.

.

2/20/2013

Kiitos ei, en tahdo palvelua.

Jälleen pientä turhamaisuutta, mutta tärkeääkin..




Lisää kynsilakkoja, tällä kertaa pastellisävyt ihastuttivat Watsons:in hyllyillä. Se aika saapui myös, kun piti alkaa värjäämään vaalentunutta juurikasvua. Uuden värin ostaminen on aina hieman haasteellista, ja mieluiten ostan L'orealin tuotteita, vaikkakin yleisesti ottaen ranskalaisia tuotteita ainakin jossain vaiheessa Turkissa boikotoitiin. No, mitäs myyvät niitä sitten..

Watsons on hyvä paikka ostaa kosmetiikkaa, valikoimaa riittää ja kasvorasvatkin olivat sattumoisin lopussa. Silmänympärysvoidepurkin kielivalikoimana oli turkki, puola ja tsekki, mutta sanasta göz päättelin sen olevan silmänympärysvoidetta. Sama juttu Nivean tuotteiden kanssa, englanniksi harvemmin saa tekstitystä paketteihin. Sen jälkeen kun luin Karkkipäivä-blogin kirjoituksia silmänympärysvoiteista, tajusin että en omista sellaista ja ymmärsin olevani kategoriassa 30+.. Yleensä olen vain käyttänyt kasvorasvaa, mutta nyt sitten ryhdistäydyin ja päätin huolehtia paremmin kasvojen ihosta.

Menisin useammin ostamaan mitä tahansa tarpeellista Watsons:iin, mutta en pidä siitä paikasta työntekijöiden vuoksi. Tai oikeastaan, mistään tahansa liikkeestä, jossa myydään meikkejä (Boyner esim.). Se alkaa heti siitä hetkestä, kun astut liikkeeseen. "Buyurun!"Buyurun!" toitottavat myyjät heti ja lähes haukan tavoin iskevät viattoman asiakkaan kimppuun. He ovat provikan perässä, ymmärrän, mutta en ole ikinä pitänyt siitä että myyjät tulevat kymmenen sentin päähän seisomaan ja kysymään haluanko apua. Jos sanon että en halua apua, niin kyseinen henkilö saattaa jopa astua taaemmaksi, mutta toiselle puolelle saapuu toinen myyjä ja aloittaa samat kysymykset. Voin olla kohtelias ja sanoa "sadece bakıyorum", mutta silti he eivät hellitä. Jos päätän olla nokkela ja kysyä jotakin englanniksi, he yleensä ymmärtävät kadota vierestäni, sillä heillä ei yleisesti englannintaito riitä. Jos haluan olla töykeä, (tai ei töykeä, mutta introvertti suomalainen) en ole huomaavinanikaan myyjiä vaan valitsen mitä tarvitsen ilman ylimääräistä jutustelua. En tiedä, ehkä turkkilaiset naiset pitävät siitä että heti liikkeeseen astuttuaan heitä ollaan palvelemassa, mutta minä haluan tehdä aina ostokseni rauhassa.

5 kommenttia:

  1. Just taman vuoksi ostan kaikki vahat (halpis)meikkikamani ja naamarasvani Suomesta. Ei tule kukaan maalattu muija minulle mitaan tyrkyttanaan, niinkuin taalla meillakin on tapana.

    VastaaPoista
  2. joo se pakkopalvelu etenkin kosmetiikkaliikkeissä on kamalaa. ja mä en pysty edes keskittymään meikkien tutkailuun tms. jos siinä on joku 10sentin päässä huohottamassa. toi englannin puhuminen toimii joskus, mutta pahimmillaan ne innostuu siitä ja alkaa pitää kosmetikka-esittelyä turkiksi, ja se ei sitten lopu vaikka puhuisi suomea päälle. ne meinaa et toistolla se asiakas kyllä tajuaa että OSTA OSTA... uh.

    sainpas vuodattaa.

    hyvät ostokset.

    VastaaPoista
  3. Mulla taas kävi Istanbulissa Watsonssilla niin päin että olisin kaipaillut myyjän apua ja kun lähestyin myyjäjoukkoa sanoilla "ekskjyysmii" niin kaikki neljä juoksivat minua karkuun ympäri liikettä :D Hetken heitä jahdattuani luovutin ja hain turkkilaisen mieheni kosmetiikkatulkiksi (tämähän tietenkin oli kunniasta hyvin innostunut).
    Tuo englannin kielen puutehan siellä tosiaan näkyi kaikissa kaupoissa tällä tavalla. Vain yhdessä kenkäkaupassa sain asioitua omin päin - kun kymmenestä myyjästä yksi puhui viisi sanaa englantia ja minä viisi sanaa turkkia niin päästiin sitten kaupantekoon asti. Oli muutenkin mielenkiintoinen operaatio löytää Istanbulista naisten kengät kokoa 42 :)

    VastaaPoista
  4. Anumorchy: niin kai se pitäisi meikit ostaa tutulla ja turvallisella maaperällä :) tietää ainakin mitä saa ja palvelu ei ole liian puskevaa.
    Jenni, mä kokeilin joskus suomen kieltä - puhuin muka puhelimessa ja kun myyjä toljotti vieressä niin eihän se mitään ymmärtänyt. Mutta odotti kiltisti että puhuin "puheluni" loppuun ja sitten alko kyseleen että mitä sais olla. huoh.. :D
    Sude, ei niillä valitettavasti riitä englanninkieli, joten ehkä senkin takia voi huokaista helpotuksesta kun ne saa niskasta pois :D Mielenkiintoista on yleisesti aina yrittää löytää kenkiä omalla koolla, meikäläinen niitä etsii koossa 40, joten se alkaa olemaan jo sillä rajalla että löytyykö, kun paikallisten jalat ovat niin petite..

    VastaaPoista
  5. toi on niin totta.Lähdin kerran Istanbulin Vero Modasta itkien kun en ollu hoksannu tuota provikka juttua.Mua ahisti niiiiiin kun ne käveli mun perässä ihan kuin olisin ollu varas,sen ymmärsin että yksi myyjä luuli minun olevan venäläinen.Itkien sitte kotiin ja Turkkilainen mieheni kyseli että mikä hätänä,ja selitin asian ja sitten sitä mentiin takaisin ja mieheni antoi myyjille hieman palautetta =)

    VastaaPoista