.

.

3/29/2012

Tyttö nimeltä Syyskuu

.. ja muita poimintoja matkan varrelta.

Tapasinpa eräs päivä perheen, jossa on kaksi alle 5 vuotiasta tytärtä. Toisen nimi on Eylül (Syyskuu) ja toisen Nisan (Huhtikuu). Eivät kuitenkaan olleet syntyneet kyseisinä kuukausina. Toinen tytöistä näytti aivan skandinaaviselta, toinen täysin turkkilaiselta. He osasivat englantiakin muutaman sanan, kun heidän kanssaan juttelin. Tai sitten se oli optinen harha, sillä kun muutaman kerran jankkasin samoja sanoja taisi toisi heistä alkaa toistamaan niitä itsestään..

O. on saanut kuulla jo muutaman vuoden ajan näyttävänsä ihan Hugh Grantilta. Hänelle on tullut kuulemma moni sanomaan kuinka hän muistuttaa kyseistä näyttelijää niiiiiin paljon. Mielestäni hän ei näytä Hughilta muuten kuin silmistä. Myös työpaikkansa ulkopuolella, minun kanssani kuljeskellessaan, paikalliset olettavat hänen olevan ulkomaalainen, ja tulevat juttelemaan englanniksi. On siinä sitten naurussa pitelemistä..

Kärsin matkapahoinvoinnista. En aiemmin kärsinyt, mutta täällä, varsinkin autolla matkustaessa, vatsaa kiertää jos joutuu kauan istumaan ruuhkaisilla teillä. Etenkin, jos välillä ajetaan lujaa ja sitten jarrutetaan nopeasti ja taas kiihdytetään ja vedetään mutkat suoriksi. Eivät osaa kaikki edes ajotapoja täällä, mokomat. (baba ja O. tosin ajavat taitavasti ja hillitymmin)

Simit-myyjät (rinkelikauppiaat) kailottavat mailien päästä uunituoreita leipomuksia samalla, kun kävelevät iso korillinen päänsä päällä pitkin pikkukatuja. Se on minulle hyvin turkkilainen piirre, jonka toivovan säilyvän. Tämä siksi, että uutisten mukaan hallitus haluaisi luopua basaareista Turkissa! Hullua! Ne jos mitkä on sellainen  kulttuuriperinne, että ei niitä saa poistaa katukuvasta. Ostoskeskuksia tässä kaupungissa (varmasti koko maassa) on ihan tarpeeksi, mutta lisää rakennetaan..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti