.

.

9/27/2012

Päivä vastuun ja vapauden

Muuttomme jälkeen lähdimme O:n kanssa viimeistelemään muuttoon liittyviä maksuja ja uusimaan osoitteemme. Ensin matkasimme Kadıköyhin, jossa suljimme nettiyhteyden Uydunet:ssä. Siellä vierähti tovi, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Sitten jalan suunnistimme officeen, jossa suljimme asunnon kaasun. Suht nopeaa. Puolijuoksua paikkaan, jossa suljimme asunnon sähkön. Eri puljuun siis jälleen. Näiden jälkeen olimme done with Kadıköy ja lähdimme takaisin Altunizadeen, sillä oli toimistotyöntekijöiden tyypillinen lounasaika, jolloin he eivät ilmaantuisi työpisteidensä lähellekään. Koska emme tunne Üsküdaria niin hyvin, baba ajoi meidät ensin yhteen paikkaan, jonka perimmäistä tarkoitusta en enää muista (olin pudonnut "kyydistä" siinä vaiheessa..) ja sen jälkeen toiseen paikkaan, jossa vahvistimme muuttomme ja sain paperin itselleni, josta varmasti on hyötyä oleskeluluvan uusimisen vuoksi. Lopuksi vielä O. hölkkäsi matkan viimeiseen pisteeseen sulkeakseen jälleen jotakin, jonka oli asuntoon tilannut. O:lle sanottiin, että viikon päästä hänen tulisi käydä samoissa paikoissa saadakseen takaisin jonkin tietyn rahasumman. Sen reissun hän saa hoitaa yksin :)

Että olisiko vain helpompaa täälläkin päin maailmaa hoitaa nämä samat asiat INTERNETISSÄ. Olisiko? Hohhoijaa.
Samalle päivälle olimme kuitenkin tehneet pöytävarauksen Yıldızlariin, ja matkasimme illalla paatilla Eminönüün..
 Kadiköy.

 (no noilla kuteilla tuli vähän vilu kannella, mutta oli mulla takkikin mukana :)

 (ei ollut muita Eminönüün mänijöitä..)


 Kız kulesi.




Ruoka oli jälleen huippua ja lohi maistuvaa, kuten aina. Paras kalaravintola tässä kaupungissa, by far the best. Check it out.

9/24/2012

Talvipopot

Minulle ja miehelle. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, molemmille. Toivottavasti yhteiselomme on pitkä ja uskollinen. Ja ennen kaikkea jaloille mukava.







Nyt vain talvea odottelen, että pääsen näitäkin käyttämään ;)

9/22/2012

Day 1: Confusion









Muutama tunti siinä vierähti kun muuttoautoa lastattiin. Hieman nopeammalla temmolla saimme tavarat kannettua sisälle, mutta aikaa siinäkin meni. Annen valmistaman illallisen jälkeen kokosimme vuoteemme, jotta edes saisimme jotain tehtyä. Unentuloa ei muuten tarvinnut kauaa odottaa kaiken sen puuhan jälkeen.

Lähdimme aikoinaan tästä asunnosta puolta pienemmällä tavaramäärällä, nyt ongelmana onkin se, mihin kaiken tämän rojun laitamme. Tavaraa on jopa parvekkeella. Kun sitten vihdoin vaatekaappi oli valmis (palasiksi sekin piti laittaa) ja minä lastasin sen takaisin täyteen kuteita, niin aika raa'alla otteella karsin joukosta sellaisia, joita en ollut pitkään aikaan käyttänyt. Siinä meni muutamat housut ja paidat yms vielä veks, vaikka olinkin jo tehnyt karsintaa ennen muuttoa. Joka autuaan kerta sitä ihmettelee, tarvitseeko sitä ihminen kaikkea tätä tavaramäärää. Olohuone on edelleenkin kaaoksen vallassa, makuuhuoneemme näyttää jo paremmalta, siivottuani ja järjesteltyäni sitä muutaman tunnin. 

Lauantai-aamuna aikomuksena oli tietenkin valmistaa aamupalaa itselleni. Baba meinasi jo tehdä sen, mutta totesin että enköhän itsekin pysty, sama setti kuin aiemminkin. Ongelma oli, että en meinannut löytää kanamunia, ah katsos jääkaapisssa (mitä ne siellä tekevät?), paistinpannua, voipurkkia, haarukkaa, kuorintaveistä etc.. ihan mitä vaan. Tuntui oudolta ja vieraalta. 

Eiköhän se tästä.

9/17/2012

Excuse me, ma'am..





..tapasin Istanbulissa vierailevan ihastuttavan pirteän ruotsalaisnaisen, jota voisi ulkonäön puolesta kutsua tytöksi mutta iän puolesta (34 v.) naiseksi, yhteisen tuttavamme kautta ja järjestimme illanvieton Kadiköyssä pari päivää ennen hänen paluulähtöään. Seuraamme liittyi O:n pikkuveli ja O:n tatuoija, johon ruotsalaisnainen selkeästi ihastui.. Söpöä ;)


.. käytyäni eräs päivä Fenerbahcen Migrossa (vai kirjoitetaanko se Migroksessa? en tiedä) ja marssittuani jo hyvän sata metriä kotia päin, tajusin että olin hukannut neuletakkini, joka oli laukun päällä mukanani keikkunut. Ehdin jo kirota, että täytyy lähteä jäljittämään sitä, luultavimmin kaupasta, ja käännyin alistuneesti paluumatkaa varten, kun näin kaupan työntekijän juoksevan perässäni neuletakkini käsissään, ja hengästyneesti huuteli 'Pardon! Pardon! Hanimefendi!' (Anteeksi, ROUVA) Nauraa käkätin tilanteelle, tyyppi juoksi läkähtyneenä paitaani käsissään kuin riepua heilutellen. Niin.. eihän tämäkään ole hauskaa näin retrospektiivisesti ajatellen, mutta tilannekomikkana kyllä ;)

.. olen hissukseen käynyt läpi vuoden aikana kertyneitä tavaroita/vaatteita/kenkiä yms ja käynyt jälleen ankaran keskustelun itseni kanssa siitä, mitä kannattaa heittää pois ja mitä voi vielä käyttää. Olen aika hyvä heittämään tavaraa pois, jos vaikuttaa siltä, että sitä ei tule kovin paljoa käytettyä. Miksi pantata, kun voi poistaa. Tämä tosin ei tarkoita sitä, että kaiken sen tavara/yms määrän tilalle hankkisin aina jotain uutta. En oikeastikaan edes pidä kovin paljon suuresta tavaramäärästä ympärilläni. Olen jollain tapaa minimalisti. Vaatteitakin tuntuu olevan ihan tarpeeksi, vaikka aina välillä joku pikkuostos tuleekin tehtyä, mutta ehdottomasti tulen nykyään toimeen paljon vähemmällä vaatemäärällä kuin pari vuotta sitten.Tavaran poisheittäminen on hyvinkin terapeuttista. Kyllästyin katselemaan jämälankakeriäni ja kutosin kahdet värikkäät raitasukat, jotta pääsin eroon langoistakin :)


..taidamme vieläkin nauttia lämpimistä kesäpäivistä täällä, täksikin viikoksi luvataan yli +25, iltaisin tosin jo tuntuu ehdottomasti viileältä, joten pitkähihaista tarvitaan,  mutta päiväsaikaan auringossa t-paita on ehdottomasti tarpeeksi. Kylläpä syksy saapuu hitaasti! Luulin jo jossain vaiheessa että nytkö se saapui, kun asteet tippuivat nopeasti, mutta ei se siltä vielä tunnu.. O. odottaa jo kovasti talvea ja mahdollista lunta, minä vain himoan jo uusia neuletakkejani käyttöön, jotka ovat vain hieman turhan lämpimiä toistaiseksi.
.. minua luultiin yksi päivä alle 25 vuotiaaksi. :) Olin aika pollea .. hetken, kunnes sitten paljastin oikean ikäni. Huoh. 

9/15/2012

Cheer me up




O. piristi eräänä päivänä työpäivänsä päätteeksi. Eräs asiakkaistaan oli jostain syystä jättänyt kuusi (6) kappaletta H&M:n lahjakortteja jälkeensä ja koska O. muisti meikäläisen fanittavan kyseistä putiikkia, hän toi ne minulle! Jos ei edelliselle omistajalle kelvannut, niin meikälle kyllä :D Jokainen kortti oli arvoltaan 10 liiraa, ja kyllähän sitä nyt melkein mitä vain löytää 60 liiralla.

Lähdinkin sitten melkein samalla seisomalla Sapphireen uudelle tutkimusretkelle, eli heti seuraavana päivänä.
Olihan kyseessä sentään ilmaista rahaa..



T-paita oli nappivalinta, sillä ihanasti laskeutuva ja kevyt materiaali tuntuu ja näyttää hyvältä monien pöksyjen kanssa. Ja, täällä on edelleen t-paitakelit ja tuota tulikin pidettyä päällä n. 5 päivänä putkeen..
Ja sitten pari perusneuletakkia, tuota mallia ostaisin vaikka joka värissä jos se olisi mahdollista. Harmaa on aina perusvarma vaihtoehto ja juu, burgundi on uusi musta. Tuo paita vain näyttää omituisen väriseltä, alin siis, mutta se on burgundi.. En siis seuraa muotia tai mitään.

Aika perussettiä, ja ehkä tylsääkin, mutta niin se vain on, että parempi täyttää vaatekaappi vaatteilla, joita voi yhdistellä keskenään kuin kaikkea sekalaista, keskenään riitelevää, kuosia ja väriä.

Teimme tosin myös muitakin mielenpiristysostoksia, mutta niistä juttua myöhemmin.. :) Ensi viikonloppuna muutto ja pelkkä ajatus perusteellisesta siivoamisesta, pakkaamisesta ja laatikoiden kantelusta ei ole se kaikkein houkuttelevin tällä hetkellä. Ehkä sitten perjantai-iltana se tuntuu jo ihan hyvältä.

9/11/2012

Illalla..

..odoteltiin auringonlaskua ja mietittiin syntyja syvia.










9/09/2012

NuTeras


Viikonloppuna juhlimme kanadalaistuttavamme läksiäisiä. Hän muuttaa Istanbulista väliaikaisesti Australiaan töiden perässä ja viettää aikaansa myöhemmin reppureissailun parissa. Bilepaikkana oli NuTeras, Beyoğlussa, Istiklal caddesin lähettyvillä.  Pöytäseurue koostui kanadalaisesta, ruotsalaisesta, syyrialaisesta, itävaltalaisesta ja muutamasta turkkilaisesta.  









Paikkanahan tuo oli aivan toptäydellisyys, näkymät olivat mahtavat. Aavistuksen kuitenkin pintaliitopaikka, vaikka olinkin laittautunut, oli silti alipukeutunut olo. Illalliseksi tilasin savulohisalaatin ja O. tapojensa mukaisesti pihvin. Salaatti oli herkullinen, mutta annos ei mikään järin suuri hintaan nähden. O:n pihvi oli köntti lihaa jonka alla oli peruna, eikä muuta. Ja puolet kalliimpi sekin kuin tavan ravintoloissa. Jälkkäriksi tilasin vielä mansikkasorbeen. Ilta jatkui kuitenkin pitkälle aamuyöhön, sillä musiiki oli miellyttävää, seura oli mukavaa ja juttua riitti uusien ihmisten kera. 

9/03/2012

O my darling

...







Mun blenderi on hajonnut, joten aamupala on tehtävä käsivoimin. Oh, how many setbacks can a person handle..