.

.

8/30/2012

Brainstorm

Quiet, I'm thinking. We have a situation.

Me olemme miettineet nykyistä asuintilannettamme jo jonkin aikaa. Ei vain muutamaa päivää, viikkoa, vaan kuukausia. Pohdimme, analysoimme, listaamme asioita. Viimeksi minä toimin kirjurina kun O:n kanssa vuoteessa pötkötellessämme kävimme läpi eri vaihtoehtoja. Olimme käyneet katsomassa asuntoja, mutta mikään ei innostanut. Lisäksi Kadiköy on kallista seutua asua, varsinkin jos on yhtään nirso asumisen suhteen kuten me olemme. Listasimme n. 6 eri asuintilanne ajatusta, jotka yhdistimme O:n työmahdollisuuksiin. Hän pohtii jatkaako samassa paikassa vai hakeako muualle paremman palkan ja/tai tittelin perässä. Pitäytyäkö varmassa työssä vai ottaako riski. Monenmoista vaihtoehtoa on käyty läpi. Jopa eräs turkkilainen tuttava ehdotti että sillä hän on poikaystävänsä kanssa etsimässä asuntoa, ehkä me voisimme asua kimppakämpässä, kaksi pariskuntaa saman katon alla. Minä jopa harkitsin, halvemman vuokran perässä. Mutta se ei tulisi toimimaan, tiedän sen.

Me, kuten varmasti monet muutkin pariskunnat, olemme pohtineet tulevaisuutta. Missä asumme, mitä haluamme tehdä, mitä työmahdollisuuksia meillä voisi olla, millaisia riskejä meidän pitäisi ottaa. Meillä on suunnitelma A, joka toteutuu n. 80% varmuudella (ellei tule yllätyksiä), sen lisäksi on suunnitelma B, C ja luultavasti myös D.. Mikä tahansa suunnitelma toteutuukin, se vaatii rahaa. Meidän pitää säästää rahaa. Paljon.

Minä olen aika hyvä rahan säästössä, mutta valitettavasti yhdessä asuessamme se ei ole ollut kovin tuottoisaa. Yhdessä asuessa, varsinkin Kadiköyssä, rahan säästäminen on melkein mahdotonta. Kaikki mikä tulee, menee. Vuokra, laskut, luottokorttimaksut, akbil, ruoka, ylimääräiset menot.. you know. Olen kuitenkin onnistunut nipistämään aina jostakin, niin että rahaa on jäänyt hieman säästöön. Minusta tuntuu aina paremmalta, että minulla on jotakin pankkitilillä jäljellä, kuin että katselisin pyöreää nollaa.

Eli, miten säästää rahaa, meidän tapauksessamme? Me muutamme takaisin anoppilaan.
Tiedän, tiedän.. Mutta he olivat yllättävän iloisia kuullessaan meidän päätöksestämme. Minä olen vielä henkisesti sopeutumassa ajatukseen. Tulen kaipaamaan Kadiköytä. Niin paljon.Mutta jos aiomme säästää rahaa, on meidän asuttava lähes ilmaiseksi jossain, ja anoppila on se jossain.

Okei, mitkä ovat huonot puolet? -> ei yksityiselämää, asuintila muuttumaton (saamme jälleen sen saman suht pienen makuuhuoneen), yksi veski ja monta jonossa, Altunizadessa ei ole muita shoppailumahdollisuuksia kuin Capitol, huonommat kulkuyhteydet.

Hyvät puolet? -> minun ei tarvitse siivota !! (heillä käy siivooja), minun ei tarvitse pestä pyykkiä !! (baba tekee sen joka tapauksessa itse), minun ei tarvitse tehdä ruokaa !! (anne ja baba näyttävät taitonsa siinä lajissa, vaikka voi olla että jos innostun niin teen ruokaa vaikka koko köörille), asumme "turvallisemmassa" ja siistimmässä kaupunginosassa.

Ehkä enemmän hyviä puolia kuin huonoja puolia?


Luultavasti matkustan minibussilla joka viikonloppu Kadiköyyn ihan vain sen takia, että haluan päästä kävelemään pikkukatuja ja nauttimaan yleisestä hälinästä ja hulinasta.


Haluatteko kuulla päivän kohokohdan? Kävin vakkarimarketissamme, jonka omistaja on meille ollut aina todella mukava ja hänellä on veli joka myös työskentelee kassan takana. Tämä veli on aina puhunut minulle turkkia, daa tietenkin, enkä ikinä olisi muuta ajatellutkaan. Mutta tänään ostaessani omenapiirakka-aineksia (kyllä, olin niin hetkellisen masentunut jättäessäni kohtapikaa Kadiköyn taakseni) tyyppi avaa suunsa ja sanoo täysin tyylipuhtaalla englannilla, että hän on niin surullinen meidän muutostamme ja että kuinka heistä olisi mukavaa saada meidänkaltaisia mukavia ihmisiä asumaan lähistölle, mutta ihmiset sen sijaan muuttavat pois. Minä kirjaimellisesti seisoin monttu auki ja totesin että no .. elämä on. Muuttomme on siis kohta paikallislehdissä! Sen verran monumentaalinen muutos tämä on jopa tälle pikkukadulle. :D

E&O vauhdissa jälleen. Stay tuned..


2 kommenttia:

  1. Oho! Mä oikein jännäsin että mikä on lopputulos (toiveena oli tietty et muutatte johonki lähemmäs suomea :DD) joten anoppila oli ylläri. Mut varmaan ihan realistinen päätös.

    VastaaPoista
  2. Joo, saas nähdä sitten miten sitä rahaa saadaan säästöön, koska joka tapauksessa annamme jonkun verran o:n vanhemmille ruokarahaa etc.. mutta siis huomattavasti vähemmän joutuisimme maksamaan elämisestä siellä. Ja onhan siinä vielä sekin hyvä puoli että on iltaisin jutteluseuraa ja haudutettua teetä telkkarin edessä ;) Ja pehmeät sohvat! Ja ruokapöytä!

    VastaaPoista