.

.

12/30/2012

Dig out your wellies.



Tein mitä piti. Sateisten ja räntäisten päivien vuoksi en enää jaksanut talvikenkiä jotka eivät pidä vettä ja se fiilis, kun sukat ovat läpimärät, on niin.. rapakosta.  Ostin ensimmäiset kumisaappaani vuosikausiin. Ne ovat tuikitavalliset, pienellä yksityiskohdalla varustettuna, jotka sitten varmasti pitävät jalat kuivina! Boynerista, hintaa 49 TL. Samalla vaivalla kävin tekemässä pientä täydennystä minimalistiseen meikkivarastooni, Boynerista nekin.

Annen kanssa leivoimme yksi päivä appelsiinitiikerikakkua, tai no, minä lähinnä vain hämmensin taikinaa ja lisäsin kaakaojauhetta omaan kakkuuni, kun hän valmisti toisen kakun tavallisista jauhoista. En ollut syönyt kuivakakkua aikoihin ja höyryävän kuuman teen kanssa se olikin vallan loistavaa. Reseptin unohdin kysyä, mutta näytti niin helpolta että varmasti teen joskus samaa tai hieman eri muunnoksin. Vanhaa kunnon tiikerikakkua olikin ikävä.

Flunssakin alkaa olemaan muisto vain, muutaman päivän ajan nukuin n. 15 tuntia, ensin yöllä kellon ympäri ja sitten vielä iltapäivänokoset. Kyllä osasikin väsyttää! Eikä ihme. Nyt ainoa päänsärky on lohkeileva yskä, mutta sen uskon häviävän parin päivän sisällä. Let's hope so..

12/27/2012

Just buy a book. Any book.

Alunperin suunnitelmissa oli ihan aikuisten oikeasti laittaa joulukoristeita esille, valoja ikkunoihin ja tehdä kodista jouluisempi. Soitella pianolla joululauluja ja muutenkin "viettää joulua". O:kin oli jopa vapaalla joulunpyhät, joten sehän vaan passasi. Mutta ei sitten.

Meikäläinen alkoi osoittamaan todellisia vilustumisen oireita sunnuntaina ja siitä se lähti, kunnon talviflunssa, joka on päällä vieläkin. Mitään ei jaksa tehdä ja mikään ei maistu. Pää on kuin pumpulilla täytetty. On niin ihan sama onko jouluaatto vai ihan vaan tavallinen maanantai, kun ei pysty eikä kykene. Teraflu:n ja C-vitamiinin turvin jatketaan..

Piristykseksi jaoimme joululahjat koruttomasti tiistai-iltana  toisillemme. Toimitimme rituaalin vuoteessamme, jonne olin kasannut tyynyjä joihin nojata ja vilttejä joihin kääriytyä. O. oli aiemmin valitellut puhelimessa että hän ei tahdo löytää minulle mitään, oli sillä hetkellä ostoksilla ja minä listasin kaikki ne asiat joista pidän ja huomasin että minun "tykkää"lista on huomattavasti pidempi kuin hänen.. Itse olin ostanut O:lle 3 vaatekappaletta, joista kaikista hän kovasti piti. En itse varsinaisesti toivonut mitään, paitsi että ehkä se uusi kirja on aina kiva saada, jotta on jotain uutta luettavaa illoiksi.




No hän löysi kirjan. Ja kävi tietenkin Body shopissa ostamassa tyypillisen lahjapaketin (that I adore) ja laukku löytyi Accessorize:sta. Laukun sisältä paljastui vielä pöllökuvioitu kolikkopussi. Tuohon pöllöön on ihan hyvä selitys, ne ovat meidän molempien mielestä söpöjä eläimiä, erityisesti kun ovat vielä poikasia. Laukun nähtyäni totesin rehellisesti että se ei olisi ollut minun ensimmäinen valinta, mutta kun sitä jonkin aikaa mallailin yhteen huivien ja takkien kanssa, niin kyllähän sekin ihan hauska on, kaikkine yksityiskohtineen.

Ja arvaa kuka ylitti jälleen lahjaostoksiin sovitun budjetin? O. tietenkin. :) Ensi vuodeksi minun pitänee skarpata ja keksiä jotakin kalliimpaa tai ainakin monimuotoisempaa kuin vain vaatteet. Mutta mitä? Mitä te annoitte miehillenne joululahjaksi?

12/21/2012

For me and myself

Pari ennenaikaista "joululahjaa"..



Pikkusisko lahjoitti talvitakkinsa mulle ja tulihan se postissa vaikka ensin hieman pelkäsin että se jää jonnekin matkan varrelle.. Aika joulumuori-takki tuo, kirkkaanpunainen, mutta ei hassumpi päällä :)

Tukka sai muodonmuutoksen, jota olinkin jo odottanut jonkin aikaa. Parturi jossa kävin on leikannut hiukseni pari kertaa aiemminkin ja tyyppi on todella hyvä työssään, joten halusin jälleen samaan paikkaan. Tukka lyheni, ja väri on aavistuksen tummempi kuin kuvassa, ja just pööfekt. Tumma tukkaa tuntuu ehkä enemmän omimmalta kuin vaalea. Ja se kuulemma saa silmäni näyttämään entistä sinisemmiltä. Anyway, minä tykkään :)

12/16/2012

Parasta on..



..itselleen ostetut "joulu"lahjat. Kaulakoru halpispaikasta, rannerenkaat Accessorize:sta. Ah, ihana turhamaisuus.


..pikkujoulut Şişlissä, jossa sai syyn käyttää uusia koruja ja mekkoa, jota ei tule käytettyä ellei ole jonkinlaistaa juhlaa tiedossa. Kissa-allergiakaan ei iskenyt pahasti päälle, mikä oli yllättävää. Ja sai jutella pitkästä aikaa suomeksi vanhojen tuttujen kanssa!

..jo joka sunnuntaiseksi traditioksi muodostunut kynsilakan vaihto uuteen. Heti annen valmistaman aamupalaomeletin jälkeen, joka on myös varsinainen gourmee-ruoka että..


.. Lindt-suklaat. Need I say more?

12/13/2012

Meanwhile..









Kaiken tämän talven tulon aikana, kun hengitys höyrystyy ulkona tallustellessa, pakkasmaiset kelit ovat alkaneet (miinus lumi), kun aurinko laskee neljän jälkeen ja pimeys yllättää täysin ennen kuutta, on myös joulu alkanut. Tai siis se Uusi Vuosi.  Capitol on saanut viimeisen silauksen koristeiden suhteen. Siellä käydessä tuli oikein kunnon joulutunnelma ja aloin jo pohtimaan joululahjoja. Voih, mitä sitä taas keksisi.. Joka vuosi yhtä vaikeaa valita, ertyisesti miehelle :)

12/09/2012

Oodi mukavuudelle




Ehkä yksi miellyttävimmistä asioista keksityn sitten puhtaan veden ja sähkön on trikookangas. Voiko mikään muu materiaali olla yhtä miellyttävää päällä? Ei. Se on joustavaa, mukautuvaa ja pehmeää. Löysin nämä trikoopaidat Capitolin Boynerista 20 liiralla kumpikin, mikä ei ole ollenkaan pöllömpi hinta hyvälaatuisista vaatteista. Hyvää kannattaa ehdottomasti odottaa, olin jo jonkin aikaa etsinyt trikoopaitoja, jotka sopivat neuletakkien alle ja pitävät muotonsa. Nämä paidat ovat myös armeliaita suht pitkälle selälle sillä kangasta riittää lähes lantiolle asti. Avara O-aukko on ehdoton, sillä itse en pidä liian pienistä kaula-aukoista - ne kutittavat ihoa ja kaulani ollessa hyvin lyhyt ja leveä näytän unkarilaiselta kuulantyöntäjältä.

Capitol alkaa saamaan jälleen joulukoristusta, -erhm, Uuden Vuoden koristusta. :) Suurensuuria joulusukkia roikkuu katosta ja jättikokoinen kuusi on jo tuotu sisälle koristeltavaksi. Koristeita myydään jo ja mieli tekisi ostaa jotakin uutta koristetta jouluksi, paitsi että niitä taitaa kuitenkin olla ihan tarpeeksi. Kunhan vain kynttilöitä riittää tunnelmallisiksi illoiksi. Ja petteri punakuonon soittaminen pianolla.

12/07/2012

Hikan aiheuttajat







Kadıköyssä olemme käyneet useasti Kimyonissa syömässä kepsua. Viihteellä käynnin jälkeen sapuskat maistuvat vielä paremmalta. Nuo jalopenot (?) ovat aika ärhäköitä ja O:n kanssa aina kisaillaan kuinka monta pystymme syömään niitä ennen kuin suuta alkaa polttamaan liikaa. 4-5 on ihan tarpeeksi, sitten pitää jo huuuhdella suuta virvoitusjuomalla. Ja O. saa hikan, joka kerta.

Virvoitusjuomista puheen ollen. Sen jälkeen kun vihdoin pääsin eroon kokisaddiktiostani - join puolen litran light/zero kokiksen joka päivä muutaman vuoden ajan - ei virvoitusjuomat ole oikein maistuneet. En suostu enää juomaan lightia, (aspartaamia) ja sokerilimut taas saavat meikäläisen insuliinin kohoamaan taivaisiin. Schweppes on ihan jees, mutta ei sitäkään lasia enempää alas mene. Sprite on varmaan ainoa jota voin juoda, mutta ei sitäkään paljoa. Eivät ne enää vain maistu yhtä hyviltä kuin ennen. Ja niin se varmaan on parempikin. Mitä minun ehdottomasti "tarvitsee" saada päivittäin on mineraalivesi. Sitä voin juoda 4 pikkupulloa helposti, joka päivä. Eikä tule juotua turhaa sokeria.

Tuli myös eilen käytyä Kadıköyssä, kun eräs turkkilainen kaveri Ö. järjesti synttäri/läksiäis-bileet Kargassa. Siellä tapasin myös erään toisen turkkilaisen tuttavan ja juttua riitti. Ö. on lähdössä Romaniaan, ja epäilee kovasti palaavansa enää Turkkiin. Sääli, sillä hän on siten jo kolmas hyvä tuttavani jonka olen Istanbulissa tavannut, ja joka on lähtenyt. Kesällä eräs britti lähti takaisin Englantiin ja alkusyksystä kanadalaistuttava muutti Australiaan. Kaikki tuntuvat lähtevän muualle ja minä jään tänne. Se toisaalta aiheuttaa pienen kateuden, he alkavat jotain uutta ja vaihtavat maisemaa, siinä missä minun päivät kuluvat suht samalla kaavalla. Tosin, ei sen tarvitse olla niin, ja itsehän voin vaikuttaa siihen mitä teen ja missä. Elämme joka tapauksessa jänniä aikoja, O:lle saattaa olla tulossa todella iso muutos hänen työhönsä ja nyt elämme ja olemme sormet ja käsivarret ristissä toivomassa että kaikki menee putkeen. Saa nähdä, miten äijän käy.

12/03/2012

Elämäntuottavuuslinjan kontrolloimisesta

Jälleen näitä elämää viisaampia ajatelmia pukkaa tänne blogiin. No, jatketaan nyt kuitenkin.

Marmatan hieman. Käyttäessäni 2,5 vuotta Desolett-nimistä e-pilleriä, oli sen tuotanto loppunut tyystin. Pari viikkoa sitten kävin lähiapteekissa, tien toisella puolen, ja tavanomaiseen tapaani kysyin Desolettia. Ei ollut. Yritin ymmärtää mitä vanha apteekkari selitti, mutta koska päättelin että ehkä vain hänen apteekkinsa ei sitä myy, päätin käväistä tsekkaamassa Capitolin apteekin. Ei myyty sielläkään, ja sitten jo ymmärsin että ovat lopettaneet sen tuotannon. No piru. Soitin O:lle ja käskin hänen selittää apteekkityypille, että minä tarvitsen jotakin vastaavaa, jos ei kerran sitä samaa vanhaa enää ole myynnissä. Minulle osoitettiin kaksi eri pakettia, Yaz ja Yasmin.
Yasminin vaikuttavat aineet ovat Drospirenon ja Ethinyl estradiol. On muuten aika mielenkiintoista tavaraa tuo drospirenon, lukekaa ihmeessä tuo wikipedian artikkeli. Sanon vaan sen, että olisi muuten pitänyt lukea se ENNEN kuin aloin ottamaan pillereitä. En ollut tietoinen siitä että kyseessä oli noinkin kiistanalainen tuote.

Vastaavasti Desolett:

 Vaikuttavana aineena on Desogestrel ja Ethinyl Estradiol. No, onhan siinäkin (desogestrel) omat ongelmansa, mutta missä pillereissä niitä muka ei olisi? Sivuvaikutuksia on aina, ja varsinkin veritulpan riski on aina paljon korkeampi naisilla, jotka käyttävät pillereitä kuin heillä jotka eivät käytä. Daa.Mutta tätä käyttäessäni en kärsinyt MISTÄÄN sivuvaikutuksista. Ne olivat pööfekt.

Viikon syötyäni Yasminia aloin tuntemaan kroonista päänsärkyä. Nappasin aspiriinia pari päivässä ja odotin että se menee pois. Venyttelin, jumppasin, siivoilin, puuhailin kaikkea jotta ajatukset olisivat muualla. Sitten viime yönä en enää tuntenut oloani ollenkaan mukavaksi, nukuin äärettömän huonosti koko yönä, ehkä n. 4 tuntia, ja valvoin myös sen takia että ukkosti varmaan parin tunnin ajan. Tänään oloni oli jokseenkin karsea ja ensimmäistä kertaa voin sanoa että en tiedä edes suomenkielellä miten selittäisin olotilaani. Tuntuu kuin huimaisia ja tavallaan kärsin pahoinvoinnista. Selittämätöntä kipua siellä täällä. Mutta enimmäkseen voin sanoa, että nyt luulen tietäväni miltä tuntuu kun on lääkkeiden vaikutuksen alla. Ajatus ei pelannut ja olotila vain jatkui jokseenkin sairaana. Ihan kuin pää olisi täynnä pieniä ihmisiä juoksemassa ympyrää. Tiedän vain sen, että tältä minun ei pitäisi tuntea.

Juttelin O:lle kotona että taidan lopettaa Yasminin käytön, vain viikon sitä syötyäni. Olen melko varma että se on pistänyt meikäläisen kropan täysin sekaisin. Ja jos ei ole, niin on ihme. Ehkä on vain parempi antaa kropan levätä ja siivota se sinne kerääntyneestä kemikaalikoktailista. Jospa sitten myöhemmin löydän paremman tuotteen. Tai kirjoitan jonnekin vaatimuksen Desolettin vapauttamisesta markkinoille..!

Kai se tästä taas. :)

11/28/2012

Neroa etsimässä

.







Olen lukenut  jo molemmat Nick Hornby:n kirjat, tämän ollessa se parempi. Haluan lukea lisää! Tämä tyyppihän on nero! Hänen kirjoitustyylinsä ei ole turhan koukeroista ja tekemällä tehtyä, vaan hyvin suorapuheista ja ironista. Taitaa vain olla niin että täältä päin palloa on turha yrittää etsiä kyseisen miehen opuksia, tai eipä ole vielä silmään pistänyt.. 

Mielenkiinnolla odotan, tuleeko tänä talvena lunta vai ei. Olisihan se ihan hauskaa, sopivissa määrin, sillä musta talvi ei houkuta yhtään. Musta, kylmä, viimainen, kylmä, talvi..

Tuli ostettua uudet piilolinssitkin jälleen. Täällä piilareiden tilaus on ällistyttävän nopeaa. Kadıköyssä ollessamme kävin aina samassa optiikkoliikkeessä, mutta nyt ei viitsi sinne asti lähteä vain uusien linssien vuoksi. Joten suuntasimme O:n kanssa (juu, tarvitsen vieläkin häntä tulkkaamaan tarvittaessa) viime perjantaina Capitolin Keskin Optik-nimiseen liikkeeseen. Heillä ei ollut kyseisiä miinuksia, mutta totesivat että tilaavat niin nopeasti kun ehtivät. Valittelivat, että joudun odottelemaan viikonlopun yli maanantaihin. Minä äimistelin suureen ääneen että jaa miten odottelemaan, Suomessa piilareita ei saa kuin vasta kahden viikon odottelun jälkeen! Täällä ne tulee perille parissa päivässä! Uskomattoman nopeaa toimintaa. Noh, annoin "tuntomerkit" vanhoista pakkauksistani ja jo seuraavana päivänä O. sai tekstiviestin liikkeestä -  olivat piilarit jo tulleet. Lauantaina! Minä lähdin niitä sitten sieltä hakemaan itsekseni, kun paikka kerran tuossa "kulman takana" sijaitsee. Eli odotin vajaan vuorokauden. Sain haluamani tuotteen. Olen yhä ällistynyt.

11/24/2012

?

Miten jatkaa kuvien lataamista bloggeriin, kun lataamisen aikana tulee viesti että tallennustila on loppunut ja 1 gigan kiintiöstä 100% on jo käytössä? En halua ostaa tilaa, joten mitäs nyt. Poistin vanhoja tekstejä, kun ajattelin että ne ovat sitä tilaa viemässä, mutta eivät näköjään olekaan. No huoh.
Miten te muut bloggerin kanssa asian hoitelitte?

11/21/2012

Avaruudesta ja punttien nostelusta


Tuossa yksi ilta O. oli aikeissa painua ajoissa pehkuihin. Tyyppi herää joka työaamu 5.30, eli aika väsynyttä poikaa on aamuisin. Jos minä en olisi siinä tuuppimassa häntä ylös, nukahtaisi varmasti uudelleen.  Joka tapauksessa, yleensä arkirytmi menee niin etta tämä tapaus kukkuu hereillä vielä reilusti yli puolen yön, kun on aina jotain tekemista koneella. Poikkeuksena siis tämä eräs ilta, jolloin O. ajatteli menna nukkumaan jo 9 aikaan, että saisi kerrankin nukkua reilusti. Minä olin aikeissa lukea kirjaa, mutta me itse asiassa ajauduimmekin juttelemaan kaikenlaisesta. Jos on aikaa iltaisin kahdenkeskiseen jutusteluun, me puhumme ummet ja lammet. Ja taivaanrannat. Kaikesta mahdollisesta. Tarinat yleensä lähtevat liikkeelle ihan vain jostakin mitä on tapahtunut, mistä on nähnyt unta tai minkälaisia muistoja on jaanyt joistakin lapsuusajan hauskoista/ikävistä jutuista. Ja jälleen kerran me päädyimme keskustelemaan.. avaruudesta. Aloitimme jutustelut jostakin hauskasta episodista joka minulle tuli mieleen kun näin todella omituista unta (ja se ei ole ollenkaan yllättävää että meikäläinen näkee todella omituisia unia, toim. huom.) ja reilun tunnin päästä sen jälkeen olimme jälleen puhumassa universumista, maailmankaikkeudesta, galakseista ja siitä mista tämä kaikki on saanut alkunsa ja mihin se päättyy vai päättykö mihinkään ja jos niin mihin ja mistä se kaikki alkoi kun alussa ei ollut mitään ja miten tätä ikuisuutta voi edes selkokielellä selittää. Siis tieteellisesti ajatellen. Ja siinä vaiheessa kun ajattelee etta meidän elämämme on kuin hyttysen pieraisu, sekunnin sadasosan murto-osa tässä iänkaikkisuudessa.. niin hiljaiseksi vetää. Mutta kuten sitä sanotaan: You are nothing to the world, but to me, you are the world. 


Sellasia jutteluita. O. tajusi sitten siinä jossain vaiheessa että hitto, hänenhän piti mennä nukkumaan. Kun tsekkasin kellon, se oli jo 11. No, nukkui sentään 6 ja puoli tuntia, joka sekin on enemmän kuin keskivertoöinä


Olemme myös uudelleen ryhtyneet ajattelemaan ihan tosissamme sitä kuntosalijäsenyyttä. Kun on mahdollisuus ostaa vain vuoden jäsenyys, ainakaan tässä Kosuyolun kuntosalissa, joka on siis lähinnä meitä, ei kuukausijäsenyyksiä myydä. Se vuoden jäsenyys on helposti yli tonni, n. 1500 TL. Mutta jo siis teoriatasolla olemme mentaalisesti ryhtyneet suunnittelemaan mahdollisia viikonpäiviä sali-iltoja varten. O. aikoo varmasti mennä nostelemaan painoja, uhkuen itseluottamusta uuden lihaksikkaan vartalon saamiseksi, mutta minä muistan nähneeni kuntopyöriä ja muita sen sellaisia, joita olisi mukava käyttää. Ainakin niiden parissa saisi hien pintaan. Ja pääsisi ehkä taas siihen entisajan timmiin kuntoonkin.Ehkä.

11/13/2012

Afflicted with writer's block - vol. 2




Tekisi mieli mennä talviunille kuin laiska karhu. Täällä on kylmennyt ihan hetkessä, illat ovat pimeitä ja sadettakin on riittänyt. Harmaata ja ikävää, sillä talvi on jälleen nurkan takana ja sitä tylsyyttä taas riittää muutamaksi kuukaudeksi. Blöh. Pyh ja pah.

11/05/2012

Pata kattilaa..


Pitkien sanojen päivä.

Granaattiomenan hedelmää, turkkilaisittain ihan vaan nar, iltapalaksi. Makeaa.

Semizotu = purslane = vihannesportulakka. Tätä ihan sellaisenaan (pestynä tietenkin) leivän päälle (alle mieluusti juustoa ja beyaz peyniriä) .. niin taivas. Niin raikasta ja maukasta samaan aikaan.

Tai sitten tätä vihreää voi syödä myös hyvin turkkilaisittain eli yoğurtlu semizotu, joka on heti haydarin jälkeen mun lempparisalaatteja.

Ei muuten kannata esittää nokkelaa ja kysäistä keskellä jumittavaa liikenneruuhkaa, että onko jotain sattunut tiellä (ei sillä, liikenneonnettomuudet, peltikolarit, ovat todella yleisiä täällä) ilman että muistaa sanaa "onnettomuus" oikein. Kun piti kysyä "kaza oldu mu?", kysyin "kazan oldu mu?, joka tarkoittaa suurinpiirtein käännettynä "tapahtuiko pata?" Siis yksi kirjain lisää ja koko sana saa uuden merkityksen. Sanomattakin selvää että sain outoja katseita osakseni. 


Kaza = onnettomuus. Kazan = pata, kattila.
Ja vielä
Kazancı = kattilan tekijä tai valmistaja.
Kazanmak = voittaa, e.g. Ben kazandım! Minä voitin!

10/31/2012

Kylässä







Isoveikka vaimonsa kanssa kutsui O:n ja minut asunnolleen viettämään iltaa juustolautasten ja italialaisen punaviinin parissa tuossa eräänä päivänä. Kuvasista puuttuvat vain kauniisti koristellut suolaiset keksit, minäkin sain maistella gluteenittomia oliivinmakuisia keksejä. Keiton kanssa ne olivat aika hyviä, muuten. Juttua riitti puoleenyöhön asti, ja mikäs siinä, kyllähän tuollaisia rentoja napostelu-iltoja nyt näin viileinä syksyisinä iltoina voisi vaikka useamminkin olla. Juustoja, hedelmiä, pähkinöitä, njams. Ehkä seuraavan kerran kotoisasti kotona sitten.. Pitääkin muistaa myös ostaa jälleen tuikkuja, on tullut aika poltella kynttilöitä kotona :) Syksyiset kelit ovat täälläkin päin alkaneet.

10/28/2012

Pitkästä aikaa :: Taksim

Lauantaina kotona möllöttämisen sijaan lähdin hakemaan O:ta töistä ja sieltä alkuperäinen suunnitelma oli ensin kuljeskella täpötäydellä Istiklal kadulla ja sen jälkeen lähteä syömään Panoon. Little did we know..


Minä tietenkin varustauduin kameralla, en ollut pitkään aikaan käynyt Taksimissa ja se kaupunginosa aiheuttaa minussa aina pakonomaista turisti-syndroomaa, johon kuuluu neuroottinen kuvien ottaminen, jopa ahtaissa pikkukujissa, joissa ei kannattaisi jäädä blokkaamaan jatkuvaa ihmistulvaa.










Taksim + lauantai + bayram = Tungos.

















Uteliaisuutta kuljeskelimme hetken pikkukujaa pitkin, tarkoituksena löytää jotakin..





..mutta emme löytäneet mitä halusimme. Joten jatkoimme matkaa.

Kävimme Sahikassa yhdellä..




..josta oli sitten tarkoitus jatkaa Panoon. Mutta kun lähdimme paikan päälle, emme löytäneetkään sitä! kävelimme ja ihmettelimme että mitä on tapahtunut, ja kysyimme joltakin baarin omistajalta, onko heillä tietoa asiasta. He totesivat että meidän suosikkiravintolamme on suljettu joksikin aikaa, syytä emme tiedä. Emme olleet uskoa korviamme, olimme odottaneet koko päivän herkullista juustolautasta ja maukkaita pihvejä ja nyt emme saisikaan nauttia siitä..! 

Joten, hetken pohdinnan jälkeen päätimme seuraavaksi parempaan paikkaan: My Chef, Kadiköy. Joten jalkasimme Karaköyyn, josta otimme paatin Kadiköyyn josta kävelimme ravintolaan. Jossa saimme viimeisen vapaan pöydän ravintolan edustalta. Ja ne maittavat pihvitkin.






Mexican pihvit pestokastikkeella, pottuja ja rehuja. Oi oi.
. Ja olipa meillä molemmilla Kadiköy-ikävä, siellä oli mukava käydä, varsinkin iltaisin kun se on elämää ja vilinää täynnä :)