.

.

1/01/2013

Toy Story

Meillä ei alunperin ollut uudenvuoden suunnitelmia. Itse asiassa ajattelimme viettää sen kotona, punaviinin ja maittavan illallisen saattelemana. Klo 11 illalla pikkuveli kutsuu meidät kaverinsa kotibileisiin Feneryoluun. Me lähdimme 10 minuutissa, sillä ajatus bileistä oli kuitenkin kiehtovampi kuin rauhallinen ilta kotona. 

Veljen kaveri G. oli tuttu aiemmista illanvietoista, jonka asunnolla aloittelimme bileitä. Little did we know, että bileet tulisivat vain kasvamaan siitä eteenpäin..






Bilepaikassa nro 1 asunnon haltija soitteli musiikkia, joka muistutti arfikkalaista tribe-musiikkia, ja me säestimme ja tanssimme marakassien ja muutaman bongorummun kera. Tunnelma oli katossa, lähes kirjaimellisesti. Meillä oli hauskaa, tapasimme espanjalaistuttavamme siellä ja minä siinä kaikessa juhlinnan hälyssä sain otettua muutaman kuvan G.n asunnosta, sillä se oli mielestäni niin kiinnostavalla tavalla suunniteltu. Ja ajatus omasta kämpästä kasvaa joka kerta, kun käymme muiden asunnoissa illanvietoissa..

Yhden jälkeen lähdimme Modaan, siellä jonkun toisen asunnolle jatkamaan juhlintaa. (en tiedä vieläkään mikä yhteys näillä ihmisillä oli keskenään, mutta who cares, burasi Türkiye - everyone is invited!) Asunto, johon päädyimme, oli kaksikerroksinen, lähes barlar sokak:in yläpuolella, josta kuului kadulla ihmisten juhlinnan ääniä. Ja me järjestimme sitten ihan omat musiikit asunnon yläkerrassa..







Leikimme sellaisilla värikkäillä, hohtavilla kepeillä ja narun päässä roikkuvilla valoa hohtavilla, värikkäillä.."jutuilla". (mikä niiden oikea nimi on?) Viimeisessä kuvassa allekirjoittanut on päässyt vauhtiin :) Jälkeenpäin kysyin lelujen omistajilta, mistä he olivat ne löytäneet. Totesivat ostaneensa ne Kaliforniasta, ja sanoivat että Turkista sellaisia on lähes mahdotonta löytää. Olisipa hauska päästä harjoittelemaan noilla leluilla, en nimittäin hiffannut sitten mitenkään miten sitä keppiä olisi pitänyt kieputtaa, ja espanjaistuttavamme yritti kärsivällisesti opettaa minua ja O:ta siinä. Pidinkin enemmän noista narujen varassa roikkuvista jutuista, sillä kieputtaminen oli helpompaa kuin kepin pyörittely. Ura performanssitaiteilijana tuskin on alkamassa.

Loimme omaa musiikkia bongorumpujen kera, sekä heiltä löytyi kaksi didgeridoo-soitinta, joihin puhaltamalla syntyy kumea, matala ääni. Marakassejakin löytyi. Totesin jossain vaiheessa siinä kaiken sen musiikin seassa O:lle, että en ole ikinä tavannut vastaavanlaisia ihmisiä aiemmin, ihmisiä jotka pitävät marakasseja ja bongo-rumpuja kotonaan ja jotka vieläpä käyttävät niitä juhlien ohella. Mutta pojat, meillä oli hauskaa :)
Niin hauskaa, että olimme kotona loppujen lopuksi aamuviideltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti