.

.

6/26/2012

Hyttysmagneetti









Kulutin kahdet viime vuonna ostamani kesäkengät puhki, ja ostin sandaalit 17 liiralla eNes:tä. Aika hyvä löytö. Samalla vaivalla ostin myös kympillä lipilapit Siden matkaa varten. Enää muutama viikko ja olemme etelän lämmössä! Emme malta odottaa..

Lämmöstä puheen ollen.. Täällä on jo oikeastaan se "etelän-loma"-fiilis, sillä lämpötilat kipuavat joka päivä yli 30 asteen, tai jos ei yli niin ainakin saavutamme sen 30 astetta päivittäin. Kun aamulla kello 8 pärjää ulkona t-paidassa ja shortseissa mietityttää, että kuinka kuuma mahtaa olla puoliltapäivin/iltapäivästä.. Voin kertoa, on ollut päiviä kun jopa puutarhassamme on ollut kuuma - ja sinne ei edes paista aurinko! Joten se on siis se miellyttävin paikka olla, ehdottomasti. Ihanaa tietenkin tässä lämmössä on se, että voimme, halutessamme, syödä illallista ulkona, ja miksei jatkaa illanistuntaa vielä pidemmälle iltaa. 

Meidän puutarhamme on täynnä hyttysiä, jotka aina illan tullen löytävät tiensä makuuhuoneeseemme. Se ininä on yksi maailman ärsyttävimmistä äänistä. Ja meillä on hyttysiä, joilla on selkeä jalkafetissi: 3/4 saaduista puremistani on jaloissa, muutama vain käsivarsissa. Muutamat niistä ovat jopa jalkapohjissa ja varpaissa. Ne eivät juurikan välitä O:sta, mutta meikäläistä pureskelevat kyllä minkä jaksavat. Joka armas aamu herään siihen, että jossain paikkaa kutiaa, jossa ei vielä edellispäivänä kutissut. Kyllä kesä on mukavaa.

Meillä oli kattobileet joku aika sitten (oikeasti siitä olikin jo aikaa, unohdin kuvat koneelle), pikkuveljen työpaikan kesän avajaisbileet oli kyseessä. Aika komeat maisemat lankesivat sieltä ja tuli nautiskeltua ilmaisista virvokkeista ja suupaloista pitkälle yöhön.

Lähimarkettimme omistaja on hauska heppu. Sen lisäksi, että hän on jo tutustunut meihin (käymme siellä lähes päivittäin), osallistuu hän myös leikinlaskuihimme. Eräänä iltana kävimme ostamassa jotakin, mitä lie, ja yritimme päästä eroon kolikoistamme ja maksaa tasarahalla. Kun O. ei tahtonut saada paria viimeistä liiraa kokoon, totesi kauppias "Tamam! Güle gülee! Iyi aksamlar!" ("Selvä, näkemiin, hyvää illanjatkoa!) ja oli usuttamassa meitä kaupastaan pois. Minä löysin pari liiraa housujentaskuista, nakkasin ne tiskille ja lähdimme kotiin hymyissä suin.

O. on ottamassa elämänsä toisen tatuoinnin käsivarteensa, pitkän, pitkän pohdinnan jälkeen. Se tulee olemaan massiivinen ja maksamaan hunajaa. Tatuointiliikkeessä käytyämme muutaman kerran olen minäkin alkanut jälleen pohtimaan sitä elämäni ensimmäistä.. harkinnassa on, mutta millainen, se on toinen juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti