.

.

4/01/2012

Life is a banquet.

Lauantai-illaksi olimme kutsuneet itse itsemme anoppilaan kylään illalliselle. Olin tehnyt vienon toivomuksen: karnıyarik on ehdoton suosikkini turkkilaisista perinneruoista ja toivoin nauttivani siitä taas pitkästä aikaa. Anne oli vain ilahtunut kuullessaan saavansa illallisvieraita ja sovimme että samalla voisimme ostaa mezejä ja syödä siten muutakin siinä ohella.

Matkalla kalakujille tapasimme annen Linnunkielenkadulla ja jatkoimme kävellen kohti mezekauppoja. Niin muuten kävelivät noin tuhannet muutkin, sattuneesta syystä.. En itse asiassa tiedä varmaksi mitä oli tapahtunut, mellakka/protestointia/etc, mutta jokin "tapahtuma" sai poliisin blokkaamaan ajotiet autoilta ja kansa pääsi vapaasti temmeltämään keskellä katuja.




Pari autoa eksyi pääkadulle ja poliisi itse asiassa pysäyttivät heidät, samalla ollessaan myötämielisiä kävelijöitä kohtaan.

Kalakujat olivat jälleen kutsuvia. Paikka on varsinainen ruokaparatiisi! :)









Ja tähän päädyimme: juustoa, semizotua, haydaria, midye dolmia, yaprak dolmia, italyan salatasıa, roka (?) salatasıa, pastirma (leikkeleet) ja oliiveja.

Anne valmisti karnıyarikia tavallaan pääruoaksi ja baba raastoi salaattia kyytipojaksi. Karnıyarik on haasteellinen ruoka valmistettavaksi, tai ehkä ei haasteellinen mutta ainakin sen valmistuksessa kestää oma aikansa.


 ..2 tunnin aherrus keittiössä palkitaan 10 minuutin hotkaisulla. (on se sen arvoista)

Baba oli valmistanut päivää ennen myös cacıkia (tsatsikia), jota oli tarjolla.

Jälkkäriksi tarjoiltiin mansikoita, joita ainakin täällä dipataan sokeriin (?!). Olisin valinnut kermavaahdon sokerin sijaan ;)

Ruokaa oli tarpeeksi pienelle kylälle, ja kotiin lähdimme jälleen aamuyöstä vatsat täynnä herkkuja..

4 kommenttia:

  1. Nyt vasta bongasin tämän blogin ! Oi että tuli niin ikävä kaikkia Turkkilaisia herkkuja kun kattelin näitä kuvia :) Onnekseni ei tarvii enää kauan odotella sillä muutan kesän jälkeen myös istanbuliin ! Millaista on ollut asua siellä? Mitä eniten kaipaat täällä Suomessa? :)

    VastaaPoista
  2. Minullekin tulee välillä ikävä turkkilaisia ruokia, kun itse en todellakaan niitä kotona väkertele :D Istanbulissa on vallan mukavaa asustella, tietenkin se varmasti riippuu siitä pitääkö suurkaupungista/ruuhkista/asuuko euroopan vai aasian puolella, yms yms.. Varmasti eniten kaipaan sellaista tietynlaista järjestelmällistä kulttuuria, eikä tätä niin ah ihanaa turkkilaista söyle-böyle-meininkiä ;) Ja salmiakkia tietenkin!

    VastaaPoista
  3. Mahtava ruokakuja tosissaan.
    Karniyarik on myös minun yksi suosikkiruokani taalla. aika usein teen sita itsekkin. en kylla koe, etta olisi vaikea, tai monimutkainen valmistaa.

    VastaaPoista
  4. Varmastikaan karniyarik ei ole hankalaa valmistaa, mutta ehkä se vain vaatii sitä oikeanlaista tatsia, että ei polta näppejänsä/munakoisoja kun sitä valmistelee.. Pitkään siinä kyllä menee ennen kuin se on valmista.

    VastaaPoista