.

.

2/08/2013

Buns of steel

Tällä viikolla..




..lounastin turkkilaisen tuttavan G:n kanssa Ataşehirin Palladium-ostoskeskuksessa, joka on sekin aika moinen, noin niinkuin kooltaan ja tarjonnaltaan. Ylimmästä kerroksesta löytyy ruokapaikkoja yllin kyllin, kuten Atom, Günaydın, TürkMix, SushiCo, kumpir-paikkoja, kotiruokaa valmistavia paikkoja ja tietenkin mäkkärin mättöä. Atomista tilasimme kanasalaattia ja grillattua kana-annosta, jotka olivat ihan makoisia.

..samasta ostoskeskuksesta tuli ostettua O:lle ystävänpäivälahjan, joka oli itsellenikin yllättävä valinta. En kerro mikä se on (O. lukee välillä blogiani, joten pitää olla ihan hissun kissun lahjasta), mutta kerrotaan sen verran että hintaa oli 250 TL, O:lla ei vielä ole sellaista ja jos hän ei siitä pidä niin voi vaihtaa toiseen, lahjan mukana sain vaihtokortin toiseen. Kun kerroin nämä vihjeet O:lle, hän totesi "Ahaa, se on jotakin päälle pantavaa." Hymisin vain, enkä sanonut juuta tai jaata. Mutta voin kertoa, se ei ole vaatekappale ;)
Ongelma tässä on se, että minulle on vaikeaa olla puhumatta lahjoista joita olen ostanut toiselle. Yritän kehitellä kärsivällisyyttäni vielä 6 päivän ajan..!

..isoveli vaimoineen vietti uutta vuotta Turkin rajojen ulkopuolelle ja toi tuliaisiksi makeaa punaviiniä, jota maistelimme tumman suklaan kanssa. Kävimme myös yhtenä päivänä syömässä My Chefissä, Kadıköyssä ja totesimme jälleen kuinka kaipaamme sitä kaupunginosaa.

Kuntosalipäiviä olemme yrittäneet fiilata sopiviksi, ja ainakin 3 päivänä viikossa olemme menossa salille. Ensimmäisenä viikkona teimme vain lämmittelyreissut, kävelimme ja poljimme lihaksemme lämpimiksi ja valmiiksi, ja viime viikolla aloitimme ohjelmamme. Kaikessa uudessa menee aina oma aikansa totuttelemisessa, laitteiden käytössä jne jne.. Salilla on onneksi ainakin yksi työntekijä, joka osaa englantia, joka auttoi minua esim. leg press-masiinan kanssa. Jo toisena kunnon kohotus-päivänä eräs työntekijä huomasi minun tekevän oman ohjelmani kovin nopeasti, ehdin jo kyllästyä odottelemaan O:n olevan valmis takaisin kävelymatoille, joten hän ohjasi minut tekemään  muutaman ekstra liikkeen eri laitteille. Tehtyäni 5 eri lihasryhmää sillä aikaa kun O. tuskiskeli oman ohjelmansa parissa, työntekijä lupasi, että he tekevät minulle uuden ohjelman. Ilmeisesti huomasivat että en ole ihan täysin aloittelija, vaikka niin me taisimme aluksi sanoa heille, jotta saisimme lempeän alun ohjelmaamme. Itse asiassa jo ensimmäisestä päivästä lähtien muokkasn itse omaa ohjelmaani. Noh, vielä en ole uutta ohjelmaa saanut, mutta ehkä kohta puoliin. Tosin se ei haittaa, sillä teen kaiken tuplasti ja lisään ylimääräisiä painoja jos siltä tuntuu. Kummallakin meistä on urheilullista taustaa, itse harrastin kaikenlaista urheilullista joskus silloin 15 vuotta sitten ja samoihin aikoihin O. pelasi maajoukkuetasolla koripalloa. Mutta vuosikausien liikunnattomuus on selkeästi tehnyt tehtävänsä meihinkin =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti