.

.

11/21/2012

Avaruudesta ja punttien nostelusta


Tuossa yksi ilta O. oli aikeissa painua ajoissa pehkuihin. Tyyppi herää joka työaamu 5.30, eli aika väsynyttä poikaa on aamuisin. Jos minä en olisi siinä tuuppimassa häntä ylös, nukahtaisi varmasti uudelleen.  Joka tapauksessa, yleensä arkirytmi menee niin etta tämä tapaus kukkuu hereillä vielä reilusti yli puolen yön, kun on aina jotain tekemista koneella. Poikkeuksena siis tämä eräs ilta, jolloin O. ajatteli menna nukkumaan jo 9 aikaan, että saisi kerrankin nukkua reilusti. Minä olin aikeissa lukea kirjaa, mutta me itse asiassa ajauduimmekin juttelemaan kaikenlaisesta. Jos on aikaa iltaisin kahdenkeskiseen jutusteluun, me puhumme ummet ja lammet. Ja taivaanrannat. Kaikesta mahdollisesta. Tarinat yleensä lähtevat liikkeelle ihan vain jostakin mitä on tapahtunut, mistä on nähnyt unta tai minkälaisia muistoja on jaanyt joistakin lapsuusajan hauskoista/ikävistä jutuista. Ja jälleen kerran me päädyimme keskustelemaan.. avaruudesta. Aloitimme jutustelut jostakin hauskasta episodista joka minulle tuli mieleen kun näin todella omituista unta (ja se ei ole ollenkaan yllättävää että meikäläinen näkee todella omituisia unia, toim. huom.) ja reilun tunnin päästä sen jälkeen olimme jälleen puhumassa universumista, maailmankaikkeudesta, galakseista ja siitä mista tämä kaikki on saanut alkunsa ja mihin se päättyy vai päättykö mihinkään ja jos niin mihin ja mistä se kaikki alkoi kun alussa ei ollut mitään ja miten tätä ikuisuutta voi edes selkokielellä selittää. Siis tieteellisesti ajatellen. Ja siinä vaiheessa kun ajattelee etta meidän elämämme on kuin hyttysen pieraisu, sekunnin sadasosan murto-osa tässä iänkaikkisuudessa.. niin hiljaiseksi vetää. Mutta kuten sitä sanotaan: You are nothing to the world, but to me, you are the world. 


Sellasia jutteluita. O. tajusi sitten siinä jossain vaiheessa että hitto, hänenhän piti mennä nukkumaan. Kun tsekkasin kellon, se oli jo 11. No, nukkui sentään 6 ja puoli tuntia, joka sekin on enemmän kuin keskivertoöinä


Olemme myös uudelleen ryhtyneet ajattelemaan ihan tosissamme sitä kuntosalijäsenyyttä. Kun on mahdollisuus ostaa vain vuoden jäsenyys, ainakaan tässä Kosuyolun kuntosalissa, joka on siis lähinnä meitä, ei kuukausijäsenyyksiä myydä. Se vuoden jäsenyys on helposti yli tonni, n. 1500 TL. Mutta jo siis teoriatasolla olemme mentaalisesti ryhtyneet suunnittelemaan mahdollisia viikonpäiviä sali-iltoja varten. O. aikoo varmasti mennä nostelemaan painoja, uhkuen itseluottamusta uuden lihaksikkaan vartalon saamiseksi, mutta minä muistan nähneeni kuntopyöriä ja muita sen sellaisia, joita olisi mukava käyttää. Ainakin niiden parissa saisi hien pintaan. Ja pääsisi ehkä taas siihen entisajan timmiin kuntoonkin.Ehkä.

2 kommenttia:

  1. Heippa etelasta!

    Kipin kapin kuntosalille- mina aloitin, ja kuukausikortti 80 liiraa:)

    VastaaPoista
  2. Eli maksat alle tonnin kuussa, kuulostaa ihan kohtuulliselta :) Mutta siellä etelässähän kaikki on halvempaa :)

    VastaaPoista