.

.

9/07/2013

Jos jotakin en ikävöinyt..

Niinhän siinä sitten yleensä käy. Syyskuu alkaa, asteet tipahtaa selkeästi alemmaksi (nyt "vain" 20 paikkeilla) ja meikäläinen saa flunssan. Sellaisen hitaasti etenevän version, jossa nenäliinoissa ei säästellä ja toivoo vain että tulisi sitten kerralla kunnolla päälle tai jäisi tulematta. Ja tulihan se. Enkä ole ainoa, siellä täällä näkee aivastelevia ja niiskuttelevia kanssaihmisiä, ruuhkabussissa seisominenkin on suorastaan hupaisaa..

Kun olimme Suomessa oli asteet tietenkin sen verran alhaisemmat, että t-paita-neuletakki-takki-yhdistelmä oli ihan hyvä jopa keskellä päivää (plus että siellä satoi). Tänne kun saavuimme, oli edelleen kesä: 30 astetta ja hiostava kuumuus toivottivat meidät tervetulleiksi. Pari viikkoa sitä ja sitten tuli syksyisemmät kelit. Need I say more? Vähemmästäkin menee keho sekaisin.

Jos jotakin en ikävöinyt, oli se Istanbulin ruuhka. Jos jokin elämässä on vakio, on se Istanbulin ruuhka. Sitä on aina. Se ei edes saa olla tekosyynä sille että on myöhässä, ja jos se on, niin silloin on oltava jokin todella paha tilanne, kuten onnettomuus tai suljettu silta. Ruuhkaa on aina, eri asia on että on että onko sitä paljon vai todella paljon. Ainoa aika vuorokaudesta jolloin ei ole ruuhkaa, on n. keskiyöstä aamu kuuteen. Voisi ryhtyä yötyöläiseksi..

Eräs eurooppalainen tuttavani tulee usein Istanbuliin työn merkeissä ja hän kirjoitti feissiin saapuneensa  Atatürk lentokentälle viideltä perjantai-iltana ja saapuneensa asuntoonsa Atasehiriin (Aasian puolella) 10 illalla. I feel you..

Eikä ihme, kun näitä googlesta löytämiä ruuhkakuvia katselee..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti