.

.

11/28/2012

Neroa etsimässä

.







Olen lukenut  jo molemmat Nick Hornby:n kirjat, tämän ollessa se parempi. Haluan lukea lisää! Tämä tyyppihän on nero! Hänen kirjoitustyylinsä ei ole turhan koukeroista ja tekemällä tehtyä, vaan hyvin suorapuheista ja ironista. Taitaa vain olla niin että täältä päin palloa on turha yrittää etsiä kyseisen miehen opuksia, tai eipä ole vielä silmään pistänyt.. 

Mielenkiinnolla odotan, tuleeko tänä talvena lunta vai ei. Olisihan se ihan hauskaa, sopivissa määrin, sillä musta talvi ei houkuta yhtään. Musta, kylmä, viimainen, kylmä, talvi..

Tuli ostettua uudet piilolinssitkin jälleen. Täällä piilareiden tilaus on ällistyttävän nopeaa. Kadıköyssä ollessamme kävin aina samassa optiikkoliikkeessä, mutta nyt ei viitsi sinne asti lähteä vain uusien linssien vuoksi. Joten suuntasimme O:n kanssa (juu, tarvitsen vieläkin häntä tulkkaamaan tarvittaessa) viime perjantaina Capitolin Keskin Optik-nimiseen liikkeeseen. Heillä ei ollut kyseisiä miinuksia, mutta totesivat että tilaavat niin nopeasti kun ehtivät. Valittelivat, että joudun odottelemaan viikonlopun yli maanantaihin. Minä äimistelin suureen ääneen että jaa miten odottelemaan, Suomessa piilareita ei saa kuin vasta kahden viikon odottelun jälkeen! Täällä ne tulee perille parissa päivässä! Uskomattoman nopeaa toimintaa. Noh, annoin "tuntomerkit" vanhoista pakkauksistani ja jo seuraavana päivänä O. sai tekstiviestin liikkeestä -  olivat piilarit jo tulleet. Lauantaina! Minä lähdin niitä sitten sieltä hakemaan itsekseni, kun paikka kerran tuossa "kulman takana" sijaitsee. Eli odotin vajaan vuorokauden. Sain haluamani tuotteen. Olen yhä ällistynyt.

11/24/2012

?

Miten jatkaa kuvien lataamista bloggeriin, kun lataamisen aikana tulee viesti että tallennustila on loppunut ja 1 gigan kiintiöstä 100% on jo käytössä? En halua ostaa tilaa, joten mitäs nyt. Poistin vanhoja tekstejä, kun ajattelin että ne ovat sitä tilaa viemässä, mutta eivät näköjään olekaan. No huoh.
Miten te muut bloggerin kanssa asian hoitelitte?

11/21/2012

Avaruudesta ja punttien nostelusta


Tuossa yksi ilta O. oli aikeissa painua ajoissa pehkuihin. Tyyppi herää joka työaamu 5.30, eli aika väsynyttä poikaa on aamuisin. Jos minä en olisi siinä tuuppimassa häntä ylös, nukahtaisi varmasti uudelleen.  Joka tapauksessa, yleensä arkirytmi menee niin etta tämä tapaus kukkuu hereillä vielä reilusti yli puolen yön, kun on aina jotain tekemista koneella. Poikkeuksena siis tämä eräs ilta, jolloin O. ajatteli menna nukkumaan jo 9 aikaan, että saisi kerrankin nukkua reilusti. Minä olin aikeissa lukea kirjaa, mutta me itse asiassa ajauduimmekin juttelemaan kaikenlaisesta. Jos on aikaa iltaisin kahdenkeskiseen jutusteluun, me puhumme ummet ja lammet. Ja taivaanrannat. Kaikesta mahdollisesta. Tarinat yleensä lähtevat liikkeelle ihan vain jostakin mitä on tapahtunut, mistä on nähnyt unta tai minkälaisia muistoja on jaanyt joistakin lapsuusajan hauskoista/ikävistä jutuista. Ja jälleen kerran me päädyimme keskustelemaan.. avaruudesta. Aloitimme jutustelut jostakin hauskasta episodista joka minulle tuli mieleen kun näin todella omituista unta (ja se ei ole ollenkaan yllättävää että meikäläinen näkee todella omituisia unia, toim. huom.) ja reilun tunnin päästä sen jälkeen olimme jälleen puhumassa universumista, maailmankaikkeudesta, galakseista ja siitä mista tämä kaikki on saanut alkunsa ja mihin se päättyy vai päättykö mihinkään ja jos niin mihin ja mistä se kaikki alkoi kun alussa ei ollut mitään ja miten tätä ikuisuutta voi edes selkokielellä selittää. Siis tieteellisesti ajatellen. Ja siinä vaiheessa kun ajattelee etta meidän elämämme on kuin hyttysen pieraisu, sekunnin sadasosan murto-osa tässä iänkaikkisuudessa.. niin hiljaiseksi vetää. Mutta kuten sitä sanotaan: You are nothing to the world, but to me, you are the world. 


Sellasia jutteluita. O. tajusi sitten siinä jossain vaiheessa että hitto, hänenhän piti mennä nukkumaan. Kun tsekkasin kellon, se oli jo 11. No, nukkui sentään 6 ja puoli tuntia, joka sekin on enemmän kuin keskivertoöinä


Olemme myös uudelleen ryhtyneet ajattelemaan ihan tosissamme sitä kuntosalijäsenyyttä. Kun on mahdollisuus ostaa vain vuoden jäsenyys, ainakaan tässä Kosuyolun kuntosalissa, joka on siis lähinnä meitä, ei kuukausijäsenyyksiä myydä. Se vuoden jäsenyys on helposti yli tonni, n. 1500 TL. Mutta jo siis teoriatasolla olemme mentaalisesti ryhtyneet suunnittelemaan mahdollisia viikonpäiviä sali-iltoja varten. O. aikoo varmasti mennä nostelemaan painoja, uhkuen itseluottamusta uuden lihaksikkaan vartalon saamiseksi, mutta minä muistan nähneeni kuntopyöriä ja muita sen sellaisia, joita olisi mukava käyttää. Ainakin niiden parissa saisi hien pintaan. Ja pääsisi ehkä taas siihen entisajan timmiin kuntoonkin.Ehkä.

11/13/2012

Afflicted with writer's block - vol. 2




Tekisi mieli mennä talviunille kuin laiska karhu. Täällä on kylmennyt ihan hetkessä, illat ovat pimeitä ja sadettakin on riittänyt. Harmaata ja ikävää, sillä talvi on jälleen nurkan takana ja sitä tylsyyttä taas riittää muutamaksi kuukaudeksi. Blöh. Pyh ja pah.

11/05/2012

Pata kattilaa..


Pitkien sanojen päivä.

Granaattiomenan hedelmää, turkkilaisittain ihan vaan nar, iltapalaksi. Makeaa.

Semizotu = purslane = vihannesportulakka. Tätä ihan sellaisenaan (pestynä tietenkin) leivän päälle (alle mieluusti juustoa ja beyaz peyniriä) .. niin taivas. Niin raikasta ja maukasta samaan aikaan.

Tai sitten tätä vihreää voi syödä myös hyvin turkkilaisittain eli yoğurtlu semizotu, joka on heti haydarin jälkeen mun lempparisalaatteja.

Ei muuten kannata esittää nokkelaa ja kysäistä keskellä jumittavaa liikenneruuhkaa, että onko jotain sattunut tiellä (ei sillä, liikenneonnettomuudet, peltikolarit, ovat todella yleisiä täällä) ilman että muistaa sanaa "onnettomuus" oikein. Kun piti kysyä "kaza oldu mu?", kysyin "kazan oldu mu?, joka tarkoittaa suurinpiirtein käännettynä "tapahtuiko pata?" Siis yksi kirjain lisää ja koko sana saa uuden merkityksen. Sanomattakin selvää että sain outoja katseita osakseni. 


Kaza = onnettomuus. Kazan = pata, kattila.
Ja vielä
Kazancı = kattilan tekijä tai valmistaja.
Kazanmak = voittaa, e.g. Ben kazandım! Minä voitin!