.

.

2/24/2013

Potato master

.
 
 

Uutta takkia on tullut käytettyä, vaikka se pistääkin ihmisvilinässä silmään, porukka kun tuppaa käyttämään tummia värejä talvivaatteissaan. Onneksi tumma tukka hämää sen verran, että eivät ihan ensi vilkaisulla usko meikäläistä ulkomaalaiseksi ;)

Tammikuussa tuli lunta kuin saavista, ja hetken näkymät näyttivätkin ihan tutulta. Sitten muutaman päivän päästä kaikki lumet sulivat ja oli kuin kevät olisi saman tien alkanut. Tällaisia nämä talvet täällä Turkissa, talvi  (eli kylmä) alkaa kun asteet ovat +5 hujakoilla. Jos ollaan nollassa niin ihmiset valittavat kun on kylmä. Jos mennään alle nollan, autot eivät käynnisty. Ja kaupunki on kaaoksessa. Mutta sellaiset päivät ovat vähäisiä, onneksi. (ei ole ikävä Suomen pakkasasteita, ei..)

Meikäläinen teki pitkästä aikaa uuniperunoita ja kun kaikki olivat niitä maistaneet, totesivat minun pottuni olevan maukkaita ja toivoivat minun valmistavan niitä useamminkin. Kaikki pitivät niistä kovasti ja utelivat miten minä ne oikein tein. Täten olen uudelta titteliltäni Perunamestari.

2/20/2013

Kiitos ei, en tahdo palvelua.

Jälleen pientä turhamaisuutta, mutta tärkeääkin..




Lisää kynsilakkoja, tällä kertaa pastellisävyt ihastuttivat Watsons:in hyllyillä. Se aika saapui myös, kun piti alkaa värjäämään vaalentunutta juurikasvua. Uuden värin ostaminen on aina hieman haasteellista, ja mieluiten ostan L'orealin tuotteita, vaikkakin yleisesti ottaen ranskalaisia tuotteita ainakin jossain vaiheessa Turkissa boikotoitiin. No, mitäs myyvät niitä sitten..

Watsons on hyvä paikka ostaa kosmetiikkaa, valikoimaa riittää ja kasvorasvatkin olivat sattumoisin lopussa. Silmänympärysvoidepurkin kielivalikoimana oli turkki, puola ja tsekki, mutta sanasta göz päättelin sen olevan silmänympärysvoidetta. Sama juttu Nivean tuotteiden kanssa, englanniksi harvemmin saa tekstitystä paketteihin. Sen jälkeen kun luin Karkkipäivä-blogin kirjoituksia silmänympärysvoiteista, tajusin että en omista sellaista ja ymmärsin olevani kategoriassa 30+.. Yleensä olen vain käyttänyt kasvorasvaa, mutta nyt sitten ryhdistäydyin ja päätin huolehtia paremmin kasvojen ihosta.

Menisin useammin ostamaan mitä tahansa tarpeellista Watsons:iin, mutta en pidä siitä paikasta työntekijöiden vuoksi. Tai oikeastaan, mistään tahansa liikkeestä, jossa myydään meikkejä (Boyner esim.). Se alkaa heti siitä hetkestä, kun astut liikkeeseen. "Buyurun!"Buyurun!" toitottavat myyjät heti ja lähes haukan tavoin iskevät viattoman asiakkaan kimppuun. He ovat provikan perässä, ymmärrän, mutta en ole ikinä pitänyt siitä että myyjät tulevat kymmenen sentin päähän seisomaan ja kysymään haluanko apua. Jos sanon että en halua apua, niin kyseinen henkilö saattaa jopa astua taaemmaksi, mutta toiselle puolelle saapuu toinen myyjä ja aloittaa samat kysymykset. Voin olla kohtelias ja sanoa "sadece bakıyorum", mutta silti he eivät hellitä. Jos päätän olla nokkela ja kysyä jotakin englanniksi, he yleensä ymmärtävät kadota vierestäni, sillä heillä ei yleisesti englannintaito riitä. Jos haluan olla töykeä, (tai ei töykeä, mutta introvertti suomalainen) en ole huomaavinanikaan myyjiä vaan valitsen mitä tarvitsen ilman ylimääräistä jutustelua. En tiedä, ehkä turkkilaiset naiset pitävät siitä että heti liikkeeseen astuttuaan heitä ollaan palvelemassa, mutta minä haluan tehdä aina ostokseni rauhassa.

2/16/2013

Uutta ja mukavaa

Vuoden ensimmäinen (ja toivottavasti ainoa) iso ostos on tehty. Valitellessamme molemmat kroonista selkäsärkyä, ja huomattuamme sen johtuvan huonosta patjasta, päätimme lähteä ostamaan uutta. Samalla tuli kuitenkin ostettua kokonainen sänky ja pari tyynyä. Anne lähti ostoksille mukaan, sillä liike sijaitsi hänen työpaikkansa lähellä ja hän halusi osallistua hinnasta tinkaamiseen. Vaikka hintaa ostoksille tulikin melkoisesti, niin on se sen arvoista - nyt ainakin voimme nukkua hyvin ja levollisesti ja toivon mukaan paljon mukavammin.





Tietenkin piti kokeilla patjojen pehmeyttä ja mukavuutta..


..koska oli ollut sateinen päivä, kumpparit jalassa vain sängylle rotkottamaan.



Päädyimme lopulta tämän nimiseen sänkyyn (vai olikohan se vain patjan nimi), Rose. Se tuntui mukavan phemeältä ja toivon mukaan saamme rauhalliset yöunet pitkästä aikaa uudella patjalla. Melkein pari viikkoa pitää odotella sängyn saapumista, patjan saamme jo ensi viikolla. Uudet tyynyt otimme käyttöön heti samana iltana, pää suorastaan tuntui vajoavan tyynyyn, niin pehmeiltä ne tuntuivat.

Palkitsimme ostoksemme My Chef illallisella kolmenkesken. Istuimme ulkona, vaikka sää oli sateinen ja kylmä. Mutta ruoka se vain maistuu yhtä hyvältä, syödään se sitten ulkona tai sisällä.

2/13/2013

Les Malttamattomat

Jaoimme Ystävänpäivä-lahjat jo tänään. Vaikka se on huomenna, niin minä en enää halunnut odottaa yhtään päivää siihen, että voin antaa lahjani sängyn alta O:lle ja hän voisi paljastaa vihdoin, mitä oli minulle hankkinut. Yllätys oli suuri, kun toisillemme lahjakassit jaoimme..






Minähän olin ostanut lahjan O:lle viikko sitten, joten oma lahjani oli yllätys, sillä nyt kumpikin sai kellot. Minä sain urheilullisen kellon, jota voi käyttää kuntosalilla, ja jossa on muutakin funktiota kuin vain ajannäyttö, näyttöä koskettamalla saa mm. päivämäärän ja sekuntikellon esille.
O. sai siis hyvin klassisen mallin, josta hän piti itse asiassa yllättävän paljon. Olin hyvissä ajoin ilmoittanut että mukana tulee vaihtokuitti, mutta kumpikaan ei halua käyttää sitä omaan lahjaansa. Olimme siis molemmat tyytyväisiä saamisiimme :)

Huomista päivää juhlistamme kuntosalireissulla, jonka jälkeen ulos syömään. Minä voin käyttää kelloani urheillessa ja O. omaansa sitten ravintolassa :)

2/08/2013

Buns of steel

Tällä viikolla..




..lounastin turkkilaisen tuttavan G:n kanssa Ataşehirin Palladium-ostoskeskuksessa, joka on sekin aika moinen, noin niinkuin kooltaan ja tarjonnaltaan. Ylimmästä kerroksesta löytyy ruokapaikkoja yllin kyllin, kuten Atom, Günaydın, TürkMix, SushiCo, kumpir-paikkoja, kotiruokaa valmistavia paikkoja ja tietenkin mäkkärin mättöä. Atomista tilasimme kanasalaattia ja grillattua kana-annosta, jotka olivat ihan makoisia.

..samasta ostoskeskuksesta tuli ostettua O:lle ystävänpäivälahjan, joka oli itsellenikin yllättävä valinta. En kerro mikä se on (O. lukee välillä blogiani, joten pitää olla ihan hissun kissun lahjasta), mutta kerrotaan sen verran että hintaa oli 250 TL, O:lla ei vielä ole sellaista ja jos hän ei siitä pidä niin voi vaihtaa toiseen, lahjan mukana sain vaihtokortin toiseen. Kun kerroin nämä vihjeet O:lle, hän totesi "Ahaa, se on jotakin päälle pantavaa." Hymisin vain, enkä sanonut juuta tai jaata. Mutta voin kertoa, se ei ole vaatekappale ;)
Ongelma tässä on se, että minulle on vaikeaa olla puhumatta lahjoista joita olen ostanut toiselle. Yritän kehitellä kärsivällisyyttäni vielä 6 päivän ajan..!

..isoveli vaimoineen vietti uutta vuotta Turkin rajojen ulkopuolelle ja toi tuliaisiksi makeaa punaviiniä, jota maistelimme tumman suklaan kanssa. Kävimme myös yhtenä päivänä syömässä My Chefissä, Kadıköyssä ja totesimme jälleen kuinka kaipaamme sitä kaupunginosaa.

Kuntosalipäiviä olemme yrittäneet fiilata sopiviksi, ja ainakin 3 päivänä viikossa olemme menossa salille. Ensimmäisenä viikkona teimme vain lämmittelyreissut, kävelimme ja poljimme lihaksemme lämpimiksi ja valmiiksi, ja viime viikolla aloitimme ohjelmamme. Kaikessa uudessa menee aina oma aikansa totuttelemisessa, laitteiden käytössä jne jne.. Salilla on onneksi ainakin yksi työntekijä, joka osaa englantia, joka auttoi minua esim. leg press-masiinan kanssa. Jo toisena kunnon kohotus-päivänä eräs työntekijä huomasi minun tekevän oman ohjelmani kovin nopeasti, ehdin jo kyllästyä odottelemaan O:n olevan valmis takaisin kävelymatoille, joten hän ohjasi minut tekemään  muutaman ekstra liikkeen eri laitteille. Tehtyäni 5 eri lihasryhmää sillä aikaa kun O. tuskiskeli oman ohjelmansa parissa, työntekijä lupasi, että he tekevät minulle uuden ohjelman. Ilmeisesti huomasivat että en ole ihan täysin aloittelija, vaikka niin me taisimme aluksi sanoa heille, jotta saisimme lempeän alun ohjelmaamme. Itse asiassa jo ensimmäisestä päivästä lähtien muokkasn itse omaa ohjelmaani. Noh, vielä en ole uutta ohjelmaa saanut, mutta ehkä kohta puoliin. Tosin se ei haittaa, sillä teen kaiken tuplasti ja lisään ylimääräisiä painoja jos siltä tuntuu. Kummallakin meistä on urheilullista taustaa, itse harrastin kaikenlaista urheilullista joskus silloin 15 vuotta sitten ja samoihin aikoihin O. pelasi maajoukkuetasolla koripalloa. Mutta vuosikausien liikunnattomuus on selkeästi tehnyt tehtävänsä meihinkin =)

2/02/2013

Laughing at the gym.

.



Viime sunnuntaina tuli siis käytyä konsertissa, jossa baba on yksi kuorolaulajista. En saanut videota ladatuksi bloggeriin, tiedä sitten miksi, mutta kyllähän te perinteiset turkkilaiset sävelet tiedätte.. Parin tunnin konsertin ajan minusta tuntui siltä että jokaisen uuden kappaleen alkaessa olen jo kuullut sen, mutta nyt vain eri sanoin ja versioin. Ne kaikki vain kuulostaa keskenään  ihan samalta. Nytpä tuntuu siltä, että turkkilaissävelmien kiintiö on tältä vuodelta täynnä  :)

Aloitimme kuntosalin sitten vihdoin. Fashion sports on kuntolisalin nimi, lokaatio Koşuyolu, n. 10 min kävellen+minibussilla kotoa. Pikkuveli on aktiivinen kuntosalilla kävijä, joka sai hankittua meille hieman alennusta alkuperäisestä hinnasta. Maksoimme vuosijäsenyydestä lopulta 1400 TL per henkilö, joka on kuulemma ihan hyvä hinta. Kuntosali on tilava, sisältäen uima-altaan, juoksumatot+sun muut ylimmässä kerroksessa ja varsinainen kuntosali laitteineen alakerrassa. Mitä ilmeisemmin meille (kuten kaikille) järjestetään jonkinlainen personal programme lihaskunto-harjoittelua varten, nämä ensimmäiset päivät ovat olleet pääosin lämmittelyä ja kevyttä lihaskuntoliikkeitä. Juoksumatot ja kuntopyörät, orbitrekit sun muut ovat varustettu TV-screenillä, josta voi katsella TV:tä tai kuunnella musiikkia, samalla kun kuntoilee. Viimeksi O. nauraa käkätti How I met your mother-sarjan episodille siinä missä minä katselin CNN:n uutisia ja mäkihyppyä eurosportilta. En ole ikinä katsonut kyseistä sarjaa, mutta muutaman kerran minäkin hörähdin hyville repliikeille. Tänään O:n saavuttua töistä kotiin lähdemme jälleen hikoilemaan kuntopyörien selkään :)