.

.

4/30/2012

Behind the lens

Ensimmäinen puutarhailtama naapureiden kesken vietetty, kesäkausi korkattu :)




(no, not advertising any beverages, just taking a picture of a cute bottle ;)





Loistava zoom tuossa uudessa kamerassa, voin lähes nähdä mitä naapuritalon asunnoissa tapahtuu :D

4/28/2012

In the evening

Näissä maisemissa vietettiin eräs lämmin ilta. Samaa rantaviivaa, kuin päiväkuvissa aiemmin nähty, iltaisin se vain on romanttisempi ja tunnelmallisempi ;)




Tuolta muuten näkee tähdetkin taivaalta, yleensä Istanbulissa ei niitä näe koska kaupunki on liiankin hyvin valaistu. Ja tuolla kuulee aaltojen liikkeet, seikka joka on aika mystisen miellyttävä; meri on tumma, aaltoja ei juurikaan näe, ainoastaan kuulee. Laivat liikennöivät edes takaisin kauempana, majakat loistavat merelle päin. Ellei ota huomioon sitä tosiseikkaa, että yleensä tuo alue on hyvin kansoitettua, on siellä rauhalliset oltavat iltaisin. Meren äänet + tähtitaivas.. pakahduttavan upean tunnelmallista ja niin rentouttavaa, ettei mikään tässä maailmassa ole <3

4/26/2012

Parhaan päivän paras lahja


Minulla oli aikoinaan kaksi lahjatoivetta, jotka molemmat ovat mielestäni hintavia hankintoja. Mutta myös pitkäikäisiä ja harrastuskäyttöön soveltuvia. Sain toisen niistä. Mutta en millään surprise!-tyylillä, vaan itse valittuna.

Kerrottakoon nyt eräs salaisuus: minä en pidä yllätyksistä. En vain pidä. Mitä tulee lahjoihin, niin ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, että joku on ostanut jotakin minulle, jotakin todella kallista, ja siitä on sitten pidettävä vaikka väkisin, vaikkei se olisikaan ihan sitä mitä olisi toivonut. Joten sen välttämiseksi, olenkin tehnyt omat toivomukseni lahjojen suhteen. Ja jos ei voi ostaa jotakin niistä mainitsemistani, tai ei sovi budjettiin, niin silloin on parempi jättää soveltamatta. 

O. oli tehnyt aika myyräntyön ja kunnon pohjustuksen sitä toista lahjaa varten muutaman päivän ajan ennen synttäripäivääni. Hän oli kysellyt hintoja, käynyt liikkeissä ja soitellut tuttavilleen, jotka osaisivat kertoa paremmin hinta-laatu-suhteen. O. oli suunnitellut tilanteen mielessään siitä, miten saisin tietää lahjastani. Hän vain unohti yhden asian: minä saan aina tiedot nyhdettyä häneltä, jos vain haluan. Ja sen tein. 

O. olisi ostanut minulle sen toisen lahjan. Koska YHDEN KERRAN näiden parin vuoden aikana olin maininnut sivulauseena, kohta kuolemattomaksi jäävän lausahduksen, hän oli ottanut sen kirjaimellisesti. Hän olisi ostanut minulle sellon. Sellon! Yritin puhua hänelle järkeä päähän, ja hän taas maalaili minun järkeni pilvilinnoihin. Niin kauas että olimme jo lähteneet toiselle mantereelle paatilla, olimme matkalla kohti musiikkikauppaa, kunnes aloin uudelleen järkeilemään. Ja totesin, että nyt ei taida ihan vielä olla aika sellolle. On kaikkea muuta tekemistä ja menemistä jatkuvasti ja joutuisin ottamaan alkeiskursseja ja ykstyisopettajat ovat kalliita ja minne sen edes kotona laittaisin kun ei ole yhtään tyhjää tilaa tai nurkkaa tai soppea sellaisen säilyttämiseksi....!! Huh. Joten kun sadannenviidennenkymmenennenkerran vakuutin, että ei sitä selloa nyt kuitenkaan, vaan mieluummin se kamera, jonka ihan oikeastikin halusin, niin meni sitten suunnitelmat uusiksi. Olen nyt erittäin tyytyväinen, sillä sain jotain sellaista, jota käytän lähes päivittäin. Vaikken minä olekaan mikään maailman mahtavin valokuvaaja, ikinä kursseja käynyt, niin silti pidän valokuvien ottamisesta. Toisin sanoen, viihdyn enemmän kameran takana kuin sen edessä ;)

Welcome my new love, Nikon Coolpix P90 :) May our journey be long and fruitful..






(O. totesi että se sello tulee sitten ensi vuonna uudelleen puheeksi :D  Ota nyt tuosta miehestä sitten selvää..)

p.s. se kuolematon lausahdus: "Olisipa mahtavaa osata soittaa selloa", sanoi Elisa kuunnellessaan adagioita sellon säestyksellä.

4/24/2012

Vuoden paras päivä


Minne se aika oikein lentää? Muutama vuosikymmen jo takana! Vastahan sitä näytin tältä..

O:n vanhemmat kutsuivat minua kartopuksi (lumipalloksi) noiden kuvien nähtyään. Heistä tietenkin näytin syötävän söpöltä pienenä. Itseänikin toki naurattaa omat lapsuudenaikaiset kuvat, on aina hölmöä ilmettä tai muuta. 


Suurimmaksi osaksi olen ollut pitkätukkainen blondi..



Mutta opiskeluaikoinani pätkäisin ja vaihdoin väriä. Viihdyin tummassa tukassa todella pitkään. (ja tulen vielä  hiukseni takaisin tummaksi värjäämäänkin..)


"Vuoden mölkkymestari"-kuva, juhannuskekkereiltä vm. -06 . (vaikka en edes voittanutkaan :)

Asuin Helsingissä ennen Turkkiin muuttoa pari vuotta, jolloin väri vaihtui takaisin luonnollisempaan. Ja myös todella ei-luonnolliseksi, eli hyvin hyvin vetyperoksidiblondiksi.


Turkissa ollessani olen ollut vain blondi, kasvattanut harjaa ja taas pätkäissyt. Nyt tiedän jo, millaisen leikkauksen haluan, uusi inspiraatiokuva on löytynyt. Lyhyt sen olla pitää, on se vain sen verran parempi kuin pitkä. Ja minusta se on myös naisellisempikin.

Kuva maanantailta..


Pidemmittä puheitta, onnittelen itse itseäni saavuttaessani kunnioitettavan, naisellisen iän :) Tervetuloa uusi vuosikymmen! :)







4/19/2012

Windy Day

Se oli se päivä, kun Istanbulissa koimme säätilan äkillisen muutoksen. Keskellä painostavaa, ukkosta enteilevää viikkoa alkoi yhtäkkiä kunnon tuulenpuuskat. Eikä ihan mitkään tahansa, vaan sellaset, jotka heittelivät katon riekaleita mukanaan, veivät linnuilta jalat alta (näin erään lokin kiepsahtavan selälleen kesken lennon), aiheuttivat ilmeisesti kahden ihmisen kuoleman ja johtivat uskomattomaan liikenneruuhkaan sillalla, jossa oli tapahtunut onnettomuus tuulesta johtuen. Ei siis ihan mikä tahansa viura, vaan oikein kunnon myrsky. Sellainen, joka sai O:n soittamaan minulle kesken työpäivänsä kysyäkseen olenko minä kunnossa. En sentään ollut pihalla, ihan sisätiloissa tilannetta seurailin, mutta eräs tuttava kertoi että käveleminen oli täysin mahdotonta ja että ihmiset paiskautuivat rakennuksien seiniä vasten kävellessään kävelyteillä.

Synkkä päivä olikin loistava kuvauskohde.






Mutta kuten kaikki päivät, niin päättyi tämäkin onnellisesti :)
Käväistiin syömässä Ciya:n kebab-raflassa. Ensimmäistä kertaa siellä siis..

4/15/2012

Sopivassa paikassa



.. sitä on tullut istuskeltua Kargan suureellisesti mainostetussa puutarhassa (kjeh) nauttimasta kevätsäistä kylmien virvokkeiden ja naposteltavien kera. Olemme innostuneet Kargan tunnelmasta niin, että mietityttää onko siitä tulossa kantapaikka? Ainakin viihdymme siellä.

.. matkustimme eräänä päivänä minibussilla, joka oli täynnä. Takapenkiltä joku mies huikkaa kuljettajalle lähes tulkoon suoraan suomeksi käännettynä "voisitteko pysähtyä seuraavalle mahdolliselle pysäkille?". Kuljettaja käänsi rattia saman oikealle tien reunaan ja pysäytti minibussin. Meitä kaikkia nauratti tilanne: matkustaja vaikutti sellaiselta, joka ei juurikaan minibussia käytä, ja kuljettajathan pysähtyvät heti kun vain pyydetään. Niin.. eihän tämä tietenkään hauskalta kuulosta, ellei ole itse paikan päällä sitä kokemassa :)

..kävelimme lauantai-iltapäivänä järkyttävässä sadekuurossa saman sateenvarjon alla. Vettä tuli niin, että viemärit pulppusivat yli äyräiden ja kadut muuttuivat järviksi. Kotiin päästyäni kummastelin olemustani - jopa hiukseni olivat litimärät. Daa, minullahan oli sateenvarjo!? Miksi muuten sadekuurot aina loppuvat silloin, kun on päässyt kotiin? Miksi ne eivät ikinä ala sitten vasta kun on päässyt pienestä tihkusateesta eroon sisätiloihin lämmittelemään? Whyyy?

.. mietin yksi ilta mitä tekisin illalliseksi ja tutkailin mahdollisuuksia: 1 sipuli, 1 paprika, purkki tonnikalaa (tulee ostettua joskus vaikka kallista onkin), ja köntsä valkoista juustoa jota baba meille osti julmetun määrän. Tutkin hetken netin tarjontaa ja päätin soveltaa. Halusin murupohjan, täytteet ja "päälliset". En edes mitannut määriä, mikä tietenkin johti siihen että kaikki oli hieman heikunkeikun leipoessa, mutta taivahan vallat että lopputulos maistui hyvältä! :)













Murutaikinan päälle (sen voi tehdä ihan näköjään miten itteensä lystää, ei tarvitse ollaa pelkkää jauhoa vaan myös mantelirouhe ja kaurahiutaleet kelpaa mainiosti) heittelin kuullotetut sipulit, paprika, tonnari ja juusto, ja sen päälle kaadoin jugurtti-kanamuna-juustoraaste-mausteseoksen. Uunissa jokunen puoli tuntia ja kohti ääntä. Oh ja nom. Piirakat ovat näköjään ihan hyvä investointi kaikelle jämälle, mitä jääkaapista löytyy :)

4/11/2012

Mukavuuden huipentuma

Saimme vihdoin kesäsuunnitelmamme päätökseen. Mehän emme rahalla porskuttele, mutta sen verran olimme saaneet kokoon, että pystymme lähtemään viikon etelän-lomalle tänä kesänä. Meille siis Etelä-Turkki on se etelän-loma :D

Tutkailimme hotelleja pitkään (pari viikkoa). Kävimme läpi vaihtoehtoja. Tutkittiin hotellien sivustoja, kuvia, tarjontaa ylipäänsä. O. luki ahkerasti kävijöiden mielipiteitä monesta hotellista ja sitä mukaa karsi joukosta pois ihan muuten hyvältä vaikuttavia lokaatioita, mutta kun aina oli jotain josta monet urputtivat - ruoka, alue, henkilökunta, palvelut.. Eihän nyt mikään paikka ole täydellinen, aina joka paikasta löytyy jotakin naputtamisen aihetta, mutta pyrittiin löytämään sellainen meille sopiva lomakohde, joka täyttäisi sen yhden ainoan vaatimuksen: all-inclusive.

Myönnetään.. olemme tylsiä lomailijoita. En (emme) halua patikoida luonnossa, surffailla aaltojen harteilla, kokeilla seinäkiipeilyä, ottaa tenniskursseja, käydä maksullisella bussiajelulla nähtävyyksien perässä, tai muutakaan hirveän elämyksellistä sillä vuoden ainoalla kesälomalla. Minä (me) haluan laiskotella, syödä niin paljon että napa paukkuu, nauttia ilmaisista virvokkeista, uida, ottaa aurinkoa, lukea hyvää kirjaa, keräillä simpukoita, nauttia siitä seikasta, että kaikki mukavuudet ja tarpeellisuudet ovat lähellä, hotellin alueella. All-inclusive hotellit siis eivät ole niille, jotka haluavat tutustua kaupungin historiaan, illanrientoihin, käydä joka päivä jossain uudessa paikassa, kokeilla kaikkia mahdollisia aktiviteetteja, joita saa halvalla, etc etc. Toisin sanoen, meidän tyylinen loma sopii niille, jotka eritoten nauttivat siitä että ei tarvitse itse kokata tai siivota kokonaiseen viikkoon ja että voi   o l l a   v a a n .. :)  Jos jotakin hotellin tarjoamaa palvelua haluaisin ehdottomasti kokeilla, olisi se turkkilainen kylpylä ja hieronta :) Jos siihen vielä saisi jonkin ihanan virkistävän kasvohoidon, niin avot..

Tosin, tulemme käväisemään kaupungin puolellakin, hotellialueesta poistumme ehkä päiväksi pariksi. Toki on mukavaa nähdä kaupunkia, millaiseen paikkaan olemme päätyneet, ottaa valokuvia, ja ostaa matkamuistoja perheelle ja tuttaville. Ja ehkä jotain pientä itselleenkin, jos jotakin mieluisaa löytyy ;)

Joten.. tähän päädyimme.
Sultan of Side on hotellin nimi ja vaikka se ei ihan ensimmäisenä listasta edukseen erottunut, niin silti kun hotelleja kahlasimme ja automaattisesti erotimme kaikki ylihintaiset paikat (kaikki yli 2500 TL), tuli tämä uudelleen mieleen. Ja sitten päätimme tehdä varauksen. (linkistä löytyy muuten paljon kuvia hotellista)
Samalla  katsoimme thy.comin sivuilta lentolippujen hinnat ja valkkasimme ne halvimmista päästä, jotka saimme sopimaan ajankohtaamme. Ainoa pakollinen ekstramaksu on tietenkin kulkuneuvo Antalyan lentokentältä lomakohteeseemme, käyttäen ehkä hotellin omaa taksia tai sitten bussia.

Eli matkaamme Sideen! :D Tässä esimakua hotellistamme..










 (Arvatkaa kuka aikoo laskea noita liukuja kuin pikkulikka.. ;)

Taitavat nämä googlesta löytämäni kuvat olla hieman eri rakennusvaiheista, sillä kahta samaa kokonaiskuvaa hotellialueesta ei tuntunut löytyvän sitten millään. Luulen että aluetta on laajennettu ensimmäisen rakennuksen valmistumisen jälkeen, sillä jopa huonelukumäärä vaihtelee eri sivustoissa. Sijainti on mielestäni melkoisen hyvä: lähellä on ranta (yleensä jollain tavalla rajoitettu omaksi alueeksi hotellin käyttäjille) ja Siden keskustaan ei tarvitse muutamaa kilometriä pidempää matkustaa. Tuota sijaintia kyllä venkslasimme pitkään, ennen kuin päädyimme tähän. Emme halunneet hotellia  liian kaukaksi keskustasta, mutta lähellä pitäisi kuitenkin olla ranta. Onneksi Sidessä on noin 190 hotellia joista valita, joten.. Ah niin.. O. sai järjestettyä meille huoneen, josta avautuu merinäköala :)

Sisko, Sidessä nähdään! ;)  Tulee olemaan pienimuotoinen sukukokous tämä loma, kun O. esitellään ensimmäistä kertaa livenä siskon perheelle... ;)
p.s.  hyvää synttäriä pikkusystalle :)

4/09/2012

Luutaakka

Kai sitä voi jonkinlaiseksi pääsiäiselementiksi kutsua, kun luutia käytimme hartiavoimin? :)

Sunnuntai oli se päivä, kun viimein kohtasimme välttämättömän puhdetyön. Puutarhan siivous. Sitä rojun ja lehtien määrää, jota luudilla vetelimme pitkin pihaa omiin pinoihinsa. En edes kehdannut ottaa ennen-kuvaa tilanteesta, mutta olipahan työsarkaa iltapäiväksi. Kaikenkaikkiaan täytimme 3 jättisuurta jätesäkkiä roskalla, jotka sitten  naapuri kärräsi pois silmistämme. Viimeinen temppu oli kivetyksen pesu vesiletkulla.

Jälkeen-kuvia sen sijaan löytyy :)


 Pyykitkin pääsivät pihalle kuivumaan.
 Itse oikein kihertelin tyytyväisyydestä siivouksen jälkeen, nyt puutarha näyttää taas edustuskelpoiselta. O. sen sijaan kuukahti vuoteeseen tyynyjen keskelle ja otti päiväunet.

Sillä aikaa kun O. otti nokoset, minä mietin että miten saisi keittiöön keväisen ilmeen. Talvella kutomani beigen värinen pöytä"liina" oli talvimainen, ja hetken aikaa huivikokoelmaani tutkiessani, päädyin lähes ilmiselvään ratkaisuun.



Ja voila!