.

.

9/02/2011

Oma koti kullan kallis


Tiheään asuttu Moda on täynnä kaikenlaisia eläviä olentoja. Ihmisolentojen lisäksi tästä "kompleksista" löytyy tusinan verran kissoja (ja yksi niistä juuri kantoi pentuaan niskasta ovemme ohitse, huoh. lisää siis tiedossa) ja naapuritalon takapihalla haukkuu isohko koira - ääni, joka minusta on ehkä yksi maailman ärsyttävimmistä..

Tämän talon asukkaisiimmekin olemme jo tavalla tai toisella tutustuneet, kuten myös näkökontaktia on ollut viereisessä talossa asuvien kanssa. Pesin ikkunoitamme ulkoa käsin eräs päivä ja naapuritalon vanha nainen pyykkikori kädessä toivotti minulle työniloa, "kolay gelsin!" :D Totesin vain samat sanat ja jatkoin siivousta. 


Naapuritalossa on myös eräs vanhempi rouvashenkilö, joka ilmeisesti sai päänsärkyä meistä heti tänne muutettuamme. Me kun iloisesti soittelimme pianoamme, kunnes hän rääkäisi parvekkeeltaan, että jatkuuko tuo musisointi vielä kauan?! O. siinä sitten rauhallisesti selitti naiselle, että koska me juuri tänne muutimme ja pianon omistamme, niin kyllä, aiomme sitä soittaa aivan varmasti eikä siihen pitäisi olla kenelläkään mitään vastaansanomista. Nainen vain tuhahteli ja läiskäisi parvekkeen ovensa kiinni. Jälkeenpäin O. tarkisti jostakin, että lain mukaan saamme soittaa pianoa aamu 7 ilta 11 asti. Korkeintaan kuitenkin soitamme muutaman tunnin joka päivä, iltapäivisin/alkuiltaisin, jos siis kotona olemme. Huoh, free country ja silleen. Ei pitäisi olla valittamista, kun emme sitä kuitenkaan tuntikaupalla täällä takoa.

Sen sijaan yläkertamme vanhan pariskunnan rouva kertoi O:lle kuulevansa jostakin kaunista pianonsoittoa ja O:n kerrottua sen tulevan meiltä, oli nainen aivan haltioissaan kehunut O:lle kuinka hän niin nauttii pianonsoitosta, jota voi kuulla omassa kodissaan! :) Eli tilanne on tasan 1-1 !! xD


Seinänaapurinamme meillä on 26-v. insinöörinainen, B., jonka kanssa olemme jo istuskelleet useammat illat puutarhamme pyöreän pöydän äärellä iltaa viettäen ja rupatellen. Ensimmäisinä viikkoina hänellä oli enemmänkin aikaa viettää iltoja kotona, tuoden hauskoja ystäviään mukanaan, mutta vaihdettuaan työpaikkansa toiseen, on hän lähtenyt töihin aamu7:ltä ja tullut kotiin joka työpäivän jälkeen aamuyöllä 1 aikaan. On ollut kuulemma kiirettä, totesi hän, kun kerrankin avasin hänelle ulko-oven hänen unohdettua avaimensa asuntoonsa ja kysyessäni miten menee. Ei kai tarvitse edes kysyä miten menee, kun työajat ovat niinkin kauhistuttavat. 

Meillä on sanaton sopimus, että jos illalla kuulemme ulko-oven summerin soivan, me avaamme sen, sillä se on mitä todennäköisemmin B. vain tulossa kotiin unohdettuaan puolet avainkasasta asuntoonsa. Tai sitten joku hänen sukulaisistaan, kuten hänen veljensä tai äitinsä, jotka ovat viihdyttäneet meitä majoittumalla B:n asuntoon kuin omaansa. Mainittakoon vielä, B:n asunto on lähes täysin kopio meidän asunnostamme, veski (pienempi kuin meidän)+iso keittiö (isompi kuin meidän)+makkari (pienempi kuin meidän), mutta hieman erilainen layout kuitenkin, sisältäen pienen käytävänpätkän.


Seinän toisella puolella, kadun puoleisessa asunnossa, asuu sitten ilmeisesti kaksi naista, B. totesi heidän olevan siskokset. Sieltä kuuluu joka päivä riitelyn ääniä, tai sitten vain yhden naisen jatkuvaa kiljuntaa ja karjuntaa. Olen epäillyt naisen, joka on suht nuori ja ihan nättikin, kärsivän jostakin mielenterveysongelmista, sillä ei normaali ihminen voi jaksaa riidellä ja kiljua ja äännellä sillä tavalla lähes joka päivä, tuntikaupalla. Tiedän myös, että sama nainen on päivät pitkät kotona, sillä hän on aina siellä kun asunnon ohi kävelen, katsomassa TV:tä tai puhelimessa. Mielenterveysongelmaepäilykseni ovat melko varmoja. Toivon, että lääkitys on kohdillaan, pian.


Yläkerrassamme asuu myös muutama nainen, ilmeisesti iäkäs äiti tyttärensä kanssa. Heistä en osaa sanoa mitään, ja he eivät ole esittäytyneet meille. Harmittomia, onneksi. Heidän yläpuolellaan, rakennuksen ylimmässä kerroksessa, asuu ilmeisesti mies joka harrastaa valokuvausta ja kuuntelee teknoa iltamyöhäisin. Istuessamme muutamana iltana ulkosalla olemme kuulleet vaimeaa teknomusiikin jumputusta yläkerrasta ja salaman välähdyksiä. Mitä hän siellä kuvailee iltaisin, on epäselvää. Tuskin on luontokuvaaja.

Mitäs meistä kahdesta sitten voi sanoa. Me olemme varmasti sitten se outo pariskunta, soittelemme pianoa ja puhumme ulkomaista kieltä, ja minä joskus papatan suomea puhelimessa niin että varmasti yläkertaankin kuuluu. Pääsääntöisesti kuitenkin olemme melkoisen hiljainen pariskunta, vietämme paljon aikaa kotona (olemme sellaisia kotihiiriä molemmat), emmekä aiheuta yleistä häiriötä kanssaeläjille. Ellei siis sitä pianonluritusta lasketa ;)

3 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Kaikenlaisia naapureita löytyy aina;D Tuollaista pianonsoittoa kuuntelisin minäkin mielelläni!

    VastaaPoista
  2. Olipas mukava postaus.
    Ja oikein hyva kartoitus naapureista.Toivotaan,etta pisteet pysyvatkin 1-1 pianonsoiton suhteen.Taikka mieluummin 2-1 teidan hyvaksi.
    Kivaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  3. Kaikkien pitäisi kartoittaa naapurinsa, jotta tiedetään millaista porukkaa ympärillä asuu :)

    VastaaPoista