.

.

8/22/2013

Tutuilla kulmilla

Kotikaupungista taisi tulla otettua eniten kuvia, mutta loppujen lopuksi se on niin pieni kylä, ettei siellä ole paljoakaan kuvattavia kohteita (ellei kirkkoja lasketa). Siellä saimme pyörät käyttöön, jotta pääsisimme paremmin kiertelemään kaupunkia - jalan kun se on täysin turhaa ja julkista liikennettä ei oikeastaan ole ollenkaan. Oma pyöräkin löytyi autotallista, hieman ruosteessa ja kumit lyssähtäneenä, mutta pienen valmistautumisen jälkeen olimme jo lähdössä liikkeelle, ilman että tiesimme minne päin lähtisimme. O. oli enemmän kuin innoissaan ajatuksesta että pääsee pyöräilemään (no, missä päin Istanbulia voisikaan pyöräillä kovin turvallisesti?) joten hän oli joka päivä heti aamiaisen jälkeen valmis hyppäämään satulan päälle ja näkemään paikkoja. Harmittavasti vain muutamina päivinä tuli vettä kuin saavista kaataen, mutta ne kauniit päivät olivat kyllä kauniita..



























Kuvat tuli ladattua aika random järjestyksessä, mutta mitäpä muutakaan voisi kuvata kuin maisemia ja ruokia ;) Ja joo, vanhat tavat ovat sitkeässä - munakkaista on vaikea luopua aamupalalla. Puuhaa riitti pyöräilyn ja syömisen ohella, oli siskonlikan konfirmaatiojuhla joten eräs sunnuntai-aamu aloitimme kirkossa käynnillä. Kerran tuli myös käytyä kesämökillä, jossa O. pääsi kokeilemaan aitoa suomalaista saunaa ja pulahtamaan järvessä. Ostimme myös porukalla kepsut eräästä suositusta paikasta ja O. sai huastella turkkia hetken työntekijöiden kanssa. Mutta hän ei pitänyt suomalaisesta kebapista sitten ollenkaan, totesi että liha oli hirveää kökköä ja että se ei ole lähellekään aitoa kebap-lihaa. No ei kai nyt olekaan, johan se olisi kalliimpaa kuljettaa sitä aitoa tavaraa maiden välitse, kuin tehdä se jostain less-quality lihasta. Makkara ja muukin possuliha maistui kyllä O:lle ja sinappi sopii kaikkeen.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti