.

.

11/17/2011

Päällimmäisiä ajatuksia

- Tietynlaiset askareet ovat vieneet aikaa blogin kirjoitukselta. Olen ollut kiireinen tässä ns. "projektissa", jota olen aloitellut. Mitä tulee tapahtumaan ja mikä on tuleva "toimenkuvani" selviää seuraavien kuukausien aikana. Vielä on aikaista sanoa mitään. Mutta ainakin on sisältöä elämässä, enää ei tarvitse olla vain kotirouvana ;) Ei sillä, kyllähän minä sellaisestakin jollain omituisella tavalla nautin: kun ei ole kiirettä niin jopa kotityöt tuntuvat kevyeltä puuhastelulta.

- Meitä on täällä "hemmoteltu" kylmenevällä kelillä ja nyt on jo talvitakkikin käytössä, ja muutenkin varustukseen on kuulunut pipo. Ihmiset köhivät ja niistävät ympärillä sellaista tahtia, että uuden flunssan sairastaminen on maailman epämiellyttävin ajatus tällä hetkellä. Varotoimenpiteet kunniaan siis!

- Istanbul on ihana kaupunki, todellakin pidän siitä. Täällä näkee paljon erilaisuutta kaupunginosien ja ihmisten välillä. Mutta tämä on valtava kaupunki ja iltapäiväruuhkat ovat aivan älyttömät ja äreät ihmiset siinä samassa syssyssä tekevät tilanteesta epämiellyttävän. Olen käyttänyt nyt viime aikoina metrobussia ja voin kertoa että istumapaikan saamiseksi pitää taistella kynsin ja hampain ja kyynärpäin. Ja silti saattaa hävitä monelle röyhkeälle paikalliselle. 20 minuutin seisominen bussissa ei kuitenkaan ole kovin paha, mutta välillä toivoo väsyneiden jalkojen vuoksi pääsevänsä istumaan. Välillä onni on myötä, välillä ei. Mutta jos jotakin, niin täällä oppii pitämään puolensa; kuten eräs uudehko ystävättäreni totesi: "every man for himself". Niin se menee.

- Editoin tätä tekstiä jonkun aikaa. Produktiiviset suomen kielen taidot alkavat hämärtyä, lauserakenteet ovat päin honkia. Myös joitakin sanoja pitää hakea sanakirjasta, kun en kerta kaikkiaan muista miten ne menivätkään suomeksi. Englanti ja pienessä määrässä turkki ovat nyt pääsääntöisesti äidinkielenäni. Edelleen luen päivän uutiset hesarin nettisivuilta ja muilta vastaavilta, mutta kun pitää tuottaa kieltä kirjottaen sitä, turvaudun sanakirjaan. Outoa. Näen jopa unia englanninkielellä, itse asiassa olen nähnyt jo parin vuoden ajan.  Ehkä oman kielen tuottamisen vaikeus on vain luonnollista tilanteessa, jossa uuden kielen opettelu ja käyttö on tärkeämpää. Turkin kieli on kuitenkin vielä lapsenkengissä, mutta ymmärrän jatkuvasti enemmän ja enemmän ihmisten puheita, tosin edelleen pyydän tulkkausta, kun jotakin on sanottu, mutta tuntuu mukavalta ja turvalliselta kun ymmärtää enemmän kuin tänne muuttaessa. Se antaa itseluottamusta käytännön harjoitteluun. Silti on paljon opittavaa turkin kielessä, luultavasti koko eliniäksi! :D

- ja tältä se tukka näyttää nyt, kun mitään ei ole tehty piiiiiitkään aikaan (web-cam):


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti