.

.

7/28/2013

Jitters

Olin päättänyt laittaa ihoni loistamaan häitä varten. Samalla täydensin meikkivarastoani, ostin useampia luomivärejä ja suteja ja harjoittelin meikkausta (aivan, en osaa meikata kovinkaan monella eri tavalla ja harjoitteluhan tekee mestarin), sillä en aio kenenkään tehdä silmämeikkiäni häitä varten. (myös, se ei ole mitään halvinta huvia) Minä olen huomion keskipisteenä, joten minunhan pitää loistaa..

Ja sitten myöhemmin nettiä selaillessani löydän seuraavia linkkejä, yksi toisensa jälkeen..
Home made body scrubs
Home made facial scrubs
DIY lip scrub

jne jne jne.. joten että mitä tulikaan tehtyä. Tuli tehtyä niin, että maksan naurettavan summan noista ranskalaisista puteleista (oikeasti, niin ylihinnoiteltua), joiden tulisi pitää ihoni hyvässä kunnossa, mutta saman (ellei vielä paremman) tuloksen saisinkin vain kuorimalla ihoni kaurapuurolla! Tai sutimalla kasvojani sokeriin dipatulla tomaatinsiivulla. No, oppia ikä kaikki. Nyt nimittäin olenkin sitten täysin hurahtanut noihin do-it-yourself-scurbs ideoihin ja kokeillut jo kolmea erilaista kasvoilleni (ja aion kokeilla jotakin koko vartalolle) ja O. sai kunnian tänään kokeilla hunaja-sokeri-sitruunasekoitusta kasvoillensa. Väitän, että puolet hänen mustapäistä on kateissa ja iho kuin vauvan pylly.

Ja minulle oli aikaisemmin ilmaantunut jostain syystä hyvin punainen ja kuiva läiskä keskelle poskea ja kun kokeilin kuorivaa kotitekoista soosia, oli kuivuus tipotiessään. Että ihan rohkeasti jättäkää ostamatta ne ylihinnoitellut ihonpuhdistustuotteet ja kokeilkaa kaikkea mitä keittiöstä löytyy ;)

Viime yönä näin ensimmäisen "painajaisen" häihin liittyen. Unessa tajusin, että olin jostain syystä kirjoittanut nimemme väärin, tai jostain syystä käyttänyt täysin vääriä nimiä, ja mietin siinä täysin epätoivoisessa ahdingossa että mitä minä teen, mitä minä teen, pitääkö minun nyt peruuttaa koko häät, kaksi päivää aikaa ja meidän tiedot on väärin ja voi ei sitä paperisotaa taas ja onko tämä oikeasti unta vai totta!? jne jne jne.. Sitten heräsin ja ihmettelin että olipa outo uni. Herätin O:n, jolta sain tokkuraisen mmmh-vastauksen kysymykseeni "kirjoitithan nimemme oikein siihen booking.com sivustolle, kun hotellivarausta teimme?", ja tajusin rauhoittua ja nukahtaa. Ja kun nukahdin, se sama hääpainajainen jatkui! Ja edelleen olin ahdingossa siinä unessa ja paniikissa että pitääkö ne häät nyt peruuttaa vai ei.. Sen jälkeen ei sitten enää nukuttanut. Mutta onneksi oli jo aamu ja aurinko paistoi ja elämä hymyili ja O. totesi että olet sinä aika hoopo.


7/24/2013

Those were the days







Täällä taas. Nyt kun pahimmista protestoinneista (?) on päästy yli (?) ja pahimmat kahakat ajoittuvat lähinnä lauantai-illoille Taksimiin (tai mistäs sitä sitten tietää, voihan se olla että vielä jotakin pahempaa tapahtuu), on uutistulva Istanbulin tapahtumista laantunut. Silti ihan mielenkiinnosta luen mitä vain mitä aiheesta kirjoitetaan, ja olen varmasti lukenut kaiken mahdollisen mitä erityisesti facen välityksellä tuli vastaan. Mutta täytyypä sanoa, että aasian puolella on edelleen rauhallista, täällä päin asuessa ei uskoisi että mitään ihmeellistä on edes tapahtunut koko kaupungissa. Kertoo jotakin kaupungin koosta..

Saas nähdä miten bloggeri rullaa tästä lähtien, juttua riittää tulevien viikkojen suunnitelmista. Olemme käyneet läpi pienimuotoisen paperisodan, kuluttaneet tolkuttomasti rahaa, mutta viimein on kaikki (toivottavasti..) valmiina. Ensi viikon viikonloppuna me menemme naimisiin ja heti seuraavana päivänä lähdemme Suomeen pariksi viikoksi lomailemaan.Loman jälkeen lisää paperiasioita avioliiton rekisteröintiä varten, ja muitakin paperiasioita on tiedossa.

En edes vielä jännitä vihkimistä, muuten kuin että toivon että en liukastu uusilla kengillä naamalleni nikah-paikassa, toivon että ymmärrän vastata oikein vihkijän kysymyksiin ja toivon että en kompuroi omaan hääpukuuni sieltä poistuessamme. Enkä osaa jännittää sitä ajatusta että olen kohta rouva, ja naimisissa, ehkä se jännitys sitten kehittyy viime hetkillä. Tai sitten ei, olen melko vakaa ja järkevä monissa asioissa, en hötkyile tai panikoi, vaan mietin usein asioita maltillisesti ja reagoin niihin joskus jopa flegmaattisesti. Jopa niin paljon, että kun kerroin tekstarin välityksellä muutamalle tuttavalle löytäneeni kauniin hääpuvun (joka itse asiassa ei ole mikään traditionaalinen hääpuku, vaan juhlapuku) ja kun tapasimme seuraavana päivänä, he ihmettelivät miksi en hihku onnesta ja hypi ja pompi ja hynyile leveästi sen vuoksi. Ai, onko tuollainen reaktio jokin yleinen "naisellinen" reaktio hääjuttuihin? :) Ehkä en vain ole sitten tarpeeksi girlygirl sellaisiin "hömpötyksiin".. En halua esim. kanniskella mitään kukkakimppua käsissäni, enkä halua koristeltua autoa, vain ihan vaan lainata erään tuttavan autoa siksi päiväksi. Pukukin on erittäin simppeli, valkoinen, maahan asti ulottuva, mutta ei mitään hörhelöitä ja pitsejä, ja O. tulee pukeutumaan täysin mustaan.

Enemmän tässä odottelen että tulisipa se päivä jo, ja Suomen loma, jolloin saisi salmiakkia taas!