.

.

8/30/2013

Where everyone is. I mean, everyone.

Kadıköy kutsui meitä yhtenä iltana ja me vastasimme kutsuun. Emmekä olleet ainoat. Oli lämmin ilta, pitkähihaisia täällä ei vielä tarvitse iltaisinkaan, ja taksilla mennessä tuli juuri sellainen "olen-etelänmatkalla"-fiilis - ihmisiä joka paikassa, tumma yö, ääniä ja valoja, kepsun tuoksua.. Se oli hyvin epätodellinen fiilis parin viikon Suomen reissun jälkeen.







Belfastista on yleensä hankala saada pöytää, mutta olimme onnekkaita. Seuraamme liittyi O:n tatuoija ja pikkuveli, joiden kanssa O. kertoili juttuja Suomesta ja päivitteli elämänmenoa täällä Istanbulissa. Belfastista siirryimme Bardan Adamiin, ja viivyimme yli puolen yön. Kotiin ei pääse lähtemään ikinä suoraan, vaan joka kerta tiemme käy Kimyonin kautta, jonka suolaiset ja rasvaiset ruoat tekevät tehtävänsä. (ja kaiken tämän jälkeen en nähnyt yhtäkään humalassa hoipertelevaa, katulamppua halaavaa tapausta, joka olisi myös yrittänyt tyhjentää vatsansisältöään kadulle. Näinkö sellaisen Suomessa? Kyllä.)

2 kommenttia:

  1. Irish pubihan se! Oliko Guinnessia tarjolla?

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä tästä kaupungista muutama irkkupubi löytyy. Muistan tiirailleeni seinällä olevia tarjouksia ja kyllä siellä guinnes taisi lukea - myös joku sellainen kuin baby guinnes (liekö vain pienempi tuoppi). Mutta turkkilaiset juovat aina efestä, menevät ne minne vain ;)

    VastaaPoista