.

.

6/26/2012

Hyttysmagneetti









Kulutin kahdet viime vuonna ostamani kesäkengät puhki, ja ostin sandaalit 17 liiralla eNes:tä. Aika hyvä löytö. Samalla vaivalla ostin myös kympillä lipilapit Siden matkaa varten. Enää muutama viikko ja olemme etelän lämmössä! Emme malta odottaa..

Lämmöstä puheen ollen.. Täällä on jo oikeastaan se "etelän-loma"-fiilis, sillä lämpötilat kipuavat joka päivä yli 30 asteen, tai jos ei yli niin ainakin saavutamme sen 30 astetta päivittäin. Kun aamulla kello 8 pärjää ulkona t-paidassa ja shortseissa mietityttää, että kuinka kuuma mahtaa olla puoliltapäivin/iltapäivästä.. Voin kertoa, on ollut päiviä kun jopa puutarhassamme on ollut kuuma - ja sinne ei edes paista aurinko! Joten se on siis se miellyttävin paikka olla, ehdottomasti. Ihanaa tietenkin tässä lämmössä on se, että voimme, halutessamme, syödä illallista ulkona, ja miksei jatkaa illanistuntaa vielä pidemmälle iltaa. 

Meidän puutarhamme on täynnä hyttysiä, jotka aina illan tullen löytävät tiensä makuuhuoneeseemme. Se ininä on yksi maailman ärsyttävimmistä äänistä. Ja meillä on hyttysiä, joilla on selkeä jalkafetissi: 3/4 saaduista puremistani on jaloissa, muutama vain käsivarsissa. Muutamat niistä ovat jopa jalkapohjissa ja varpaissa. Ne eivät juurikan välitä O:sta, mutta meikäläistä pureskelevat kyllä minkä jaksavat. Joka armas aamu herään siihen, että jossain paikkaa kutiaa, jossa ei vielä edellispäivänä kutissut. Kyllä kesä on mukavaa.

Meillä oli kattobileet joku aika sitten (oikeasti siitä olikin jo aikaa, unohdin kuvat koneelle), pikkuveljen työpaikan kesän avajaisbileet oli kyseessä. Aika komeat maisemat lankesivat sieltä ja tuli nautiskeltua ilmaisista virvokkeista ja suupaloista pitkälle yöhön.

Lähimarkettimme omistaja on hauska heppu. Sen lisäksi, että hän on jo tutustunut meihin (käymme siellä lähes päivittäin), osallistuu hän myös leikinlaskuihimme. Eräänä iltana kävimme ostamassa jotakin, mitä lie, ja yritimme päästä eroon kolikoistamme ja maksaa tasarahalla. Kun O. ei tahtonut saada paria viimeistä liiraa kokoon, totesi kauppias "Tamam! Güle gülee! Iyi aksamlar!" ("Selvä, näkemiin, hyvää illanjatkoa!) ja oli usuttamassa meitä kaupastaan pois. Minä löysin pari liiraa housujentaskuista, nakkasin ne tiskille ja lähdimme kotiin hymyissä suin.

O. on ottamassa elämänsä toisen tatuoinnin käsivarteensa, pitkän, pitkän pohdinnan jälkeen. Se tulee olemaan massiivinen ja maksamaan hunajaa. Tatuointiliikkeessä käytyämme muutaman kerran olen minäkin alkanut jälleen pohtimaan sitä elämäni ensimmäistä.. harkinnassa on, mutta millainen, se on toinen juttu.

6/21/2012

Tylliä ja tärkkiä

Ja taas oli häät. Tällä kertaa Istinyessa, Euroopan puolella kaupunkia. Ja olipahan kekkerit :)













6/16/2012

Total relaxation

Sahilde rahatladık. Eli rentouduimme rannikolla. Olisi ollut miljoona asiaa hoidettavana, kotona ja muualla, mutta oli pakko painaa jarrua ja tehdä jotain muuta, jotain jonka avulla saisi taas akun ladattua ja rentouduttua oikein luvan kanssa. Mieli halajasi meren läheisyyteen, vilpoiselle rannikolle, jossa tuuli sen verran mukavasti, että ei auringon allakaan pakahtunut kuumuudesta.















6/14/2012

Tarjoilija tarjoilija,

.. takapihallamme on etana.
Nämä niljakkeet ilmestyvät aina heti kun olen siivonnut kivetyksen vesiletkun avulla. Sarvista päätellen poutaa piisaa, eikä ihme, uimme hiessä täällä +30 asteen lämmössä. En silti valita, vaikka välillä tiukkaa tekeekin, sillä mieluummin hikoilen kuin hytisen kylmästä.

Tuli sitten käytyä Sapphiressakin! Eräänä kauniina päivänä päätin ottaa metron 4. Leventiin ja sieltähän löytyi helposti reitti Sapphiren (1. kerroksen?) sisäänkäyntiin, eli rakennus on ihan metroaseman kyljessä. Voi pojat ,paikka on kolossaalinen, ja olisin ottanut kuvia joka kerroksesta, ellei kamera olisi piiputtanut tyhjää kesken kaiken..





Istanbulissa on siis jälleen vuotuinen Shopping Fest, ja se yleensä johtaa alennusmyynteihin. Jotain tuli löydettyä, enkä yhdestäkään jälleen maksanut kymppiä enempää.

Kuumien kesäpäivien vilvoittavat ilot löytyvät baarikadulta. Näin kesäisin kun ei tee mieli syödä mitään tuhtia illallista, vaan vain juoda kylmiä juomia ja syödä lähinnä jotain kevyttä kuten salaattia ja hedelmiä ja.. jäätelöä. En jaksanut väkertää illallista, kuuma uuni ja poriseva pannu yhdistettynä lämpimään kesäiltaan ei ole se mieluisin kombo, vaan mieluummin lähdemme sitten ulos syömään ja auringolta pakoon viilentymään. Täytimme vatsamme midye dolmilla (söin niitä n. 20) ja totesin, että siinä oli meidän illallisemme :D





O. kertoi hauskan episodin, joka tapahtui hänen tuttavalleen, tuttavansa työpaikalla. Mies, antakaamme hänelle nyt vaikka nimimerkin Y., on töissä erään hotellin respassa ja sai puhelinsoiton arabilta, joka soitti hotellihuoneestaan.
Arabi: Hello? There is a crocodile in my room!
Y.: Huh, sir? There is WHAT in your room?
Arabi: A crocodile! There is a crocodile in my room!
Y., So, there is a crocodile, sir? In your room, sir?
Arabi: Yes!
Y. lähtee kyseiseen huoneeseen tutkimaan tilannetta ja mitä hän näkeekään, kun ovesta sisälle astuu. Ei, siellä ei ollut krokotiiliä, vaan torakka, cockroach.
Että semmosta :D

6/09/2012

Kekik









Perjantaina alkuillasta käväisimme syömässä Kekik-nimisessä paikassa. Siellä voi joko tilata tai kasata lautanen täyteen ruokaa buffetista. Valitsimme jälkimmäisen ja parempi niin - salaattia oli jos jonkinlaista ja muutakin mahantäytettä riitti. Sieltä vaelsimme Inciriin, sillä Zincirin edustalta oli hävinnyt kaikki tuolit ja pöydät (muutenhan se olisi se ykkösvaihtoehto). Mutta on Incirkin mukava paikka, ainakin on asianmukaiset pehmusteet sohvissa/tuoleissa ja musiikkikin on leppoisaa. Siellä hauska episodi, kun halusin O:n ottavan kuvan hameestani (nyt niitä nilkkamittaisia on siis kolme). Kuten kuvasta näkyy, joku heppu osoittaa minua sormella samalla kun poseeraan :D Kuvaan voisikin melkein laittaa puhekuplan, ja jokainen voisi päätellä mitä hän on sanomassa. 

Tänään tekee taas pitkästä aikaa mieli midye dolmia, ehkä illalla lähdemme veljesten kera  baarikadun vilinään.. ja sieltä löydämme ne dolma-kauppiaat..

6/05/2012

Päivän tärkein ateria

.. on tietenkin aamiainen, kahvaltı. Päätimme sunnuntai-aamuna lähteä ulos syömään oikein kunnon aamiaista, sen sijaan että alkaisi arkinen aherrus pienessä keittiössämme. Olinkin erittäin iloinen, mutlu, ajatuksesta ja kiskoimme vaatteet päälle ja lähdimme lähes saman tien kun saimme unihiekat karistettua silmistämme. Onneksi ei aamiaispaikkaa varten tarvitse matkustaa minnekään, sellainen löytyy vain muutaman minuutin kävelymatkan päästä, ravintola nimeltä My Chef.. :)








Tilasimme kaksi settiä aamupalalautasta, kahvaltı tabağı. Jostain syystä päättelimme, että ravintolan aamupalalautaset eivät olisi tarpeeksi, ja koska molemmat pidämme hyvin valmistetuista munakkaista, päätimme myös tilata munakasta, jossa on juustoa, tomaattia ja paprikaa (eli menemen).





..Olisimme voineet tyytyä vain lautasiin ja jättää se munakas tilaamatta, sillä aamupala oli mannermainen ilman munakastakin. Nyt söimme niin että napa vinkui ja santsasimme teetä useamman kupin ruokaa sulatellessamme. Noissa pikkupurkeissa on mansikkahilloa, nutellaa/chokellaa (suklaapähkinälevitettä), voita, levitettävää juustoa, hunajaa ja oliiveja. Lautaselta löytyi useampaa juustoa, makkaraa ja levitettä sekä vihanneksia. Olin myös ottanut mukaani itsetekemääni gluteenitonta leipää, johon kippasn hyvällä ruokahalulla kaikkea mitä luokittelin vaarattomaksi (siis kaikki mutta ei nutella/chokella). 

Aamupala oli siis erittäin runsas, mutta myös erittäin herkullinen. Päätimme, että jos toiste päätämme syödä aamupalaa samassa paikassa, skippaamme munakkaan ja otamme vain lautaset kummallekin, sillä siinä olisi tarpeeksi purtavaa yhdelle henkilölle.

Kotiin vyöryimme puolilta päivin pinkeine vatsoinemme lämpimässä auringonpaisteessa. Ja loppupäivä tulikin sitten vain laiskoteltua :)