.

.

1/05/2012

Çok önemli (Erittäin tärkeää)

Ei tapahtuisi ihan missä tahansa, en usko että Suomessa menisi vastaava läpi.
Kyseessä on aika pieni juttu, mutta silti kuitenkin iso.. bence.

(älkääkä välittäkö mahdollisista kirjoitusvirheistä, meikäläinen kun turkkia mongertaa niin on usein lausejärjestys niin harakoilla että kyllä siinä entistä turkinopettajaa itkettäisi kuunnella puheitani.. sanotaanko että turkkini on hyvin perusperusperuskauraa, survival-tasolla.. :)

Kävin ezcanessa (apteekissa) erään ostoksen pakeilla ja mukanani oli kourallinen kolikoita. Olin ostamassa tuotetta, jonka hinta oli aina sama, huolimatta siitä missä apteekissa kävin. Tämä tosin oli ensimmäinen kerta tässä apteekissa, kotimatkan varrella. Astun sisään, tervehdin valkopartaista vanhaa miestä ja sanon mitä haluan:
"X var mı?" (onko tuotetta X?   (..en ikinä kysy "saisinko paketin X", vaan kysyn aina että löytyykö sitä)
"Var" (on)  hän antaa paketin hyllyltä.
"Ne kadar?" (kysyn paljonko tuote on, vaikka olen jo valmiina antamassa tasarahan)
"Sekiz lira" (8 TL)
jään katsomaan kolikoitani ja kaivelen taskunpohjia.. herranjestas, tajuan, se maksaa 1,5 liiraa enemmän kuin aiemmissa paikoissa!
"aman tanım *mutisen*.. yedi buçuk var!" (voi luoja (mutisten).. minulla on 7,50!)
katson häntä ilmeellä joka voi kuvastaa epätoivoa. teki mieli pyytää rahat takaisin ja lähteä kotiin..
"tamam! 50 kuruş önemli değil!" (okei! 50 senttiä ei ole tärkeää!)
..katson häntä epäuskoisena. ei kai kukaan anna kenenkään ostaa mitään ilman tasarahaa. onko hän hullu?
"ama 50 kuruş ödemeliyim..?" (mutta minun on maksettava 50 senttiä)
"ne zaman istersen! tamam!" (ihan milloin haluat! hyvä on! sanoo apteekkari ja levittelee käsiään huolettomasti)
"..yarın." (huomenna.) lupaan sen hänelle.
"tamam!" sanoo hän huolettomasti hymyillen, ihan kuin rahalla ei olisi väliä ja hän tekisi tätä joka päivä.

No herranjestas, 50 kuruş sinne tänne, mutta on se kuitenkin rahaa! Joten.. seuraavana päivänä kävelin takaisin, sillä minusta olisi noloa käyskennellä saman apteekin ohitse päivittäin ja muistaa etten maksanut tuotetta... :) (äh tätä suomalaista omatuntoa)

Astelen sisään reippaasti, kädessäni 50 kuruş kolikko.
"Ben dün birşey aldım, bugün 50 kuruş veribilirim." (eilen ostin jotakin, tänään voin antaa 50 senttiä)
apteekkari vaihtaa silmälasit toisiin, tuijottaa minua kuin marsilaista ja sitten muistaa huonosti turkkia mongertavan ulkomaanelävän.
"teşekkür ederim! ama çok önemli değil! (kiitos, mutta ei olisi ollut niin tärkeää!) aha, että raha ei kelpaa?
minä totean vain että ei ei, on se.
"sizin için önemli mi?" (onko se tärkeää teille?) huomatkaa teitittely, vanha teitittelee nuorta.. ;)
"evet, benim için önemli." (kyllä, minulle se on tärkeää)
aloin tekemään lähtöä, sanoen hyvät illat...
"---(epämääräistä puhetta, en tiedä mitä tarkalleen kysyi..)...komşu musunuz?"  (oletteko naapuri?)
mietin ensin että mitä tarkoittikaan komşu.. sitten muistin, varsinkin kun apteekkari varmistaa seuraavaksi että ymmärsinkö mitä hän kysyi.
"evet, komşuyuz, ben oraya (viittoilen kädellä) eşimle oturuyorum." (kyllä, olemme naapureita, asun tuolla avokkini kanssa)
"evet evet, biliyorum.." (kyllä kyllä tiedän..)
"nasıl biliyorsun?  (kuinka niin tiedät? kysyn hieman huvittuneena)
mies selittää jotakin josta ymmärrän sanan sieltä ja toisen täältä mutta pääasiassa hän on nähnyt meidät kävelemässä ikkunansa ohitse kuulemma monta kertaa.. tjaah. Että tällainen apteekkari.


Sen jälkeen päätänkin sitten toivottaa hyvät illat, iyi akşamlar! :)

7 kommenttia:

  1. Meitä suomalisia jää aina vaivaamaan sellaiset "pikku"jutut joita muut eivät edes muista. No, nyt voit hyvin mielin kävellä apteekin ohi ja vilkuttaa apteekkarille.

    VastaaPoista
  2. Meillàkin tààllà Italian pikkukylissà on ihan normaalia, jos ei ihan tasarahaa olisikaan. Ei se ole niin sentin pààlle...Ja luottamus on myòs kova. Ostin kerran supermarketista yli 50eurolla jotain ja huomasin sitten unohtaneeni lompakon kotiin. Sanoivat ettà voin tulla maksamaan toinen kerta...ookke sanoin minà. Tosin he tietàvàt ettà kàyn siellà usein ja luulen, ettà eivàt olisi nàin tehneet ellei about tietàisi kuka minà olen. Nàin varmasti myòs kohdallasi. Vaikka sinà et tiennyt apteekkaria niin hàn tiesi sinut....tai noh, ei nyt ihan sun tilanteessa, kun ei hàn rahaa edes odottanut saavansa, mutta silti :D Eheheh...olipas sekava kommentti :-o
    Hyvàà uutta vuotta :D

    VastaaPoista
  3. Jaa-a. Suomessa ei tosiaan saa mitään, jollei maksa sitä, mitä pyydetään. :D Meillä ei voi tinkiä, korkeintaan kirpputorilla. Meillä tuskin edes myönnettäisiin, että on nähty ikkunasta. Tai näin siis Helsingissä.
    No ehkä Suomen Turussa tuo kaikki voisi jossain tapahtua (Olen asunut Turussakin joskus vuosia sitten.) Turussa saattoi edellä ajava henkilöauto pysähtyä suojatien edessä ja alkaa jutella suojatietä ylittäneen henkilön kanssa. :D

    VastaaPoista
  4. Kyllä vain, täällä näköjään on hieman huolettomampaa tuo kaupassakäynti. Mutta seuraavalla kerralla otan paljon ylimääräistä mukaan, jotta ei tapahdu uudelleen :) Nyt muistelen että muuttomme aikana O. kävi usein ostamassa lähimarketista kaikkea tarpeellista kotiin ja laittoi ne ns. "piikkiin", eli maksoi sitten myöhemmin kauppiaalle, joka oli ihan yhtä huoleton ja hyväksyväinen sellaiselle ajatukselle. Ilmeisesti sitten luottamus on kova :)

    VastaaPoista
  5. Hetki vain, ihmiset, Suomessa pätee vähän sama "tuo rahat myöhemmin jaksaessasi", jos vaan ostaa tavaraa (ruokaa, lentolippuja) turkkilaisesta mestasta! Monet kerrat on toiminut :)

    VastaaPoista
  6. ii, painotus sanalla "turkkilaisesta mestasta" ;)

    VastaaPoista
  7. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta (Suomesta siis). Jos lähetän esim kukkia äitienpäiväksi, soitan paikaaliseen kukkakauppaan, joka toimittaa kukat perille. Käyn sitten joko kesälomalla ne maksamassa tai pistän kirjeeseen rahat! Suomessa lomaillessani käyn huikaamassa kukkakaupan ovelta, että onko kirje tullut perille... ja aina on tullut.
    Samoin toimin myös kun äitini oli sairaalaassa naapurikaupungissa (eivät siis tunteneet minua). Kukat toimitetiin sairaalaan ja rahat lähetin kirjeessä. Ei välttämättä kovin turvallinen tapa, mutta toimi.

    VastaaPoista