovat suuret) ja toiseksi pohtinut ja pohtinut tulevaisuutta. Eihän se siitä pohtimisesta paremmaksi muutu, mutta onneksi on myos sitä kuuluisaa aikaa vielä toistaiseksi..

Viime aikoina olen..

- katsellut Titanicin turkiksi dubattuna (onhan nuo turkiksi dubatut aika kamalia, mutta leffa on edelleen niiiiin hyvä)
- katsellut melkoisen määrän 48 hours mystery ja Dateline-jaksoja youtubesta (murhamysteerit ovat minulle viihdettä)
- nauttinut myöhäissyksyn ensimmäisistä mandariineista
- juonut litrakaupalla vihreää teetä ilmojen kylmetessä (ja ikävöinyt kuumaa viinimarjamehua)
- palellut ulkona kaulahuivissa ja nahkatakissa ja ottanutkin esiin jo talvivaatteet, uusi pipo on hankinnassa
- käyttänyt kumisaappaita ja angora-villapaitaa kuin olisi pahimmat talvipakkaset meneillään (alimmillaan ulkona ollessani on ollut +9 astetta)
- opiskellut omaksi ilokseni ilmaisia online-kursseja alison.com sivustolla,  suorittaen Diploma in Health, Saksan kielen perusteet ja Immunologian perusteet-kurssit. (ja nyt aloitin Ihmisen Anatomia-kurssin, jossa luettavaa riittääkin, ja paljon muitakin mielenkiintoisia kursseja on sivusto täynnä, niin että en edes tiedä mitä aloittaa seuraavaksi!)
- ostanut 32 vuotiaalle O:lle pullon olutta, pistaasipähkinöitä ja kaksi leffaa synttärilahjaksi, koska en keksinyt muutakaan (mutta hän piti lahjoista kovasti, erityisesti leffoista (uusin Star Trek ja Ironman 3) joita ei onneksi ollut viela nähnyt)
- saanut vihdoin vastauksen maistraatista ja joutuu lähettämään vihkitodistuksen kopiot apostille-leiman kera uudelleen maistraattiin. (eli en ehdi hakemaan uutta lupaa ennen kuin se umpeutuu, kiva!)
- syönyt herkullisen ravintola-illallisen Kavacık:ssa muutaman turkkilaisen tuttavan kera, nauttien samalla Bosphorus-maisemista..


10/04/2013

Linja-autossa on tunnelmaa





Julkinen liikenne on kätevää ja edullista, miellyttävääkin jos on paikka istua tai jos matka taittuu nopeasti. Valitettavasti aamu- tai iltaruuhka ei ole ikinä nopeaa, miellyttävää tai kätevää. Kaikenlaista näkee ja kokee matkatessa bussissa, ja kaikkeen tottuu. Eräskin päivä viereiseltä kaistalta bussin eteen änkesi koulukyyti-minibussi ja bussikuski tööttäsi torvella ja huusi solvauksia koulukyytikuskille. Minä vain vilkaisin sivusilmällä tilannetta, vaikka bussi joutuikin tekemään äkkipysäyksen tilanteesta johtuen. Kaikkeen tottuu.

Kesällä kun oli kuuma, bussit pitivät usein ikkunoiden lisäksi jopa ovia auki tuulettaakseen hikoilevia matksutajia. Ei siinä mitään. Useamman kerran olen ottanut niin ruuhkaisen bussin, että matkaa joutuu taittamaan kuskin vieressä seisten, koska bussi on ollut niin täynnä porukkaa että etupenkkiä pidemmälle ei mahtunut seisomaan. Siinä sitten vaan kannattaa pidellä kovasti kiinni jostakin, sillä kuskit eivät paljoa odottele että matkustajat löytävät miellyttävän paikan seistä. Tuulilasissa nenä kiinni seisominen voi hirvittää joitakin, minä olen tottunut jo.



Tässä loistava parodia siitä Istanbulin metrobussi-mainoksesta, joiden mainostetaan olevan niin nopeita ja miellyttäviä tapoja matkustaa. Alkuperäinen mainoshan näytti kuinka mukavasti voi metrobussilla ylittää mantereet nopeasti ja kuinka jopa päivän lehteä voi lukea, istuen. Mutta todellisuus on tietenkin täysin erilaista ja tuo linkki - olkoonkin parodia- on kuitenkin lähempänä totuutta ;)

10/01/2013

Viimeinen pala luontoa

"Villi" lauantai-ilta: kun nettiyhteys kaatui kotona, päädyimme O:n ja pikkuveljen kanssa lähteä virkistävälle iltalenkille Validebağiin. Kunpa tämä alue saisi pysyä tällaisena, eikä sinne rakennettaisi mitään. Rauhallinen, avara, tilaa kaikille, luontoa. Harvinaisuus tässä kaupungissa.












Kun pääsimme kotiin, nettiyhteys oli jälleen auki ja veljet innoissaan siitä että pääsivät jälleen nettiin. Minä vain huokaisin, että mitä sitä "ennen vanhaan" tehtiin vapaa-aikana, jolloin kännykät ja netti ei olleet vielä ajankohtaisia. No, TV:n katselua, kävelylenkkejä, sosialisointia, sukulointia, teen juontia, elokuvailtoja, urheilua, kirjojen lukemista..  kaikkea sitä edelleenkin, mutta vain pienemmissä määrissä (sen tietokoneen äärellä istumisen vuoksi). Ne yazik ki. Ja allekirjoittanutkin ihan samalla tavalla, vähempikin riittäisi.