.

.

9/25/2013

Naapurikylästä ja löhöilystä










Siis on kahdenlaisia tapoja viettää viikonloppuja. Joko lähtee ex tempore ostosreissulle/yhdelle naapuri-kylään, jonka päättää siellä ruokailuun (My Chef, mikäs muukaan) tai sitten jää kotikulmille ja köllii kotona nuhjaisissa kotivaatteissa rillit nenällä ja nenä kiinni kirjoissa.  Kadiköyn hyviä puolia onkin juuri shoppailu-mahdollisuudet, kuppilat/kahvilat ja ruokapaikat. Siellä käyn aina tsekkaamassa ensin halpiskauppojen vaaterekit ennen kuin kurkkaan sisään Mangoon yms muihin isompiin ketjuihin. Tosin, viime aikoina on tullut ostettua minkäänlaista vaatetta naurettavan vähän, pitää oikein muistella milloin viimeksi ostin vaatteita (kesäkuussa)... Eipä niitä jatkuvasti tarvitsekaan hankkia. No, eilen näin Capitolin Penti:ssä mukavan pehmeitä 15 liiran sisätohveleita ja ostin raidalliset sellaiset kotikäyttöön. (lasketaanko ne vaateshoppailuksi?)

Mutta ei oleskelu nuhjuisissa kotivaatteissa yhtään hassumpaa ole, kotona on kiva olla kun ei tarvitse lähteä minnekään (no daa) ja voi vaikka.. lukea kirjoja. Lainasin eräältä tuttavalta tuon David Elkindin The hurried child-kirjan, joka on psykologinen analysointi kaikista niistä elämänaspekteista, jotka määrittävät sen, miten ja miksi nykyajan lapset "kasvavat aikuisiksi" turhan nopeasti, vaikka eiväthän he edes kasva tai emotionaalisesti sen nopeampaa kypsy kuin ennenkään (aivojen kehityksenkään johdosta ei ole mahdollista), mutta heitä ikään kuin pakotetaan ottamaan yhä nuorempana ja nuorempana osaa kaikkeen sellaiseen, josta ei pidemmän päälle ole niin paljon hyötyä kuin haittaa (in other words: the earlier the better, pushy moms and changed society). David Elkind on alansa huippuja, kirjoittanut kirjoja toisensa jälkeen lapsipsykologiaa, -psykiatriaa ja -kasvatusta koskien. Harvemmin on tullut luettua näinkin mielenkiintoisesta aiheesta, toivon että löydän muitakin hänen kirjojaan samasta aihepiiristä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti