.

.

8/30/2013

Where everyone is. I mean, everyone.

Kadıköy kutsui meitä yhtenä iltana ja me vastasimme kutsuun. Emmekä olleet ainoat. Oli lämmin ilta, pitkähihaisia täällä ei vielä tarvitse iltaisinkaan, ja taksilla mennessä tuli juuri sellainen "olen-etelänmatkalla"-fiilis - ihmisiä joka paikassa, tumma yö, ääniä ja valoja, kepsun tuoksua.. Se oli hyvin epätodellinen fiilis parin viikon Suomen reissun jälkeen.







Belfastista on yleensä hankala saada pöytää, mutta olimme onnekkaita. Seuraamme liittyi O:n tatuoija ja pikkuveli, joiden kanssa O. kertoili juttuja Suomesta ja päivitteli elämänmenoa täällä Istanbulissa. Belfastista siirryimme Bardan Adamiin, ja viivyimme yli puolen yön. Kotiin ei pääse lähtemään ikinä suoraan, vaan joka kerta tiemme käy Kimyonin kautta, jonka suolaiset ja rasvaiset ruoat tekevät tehtävänsä. (ja kaiken tämän jälkeen en nähnyt yhtäkään humalassa hoipertelevaa, katulamppua halaavaa tapausta, joka olisi myös yrittänyt tyhjentää vatsansisältöään kadulle. Näinkö sellaisen Suomessa? Kyllä.)

8/27/2013

Muutto Suomeen ensi vuonna (?)


Ensi vuodeksi olemme ajatelleet ajoittavamme Suomeen muuton. Siis jos kaikki menee nappiin ja sen suurempia ongelmia ei synny. O:n perhe tukee ajatusta sataprosenttisesti, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä etteivätkö he jäisi kaipaamaan häntä valtavasti. Se, mihin muutamme (pk-seutu, mieluiten) ja tarkalleen milloin ensi vuonna (kesällä, mieluiten) on vielä mietinnän alla. Luulen, että se riippuu siitä mistä itse voin löytää töitä ja sitä kautta asunnon meille. (ja jos työn löytyminen nyt ja ensi vuonna on (kuulemma) melko epävarmaa, niin mitä se sitten on asunnonhakijana...)

Koska tämä prosessi tulee olemaan se kaikkein monimutkaisin tähän astisista joita olemme käyneet läpi, on oikein kirjoitettava ylös kaikki mitä muuttoon vaaditaan ja sitten miettiä asioiden tärkeysjärjestystä. Sen mitä tiedän on, että ennen muuttoa olisi hyvä olla se asunto ja työpaikka valmiina. Se miten O. pääsee Suomeen, on "mutkikasta" ? Luen maahanmuuttoviraston nettisivuja, poliisin nettisivuja, sitä sun tätä ja en nyt yhtäkkiä enää ymmärrä että voiko ei-EU-alueelta tullut saapua Suomeen pelkän n. kuukauden turistiviisumin varassa ja hakea ole-lupaa Suomessa ja olla maassa niin kauan kun lupaa käsitellään, kunnes lupa hyväksytään tai hylätään. (siis tämä informaatio on maahanmuuttoviraston sivuilla) Ja sitten esim. poliisin nettisivuilla ja joissakin keskustelufoorumeissa luin että ensimmäiset ole-luvat tulisi aina hakea omassa kotimaassa, Suomen edustustosta ja odottaa siellä kunnes lupa on jo hyväksytty tai hylätty. Ja miksi hakemus edes hylättäisiin, jos tyyppi on naimisissa ja kaikki tarpeelliset paperit on näytetty. (en tiedä, ehkä vaan stressaan liikaa koko aiheesta enkä tiedä että mikä on se oikea lähtökohta)

Myös, jos ole-lupaa hakisimme Turkista, siihenhän täytyy mainita MISSÄ aikoo Suomessa asua. Eli meillä pitäisi olla jo se asunto siinä vaiheessa kun hakemusta haetaan, ja koska käsittelyajat ovat helposti kuukaisia, niin meillä pitäisi (minun kauhuskenaarion mukaan) olla asunto tiedossa (vuokrasopimuksilla osoitettuna) jo tyyliin helmikuussa, jotta ole-lupa olisi käsitelty ja hyväksytty heinäkuussa. Eli minun pitäisi muuttaa jo paljon ennen O:ta Suomeen ja odotella siellä että hänen paperinsa olisivat käsitelty. Eikö tämä nyt kuulosta jo aika pöljältä?! Minusta kyllä.

Ideaalista olisi hakea sitä turistiviisumia ja yhdessä täältä lähteä Suomeen samalla lennolla ja hakea asuntoa (ellei olisi jo jotakin asuntoja valmiina joita mennä katsomaan), tehdä vuokrasopimus ja sitten marssia sinne poliisilaitokselle hakemaan ole-lupaa ja jäädä maahan odottelemaan että se on hyväksytty. Mutta jos he hylkäisivät sen, niin sitten hänet vain käännytettäisiin maasta ja pahimmillaan takaisintuloa ei ole ihan heti. Mutta jälleen kerran, miksi he hylkäisivät hakemuksen, kun kerran kyseessä on kiltti ja siveellinen pariskunta, joka vain toivoo muutosta elämäänsä ja ei muuta Suomeen tukien perässä vaan opiskellen/töitä tehden. :)

Ja sitten... yksi seikka, jota todella olen miettinyt ja johon en ole löytänyt vastausta maahanmuuttoviraston tai poliisin sivuilta. Hypoteettinen tilanne: Osoitetta kysyessä ilmoitamme osoitteen, jonne emme aio todellakaan jäädä yhtään sen pidemmäksi aikaa kuin  mitä on pakko. Eli, jos esim. ilmoitamme muuttavamme vaikkapa sukulaistemme luokse, odotamme että lupa on käsitelty siinä kaupungissa ja heti sen jälkeen muutammekin muualle asumaan. Voiko niin tehdä vai tuleeko siitä jotakin ongelmia? Onko se epäilyttävää viranomaisten mielestä, että osoite muuttuu heti kun lupa on saatu, vai ...ei?

Erityisesti jos tuohon viimeiseen seikkaan saisin joltakulta vastauksen, niin olisin enemmän kuin kiitollinen. Muutenkin, jos samassa tilanteessa olevat/olleet sattuvat lukaisemaan, niin kertokaahan omista kokemuksista että miten se homma hoituu parhaiten.

8/23/2013

Where the life and people is

Reissun viimeiset päivät vietimme jälleen pääkaupunkiseudulla. Saimme hotellihuoneen samasta hotellista kuin mistä aloitimme, ja se oli  hyvä sillä kyseisen hotellin sijainti on pööfekt - lähes esplanadin liepeillä. Tällä kertaa matkustimme tosin myös Espooseen tapaamaan O:n erästä tuttavaa, joka kutsui meidät Otaniemeen Mökäfesteille, joka oli opiskelijatapahtuma, mutta ulkopuolisetkin olivat tervetulleita. Vielä ennen takaisinpaluuta oli aikaa hieman kierrellä kaupunkia, ihailla hiljaista iltaelämää ja nähdä hieman muita reittejä, jotta emme olisi kulkeneet samoja teitä kuin ensimmäisellä viikonlopulla. Sunnuntaina ennen lähtöä myös esplanadi oli täynnä ihmisiä, ilmeisesti jonkinlainen ruokafesti oli käynnissä ja kerrankin O. näki omin silmin että kyllä, Suomessakin voi olla paljon ihmisiä yhdessä paikassa ilman että yksikään heistä on juovuksissa ;)

Hotelli, jossa meidät upgradettiin huoneistoon hotellihuoneen sijaan, mikä olikin aika kiva..





  Mökäfestit..



Lauantai Helsingissä









Meze point-ravintola Helsingin keskustassa - mahdollisuus O:lle saada turkkilaista ruokaa ja rakia (hän oli onnellinen, sekä ruoasta että rakista)


Forumin alakerrassa on jonkinverran ruokailumahdollisuuksia (vaikkakin paikkana se on aika murju, pienet ja ankeat ruokailutilat) ja päädyimme lounaalle Habibi-nimiseen paikkaan (middle eastern cuisine-mesta). Liha oli paljon parempaa kuin suomalaiset pihvit yms mitä olimme syöneet. Huoh..

Esplanadin kuhisevaa meininkiä ja (tietenkin) ruokaa..







Näiden tunnelmien jälkeen oli vielä viimeiset karkkiostokset ja tuliaiset ja sen jälkeen takaisin Istanbuliin. O. olisi halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa, kaikkea nähtävää ja tehtävää jäi tekemättä, mutta kyllä me niihin vielä aikaa kehitellään :)

Ihan ensimmäisinä päivinä kun eräs tuttavamme kysyi O:lta mistä hän on pitänyt tästä lähtien kaikista eniten, mitä hän on nähnyt Helsingissä, mietti O. hetken ja totesi sitten "Jalkakäytävistä". Koska ne ovat leveät, jaettu kävelijöille ja pyöräilijöille (ja ihmiset vielä noudattavat sitä sääntöä!!) ja sitä kautta hän näki jatkuvasti joka paikassa ihmisiä pyöräilemässä, kävelemässä, sauvakävelemässä, hölkkäämässä ja sekin oli se toinen ihmetys - onko tämä maa täynnä urheiluhulluja ihmisiä? (On.) Häntä miellytti hiljaisuus, edes iltaelämä ei kuulosta samalta kuin Istanbulissa (no hei, daa) ja häntä ihmetytti missä kaikki ihmiset ovat. Helsinki oli kuitenkin se kaikista miellyttävin paikka, hän eritysesti piti espasta ja ydinkeskustasta koska siellä oli ihmisiä ja elämää. Jotain sellaista mitä puuttui aika vahvasti esim. kotikaupungistani ja joka hänen mielestään puuttui myös Tampereelta. Häntä myös huvitti suunnattomasti se, että Suomessa on ns. ruuhka, kello neljän ruuhka eli kotiinlähdön aika, ja se tarkoittaa että tiellä on n. 30 autoa jonossa. Ja matka kestää ehkä 5 - 10 minuuttia kauemmin kuin ilman "ruuhkaa". Ihan oikeasti, tulkaa pariksi kuukaudeksi Istanbuliin, kokeiltaa 9-18 päiviä ja sitä siltaruuhkaa (tai jopa Aasian sisäistä ruuhkaa) ja sitten tiedätte mikä on ruuhka :)

Summa summarum, me totesimme (minäkin tietenkin huomaan paljon asioita jotka ovat niin mielettömän hyvin Suomessa Turkkiin verrattuna (no hei, daa), että suomalaisilla ei ole yhtään mitään valitettavaa. Ja jos tuntuu että on, niin tervetuloa asumaan johonkin sellaiseen maahan, jossa etuja ja tukia ei ole ja palkoilla ei kovin leveästi elä, niin kotisuomi alkaakin vaikuttaa aika miellyttävältä paikalta asua ;)

Niin että mitä me täällä sitten vielä teemme? No, tarkoituksena ei olekaan jäädä tänne loppuiäksi, mutta siitä myöhemmin..

8/22/2013

Tutuilla kulmilla

Kotikaupungista taisi tulla otettua eniten kuvia, mutta loppujen lopuksi se on niin pieni kylä, ettei siellä ole paljoakaan kuvattavia kohteita (ellei kirkkoja lasketa). Siellä saimme pyörät käyttöön, jotta pääsisimme paremmin kiertelemään kaupunkia - jalan kun se on täysin turhaa ja julkista liikennettä ei oikeastaan ole ollenkaan. Oma pyöräkin löytyi autotallista, hieman ruosteessa ja kumit lyssähtäneenä, mutta pienen valmistautumisen jälkeen olimme jo lähdössä liikkeelle, ilman että tiesimme minne päin lähtisimme. O. oli enemmän kuin innoissaan ajatuksesta että pääsee pyöräilemään (no, missä päin Istanbulia voisikaan pyöräillä kovin turvallisesti?) joten hän oli joka päivä heti aamiaisen jälkeen valmis hyppäämään satulan päälle ja näkemään paikkoja. Harmittavasti vain muutamina päivinä tuli vettä kuin saavista kaataen, mutta ne kauniit päivät olivat kyllä kauniita..



























Kuvat tuli ladattua aika random järjestyksessä, mutta mitäpä muutakaan voisi kuvata kuin maisemia ja ruokia ;) Ja joo, vanhat tavat ovat sitkeässä - munakkaista on vaikea luopua aamupalalla. Puuhaa riitti pyöräilyn ja syömisen ohella, oli siskonlikan konfirmaatiojuhla joten eräs sunnuntai-aamu aloitimme kirkossa käynnillä. Kerran tuli myös käytyä kesämökillä, jossa O. pääsi kokeilemaan aitoa suomalaista saunaa ja pulahtamaan järvessä. Ostimme myös porukalla kepsut eräästä suositusta paikasta ja O. sai huastella turkkia hetken työntekijöiden kanssa. Mutta hän ei pitänyt suomalaisesta kebapista sitten ollenkaan, totesi että liha oli hirveää kökköä ja että se ei ole lähellekään aitoa kebap-lihaa. No ei kai nyt olekaan, johan se olisi kalliimpaa kuljettaa sitä aitoa tavaraa maiden välitse, kuin tehdä se jostain less-quality lihasta. Makkara ja muukin possuliha maistui kyllä O:lle ja sinappi sopii kaikkeen.