.

.

1/19/2013

Maanantaina mamma teki..

pellillisen mantıa. Se päivä oli iloinen, vaan, nyt se on jo eilinen.




Tuo vanha lastenlaulu tuli jostain mielen sopukoista mieleen, kun kalenterista viikonpäiviä laskeskelin. Tosin laulussa ostettiin mansikoita, eikä väkerretty ruokaa. Kotona olemme jälleen herkutelleet, vaikka minä tosin en mantıa syö, sillä anne tekee ne tavallisista jauhoista. On muuten aika väkerteleminen noissa pienissä taikinanyyteissä, varsinkin kun sitä tekee koko perheelle. Ja sitä syödään (ainakin täällä) valkosipuli-jugurtti-kastikkeen kera. Jos oikein ajattelen, niin keitetyt, lihalla täytetyt taikinamöykyt eivät juurikaan aiheuta vastaavia, riemukkaita olotilamuutoksia, kuin silloin kun tiedossa on mezejä ja pihvejä (kuten eilen).. If you catch my breath ;)

Vihreät, paprikatäytteiset oliivit, eivät suinkaan ole kuvausrekvisiittaa. Nautin niitä suolaisennälkääni.. En ollut aikoihin syönyt näitä oliiveja ja olen todennut että mitä ilmeisemmin ihmisellä voi olla oliivinpuutostila. Ja kuten allekirjoittaneella, myös vihreän teen puutostila. Pari kuppia päivässä, en muuta pyydä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti