.

.

5/06/2012

B niin kuin Balıkesir


Viikonlopuksi karkasimme Istanbulin rajojen ulkopuolelle, Balıkesiriin. Siellä O:n isän puolen serkku meni naimisiin ja koko suku oli kutsuttu juhlimaan. Me lähdimme pitkälle automatkalle (n. 300 km/5h pysähtymisineen) baban ja pikkuveljen kanssa aikaisin lauantaina ja takaisin saavuimme sunnuntai alkuillasta.
Minulle tällainen reissu oli erittäin mukava, sillä pääsin näkemään muita paikkoja, pieniä kyliä, tapaamaan läjäpäin uusia ihmisiä (noh, sukulaisiani) ja seuraamaan tarkemmin turkkilaista kulttuuria. Ja tietenkin se tarkoitti sitä, että otin läjäpäin kuvia uudella kamerallani ;)



Matkasimme osan matkasta autolautalla, joka vei meidät Eskihisarista Yalovaan.









Yalovasta matka vei Bursan kautta kohdekaupunkiin, Balıkesiriin. Ajotiet olivat loistavat ja kaasuttelimmekin aika reipasta vauhtia koko matkan.




 Kaupunki on pieni Turkin mittapuissa, mutta iso Suomen standardeissa ;) Alue oli hiljainen, asuntoja oli siellä täällä ja ihmisiä ei juurikaan missään. Ihan pikkukylän ainekset siis.







 Oli kuin olisi eri maailmassa tuossa pikkukaupungissa. Ei vilskettä, ei meteliä, ei liikenteestä kantautuvia ääniä.

Ennen häävastaanottoa vietimme aikaa, porukan nuorimmat kun olimme, kaupungin yhdellä korkeimmasta kukkulasta ja nautimme illasta.



Häävastaanotto oli sitten juurikin sitä tavanomaista turkkilaista perinnejuhlintaa, jota osasinkin jo odottaa.


Tanssia riitti puoleen yöhön, jolloin mekin viimeiset sukulaiset pääsimme lähtemään. O. kun on vastavihityn miehen serkku, niin meidän piti jäädä viime minuuteille asti. Siinä tuli tavattua jos yhtä sun toista tätiä ja setää ja serkkua ja kummia että ihan päässä pyöri. Ja kaikki tämä vain baban puolelta! Jälkeenpäin, kun ajelimme baban siskon perheen luokse yöksi, yritin saada selvyyttä vielä kerran siitä, kuka nyt oli kenenkin tytär/poika ja ketkä ovat naimisissa ja kuka oli hänen ja hänen nimensä... Ei sellaista ihmismäärää voi muistaa millään yhen illan jäljiltä. 

O:lla luonnollisesti oli puku päällä, meikäläisellä viime tingassa ostettu kevyt kesäinen mekko, josta otan myöhemmin kuvia, kun tulee uudet häät kolmen viikon päästä! :D Nimittäin, isoveikka menee naimisiin tämän kuun lopulla ja myöhemmin kesällä O:n eräs toinen serkku menee myös naimisiin, Istanbulissa tosin, ja mekin tässä olemme jo ajatelleet pistää hynttyyt yhteen virallisesti O:n kanssa jossain vaiheessa lähitulevaisuutta. (ikään kuin kihlasormukset ja yhteinen vuokrakämppä ei olisi jo tarpeeksi virallista..) Mutta meille EI tule turkkilaisia häitä, sen voin luvata. Ei sillä etteikö niissä olisi omia humoristisia piirteitä, mutta en ensinnäkään halua kahtasataa henkeä yhdessä baban ja annen puolelta töllistelemään ulkomaalaista sukulaista, hymyilemään hyväksyvästi jos naama miellyttää ja toistamaan samat kysymykset miljoonasti kun yrittävät saada selvyyttä ymmärränkö minä heidän kieltään. Ei sillä, ymmärrän kyllä. Sain vain aika moisen shokin, kun jokaisen kanssa piti (O:n kautta tosin) selittää miten en voi syödä vehnäleipää ja miten voin olla allerginen jollekin, joka kukkii tällä hetkellä (koska aivastelin vähän väliä). Tietenkin olen heille aivan outo tapaus, sinisilmäinen blondi jolla ei ole pää hunnutettu ja joka jo tässä iässä ei ole herranjestas sentään naimisissa! :D Ja jokainen, joka i-ki-nen, kysyy milloin menemme naimisiin. Ihan kuin en olisi sitä kysymystä jo tarpeeksi monelta kuullut, niin sitten vielä sukulaiset siihen päälle.. :D 

Millaiset häät me sitten haluamme? Noh, jotain persoonallista tietenkin niissä pitää olla. Meillä on omat toiveemme, mutta ne joko ylittävät budjetin tai mielikuvituksemme. Ihan perinteinen viiden minuutin nikah se pitää kuitenkin olla, virallinen tilaisuus siis, jossa sanotaan "evet" ja laitetaan nimi paperiin, parin todistajan kera. Mutta mitä sen jälkeen, milloin ja missä niitä sitten juhlisi, niin se on vielä arvoitus..Jotakin rentoa, ei kovin suurella porukalla, hyvää musiikkia, hyvää ruokaa, leppoisa tunnelma.  Jos lukijoiden seasta löytyy Istanbulissa naimisiin menneitä/Istanbulissa häitä juhlinneita, niin kertokaahan ajatuksia mahdollisista juhlimispaikoista! :) 



..Matkamme takaisin Istanbuliin jatkuu seuraavassa postauksessa :) Stay tuned!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti