.

.

5/08/2012

B niin kuin bäk tu Istanbul

Sunnuntai-aamuyöstä päädyimme baban isosiskon perheen luokse, jonne siis jäimme yöksi. He asuvat Balıkesirin liepeillä, pienessä kylässä. Babahan ei ollut käynyt heidän luonaan vuosiin, joten tarinaa riitti ja varmasti olivat myös kaivanneet toisiaankin. Heillä asuu heidän nuorin poikansa, joka osaa englantia, joten kommunikointikin sujui mutkitta. He järjestivät meille huoneen yöpymistä varten, eikä unta tarvinnut kauaa odottaa kun viimein yöpuulle kävimme - olimmehan matkustaneet koko päivän edes takaisin ja päivä oli pitkä.

Aamulla emme kiirehtineet minnekään, heräsimme aamupalan tuoksuihin ja pääsimmekin nauttimaan oikeasta kunnon kylä-aamaisesta.
Tarjolla oli tuoreita kanamunia, itse tehtyä mansikka- ja hapankirsikkahilloa, kylän juustoa, vastaleivottua leipää, paistettuja perunoita ja .. vastalypsettyä, lämmintä maitoa. Tuo maito oli todella hyvää ja yllättävän makeaa. Tietenkin tarjolla oli myös haudutettua teetä, jota santsasimmekin urakalla muutaman kupillisen.

Ennen lähtöä istuimme kaikessa rauhassa kuistilla auringonvalossa ja tyhjensimme tasaiseen tahtiin teekuppeja, sitä mukaa kun talon emäntä täytti niitä. Me olimme vieraita ja heille se oli itsestäänselvyys että me emme itse täyttele kuppejamme tai korjaa tiskejämme. Minä olin jo taittelemassa peitot ja tyynyt, kun muori, tämä suloinen 70-vuotias, toppuuttelee että älä sinä, minä siivoan, ota tästä lisää teetä.





Heillä ei ole paljoa ylimääräistä, ovat hyvin omavaraisia, kasvattavat yrttejä ja joitakin vihanneksia mitä nyt kykenevät ja elävät säästäväisesti. Silti he tomerasti työnsivät pussillisen erikkejä (vihreitä luumuja) mukaamme, kun viimein pakkailimme tavaroitamme ja teimme lähtöä. Taitavat olla ehkä ystävällisimpiä ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. Vanhukset ehkä hieman asiallisia ja varovaisia uuden henkilön kanssa, mutta heidän poikansa oli vain yhtä hymyä ja jutteli leppoisasti. Baban sisko tosin totesi O:lle että hän pitää minusta kovasti (tiedä sitten johtuuko se siitä että hänelläkin on siniset silmät ;). He eivät varsinaisesti kovin usein saa sukulaisia kylään; tulivatkin heiluttamaan hyvästiksi kun auton starttasimme ja kun käännyimme autolla kadun päässä ympäri ja lähdimme liikkeelle, he huiskuttelivat tien varrella vielä pitkään meidän lähdettyämme.

Ajomatka takaisin Yalovaan sujui nopeammin kuin tullessamme, taisimme valita tulomatkalla pidemmän reitin, ja matkan varrella liipasinherkkä sormeni syyhysivät kamerani kanssa maisemakuvien vuoksi. Täydessä vauhdissa liikkuvasta autosta, on vain melkoisen hankalaa saada hyviä kuvia, mutta olkoon tässä nyt jotain osviittaa siitä, miltä siellä päin Turkkia maisemat näytti :)







 (painelimme menemään aika vauhtia suorilla tienpätkillä..:)






Näiden jälkeen kamera piiputti että patteri on tyhjä, ja kuvien ottaminen jäi siihen. Mutta eipä tuo haitanne, samat maisemat autolautasta olisi tullut. Aikamoinen reissu oli siis takana, monta tuntia istumista ja monta uutta ihmistä tavattu :)



3 kommenttia:

  1. Kaikesta pääteellen olivat oikein iloisia, kun saivat teidät kylään. Tuollaisista vierailuista jää pitkäsi aikaan hyvä mieli.

    Yritin viikonloppuna ottaa autosta kuvia...huonolla menestyksellä. Niistä tuli ihan surkeita, vaikka pyysin miestä ajamaan hiljempaa.

    VastaaPoista
  2. Juu-u, kiva mieli jäi ja kaikenkaikkiaan mukava reissu takana :)

    VastaaPoista
  3. Noita teitä mekin ajelimme muutama aika sitten. Kelpaa niitä kuvailla.

    Haastoin sinut, käypä hakemassa.

    VastaaPoista