.

.

11/28/2011

Hafta sonunda (Viikonloppuna)

Viikonlopun saldo:

Perjantai-iltana kannoin selkä vääränä kassillisen viikonloppuruokia kotiin. Migroksen pussista löytyi mm. vihanneksia jos jonkinlaista sorttia, päärynöitä (!!), mineraalivettä, herkkusieniä, juustoa, turkkilaista jugurttia. Ilta menikin kokkaillessa, kutoessa, ja ihan vain r e l a t e s s a . . . .


Lauantaina siivosin kuin heikkopäinen kämpän lattiasta kattoon (no lähes!) ja myöhäisiltaa varten siepattiin Jenni mukaamme bar streetin vilinään. Hera:ssa oli riehakas turkkilainen ilta, joten livistimme sieltä nopeasti Kargaan, jossa takkatuli lämmitti mukavasti..



Sunnuntaina O. päätti, että piano kuulostaa paremmalta kun sen avaa..



Mitäpä siihen sitten sanomaan. Mies meni myöhemmin vielä pianotunnille, josta maksaa naurettavat 220 liiraa kuukaudessa. Siitäpä saisi hyvän liksan jos itsekin toimisi vasta-alkajille opettajana. Edelleen vahvasti harkinnassa.

Minä ihastelin kasvanutta huivikokoelmaani. Syksyn pimetessä tuli ostettua yksi jos toinenkin uusi huivi varastoon, enkä yhdestäkään maksanut yli 10 liiraa..




Kokkailin sunnuntai-iltana viikon viimeisen illallisen.

Herkkusieniä paistinpannulle..
 Löysin muutaman jääkaappiin unohduneen nakin, päätin paistella nekin samalla.

Samalla kun pannulla porisee, kehittelin nopean salaatin jääkaapin uumenista..
 ..ja jaoin sen kristillisesti kahdelle lautaselle.


Lopuksi hukutan sienet ja nakit mausteineen juustoraasteen alle..

Hieman valkoista juustoa salaattiin ja majoneesia makua antamaan.
 Sienet lautaselle, jako kahtia, ja pöperö on valmista! Afiyet olsun!
Tuollainen salaatti on aika näyttävä ja maukas, joten teenkin sen joka ikinen päivä niinä päivinä kun kokkailen ruokaa illalliseksi. Eli ei ole lavastettu kuva blogia varten, eikä pelkkä viikonlopun-kunniaksi-väkerretty taideteos. Eikä tuollaisen tekemiseen menekään kuin vain 10 min, riippuen mitä vihanneksia joukkoon silppuaa. Salaatit ovat kyllä ihanaa ruokaa, voisin elää pelkillä salaateilla ja lisäillä vain proteiinien ja rasvojen lähteitä nälän mukaan (juustoja, pähkinöitä, tonnikalaa, kanamunia yms).

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Täällä on kylmä kuin pohjois-antarktikalla.. (no joo, vielä plussan puolella kuiteskin ;)

11/23/2011

Tomaattikeittopäivä



 Siinä samalla piti heitellä tiskiallaskaapista tavaraa pihalle, roskat odottivat sisällä ulos vientiä ja pyykit kuivuivat kätevästi samassa hässäkässä. Ja ei, ei olla vielä ostettu verhoja..
 






1. kuullota sipulisilppu ja pilkottu valkosipuli voi-oliiviöljyseoksessa.
2. heitä sekaan blenderissä käytetyt tomaatit (joku pari) ja tomaattimurska (muutama lusikallinen)
3. lisää vettä (jonkun verran) ja laita vähän kermaa (voi sen tietysti korvata vaikka maidolla tms)
4. lisää mausteet (suola, pippuri, paprikamauste, timjami)
5. tarjoile raastetun juuston kanssa (kannattaa laittaa reippaasti, jos tykkää juustosta)
On muuten ihan hyvää! Vaikka O. totesi, että se ei ollut enää oikein soppaa, kun oli niin paljon sattumia joukossa (sipulia ja tomaattia), niin kyllähän sitä söi. Oli jotain erilaista. Ja juusto maistuu meille molemmille. Seuraavaksi päiväksi tosin O. halusi jotain muuta, mutta minä tein vielä itselleni 1,5 lautasellista keittoa, ihan siksi että sain kyllä sillä määrällä vatsani täyteen ja pidin siitä aika lailla :)

11/20/2011

Huvinsa kaikilla

Lauantai-illaksi oli luvassa tuttavapariskunnan synttäri-illallispartyt Euroopan puolella, Taksimissa, ja tarkemmin sanottuna Nevizaden mutkaisilla kujilla, ravintolassa nimeltä Bade. Se ei olisi ensimmäinen paikka jonne itse menisin, sillä siellä meno on erittäin, e r i t t ä i n, turkkilaista. On ivemusiikkia tuutin täydeltä, vatsatanssijaa ja illallistamaan tulleet naiset intoutuvat joka välissä nousemaan tanssimaan ja taputtamaan ja laulamaan ikisuosikkejaan. Lantiot vaan vatkasivat kun viulistis, rumpalit ja muut pistivät polkaksi. Meno vaikutti täysin järjettömältä meikäläisen silmin, mutta paikalliset nauttivat sellaisesta. He irtautuvat ja antautuvat täysin siemauksin, eivätkä välitä tuon taivaallista muiden katseista. Eikä siellä oikeastaan edes ole "muiden katseita" - joka pöydässä oli vähintään yksi nainen ja jokainen vuorollaan (allekirjoittanutta lukuunottamatta) nousivat paikaltaan tanssiakseen ympyrää.

Ennen kuin meno muuttui mukavasta mahtipontiseksi, otin muutaman illalliskuvan..





Kaik män..

 Keskiyöllä pöytään kannettiin pikkuinen suklaakakku..




Minä maistelin rääppeitä, kermavaahtoa ja suklaakarkkeja reunoilta, loput jätin O:lle tuhottavaksi.

11/17/2011

Päällimmäisiä ajatuksia

- Tietynlaiset askareet ovat vieneet aikaa blogin kirjoitukselta. Olen ollut kiireinen tässä ns. "projektissa", jota olen aloitellut. Mitä tulee tapahtumaan ja mikä on tuleva "toimenkuvani" selviää seuraavien kuukausien aikana. Vielä on aikaista sanoa mitään. Mutta ainakin on sisältöä elämässä, enää ei tarvitse olla vain kotirouvana ;) Ei sillä, kyllähän minä sellaisestakin jollain omituisella tavalla nautin: kun ei ole kiirettä niin jopa kotityöt tuntuvat kevyeltä puuhastelulta.

- Meitä on täällä "hemmoteltu" kylmenevällä kelillä ja nyt on jo talvitakkikin käytössä, ja muutenkin varustukseen on kuulunut pipo. Ihmiset köhivät ja niistävät ympärillä sellaista tahtia, että uuden flunssan sairastaminen on maailman epämiellyttävin ajatus tällä hetkellä. Varotoimenpiteet kunniaan siis!

- Istanbul on ihana kaupunki, todellakin pidän siitä. Täällä näkee paljon erilaisuutta kaupunginosien ja ihmisten välillä. Mutta tämä on valtava kaupunki ja iltapäiväruuhkat ovat aivan älyttömät ja äreät ihmiset siinä samassa syssyssä tekevät tilanteesta epämiellyttävän. Olen käyttänyt nyt viime aikoina metrobussia ja voin kertoa että istumapaikan saamiseksi pitää taistella kynsin ja hampain ja kyynärpäin. Ja silti saattaa hävitä monelle röyhkeälle paikalliselle. 20 minuutin seisominen bussissa ei kuitenkaan ole kovin paha, mutta välillä toivoo väsyneiden jalkojen vuoksi pääsevänsä istumaan. Välillä onni on myötä, välillä ei. Mutta jos jotakin, niin täällä oppii pitämään puolensa; kuten eräs uudehko ystävättäreni totesi: "every man for himself". Niin se menee.

- Editoin tätä tekstiä jonkun aikaa. Produktiiviset suomen kielen taidot alkavat hämärtyä, lauserakenteet ovat päin honkia. Myös joitakin sanoja pitää hakea sanakirjasta, kun en kerta kaikkiaan muista miten ne menivätkään suomeksi. Englanti ja pienessä määrässä turkki ovat nyt pääsääntöisesti äidinkielenäni. Edelleen luen päivän uutiset hesarin nettisivuilta ja muilta vastaavilta, mutta kun pitää tuottaa kieltä kirjottaen sitä, turvaudun sanakirjaan. Outoa. Näen jopa unia englanninkielellä, itse asiassa olen nähnyt jo parin vuoden ajan.  Ehkä oman kielen tuottamisen vaikeus on vain luonnollista tilanteessa, jossa uuden kielen opettelu ja käyttö on tärkeämpää. Turkin kieli on kuitenkin vielä lapsenkengissä, mutta ymmärrän jatkuvasti enemmän ja enemmän ihmisten puheita, tosin edelleen pyydän tulkkausta, kun jotakin on sanottu, mutta tuntuu mukavalta ja turvalliselta kun ymmärtää enemmän kuin tänne muuttaessa. Se antaa itseluottamusta käytännön harjoitteluun. Silti on paljon opittavaa turkin kielessä, luultavasti koko eliniäksi! :D

- ja tältä se tukka näyttää nyt, kun mitään ei ole tehty piiiiiitkään aikaan (web-cam):


 

11/13/2011

Bodrum (Kellari)

Viime vuotisesta Bodrum-reissusta laitoin aikoinaan valitettavan vähän kuvia, ja vieläpä sellaisia joista ei paljoakaan saa selvää millaisesta hotellialueesta/kaupungista on kyse. Kun kerran ilmat ovat viilentyneet, on ajatukset taas tulevassa kesässä ja haaveena uusi "etelänmatka", onhan tuo Etelä-Turkki kuitenkin meillekin sellainen :D
Tuskin me kuitenkaan Bodrumiin matkaa suunnittelemme, nythän se on jo nähty ja seuraavaksi voisimme suunnitella matkaa johonkin toiseen etelän kohteeseen. Joka tapauksessa, fiilistelläänpä ensin hieman viime vuotisilla kuvilla.. :)