.

.

8/12/2011

Virastobileet

Kuten Karoliina omassa blogissaan kertoi maan byrokratiasta, tuli minullekin mieleen kertoa muutaman viikon takainen farssi, jota myös muuttoilmoitukseksikin kutsutaan.

Ihan alussa emme tienneet O:n kanssa millaiset virastot hoitavat sen seikan. Joten kävelimme eräs paahtavan kuuma päivä kylän poliisilaitokselle asiaa tiedustelemaan. He totesivat että n. 10 minuutin ajomatkan päästä löytyy virasto, jossa hoidetaan kaikkea passihakemuksista ulkomaalaisten muuttoilmoituksiin asti. Saimme ohjeet miten mennä ja myöhemmin sitten lähdimme sinne, edelleen tietämättöminä siitä miten tarkalleen toimia. Otin mukaani passin, oleskeluluvan ja vuokrasopimuksen. Ja lähdimme matkaan.

Ensin ajattelimme matkata minibussilla, mutta koska bussi ei tuntunut tulevan täyteen sitten millään ja sisällä oli tunkkaista ja kuuma, päätimme ottaa taksin. Taksille matelimme iltapäiväruuhkassa virastolle ja astelimme sisään turvajärjestelmän kautta. Löysimme oikean paikan ja tajusimme paikan päällä: me olisimme tarvinneet ajanvarauksen, joka hoidetaan netin kautta. Voi meitä tumpeloita! Mistä me olisimme sen tienneet...

No anyway, me kysyimme sitten virkailijoilta miten sen ajanvarauksen kanssa pitäisi toimia, saisikohan sitä vielä samalle päivälle. Meidät ohjattiin läheiselle toimistolle, jossa eräs arkkitehti sivutoimenaan auttoi nettiajanvarauksien täytössä ja otti samalla kopiot papereistamme. Hän tosin velotti avustaan 15 liiraa. Emme saaneet ajanvarausta samalle päivälle, vaan seuraavan päivän aamulle. Koska en itse olisi välttämättä löytänyt paikkaa yksin matkatessani - en edes tiennyt mikä kaupunginalue oli kyseessä - pyysimme babaa heittämään minut virastolle seuraavana aamuna, sillä O:lla olisi taas työpäivä tiedossa ja hänellä ei olisi aikaa siihen.

Seuraavana aamuna lähdimme sitten baban kanssa paikalle ja istuessamme noin tunnin aloin pohtimaan että olemmekohan me sittenkään oikeassa paikassa. Kun kukaan ei tehnyt ryntäystä tiskille virkailijan kysyessä kello yhdeksältä tulleita, menin minä ja annoin paperini. Virkailija katsoi minua ihmeissään ja sanoi että ulkomaalaiset otetaan vastaan toisella puolen samaa huonetta. Hammasta kiristen siirryin odottamaan muutaman muun kanssa ajatellen että jaahas, istunkohan minä täälläkin seuraavan tunnin..


Lopulta pääsin tiskille, baba tuli auttamaan selityksissä ja minulta kysyttiin passikuvia. Se mukava arkkitehti-mies oli todennut, että minun ei tarvitse antaa passikuvia, sillä heillä on minun passin ja luvan kopiot. Virkailija kuitenkin vänkkäsi että passikuvat on oltava. No great!! Joten lähdimme baban kanssa ulos virastosta ja etsimään lähintä passikuvapistettä. Onneksi sellainen oli ihan viraston lähellä ja lähdimme sinne. Saimme vuoron saman tien ja otin vastaan ohjeita nuorelta naiselta, joka kuvani otti. Kerron yhden salaisuuden: minulla ei ollut tippaakaan meikkiä sinä aamuna, muuta kuin valokynää silmien alla väsyneitä silmänalusia peittämään. Olinpa nerokas sinä aamuna. En ollut ajatellut tarvitsevani sitä, tosin piilarit olin laittanut silmiini. Voitte kai vain uskoa, millainen siitä kuvasta lopulta tuli! :D (ei, en näytä sitä kenellekään, ikinä..)

Takaisin virastoon, kuvien kera ja lisää odottelua. Sitten he totesivat että tämä tällä erää ja tulehan huomenna hakemaan lupasi. Jaa. Oletin, että homma olisi sillä selvä vielä saman päivän aikana, mutta ei sitten. Eli seuraavan päivän aamuna samoihin aikoihin baban kanssa matkasimme virastoon ja hetken papereideni etsimisen jälkeen he löysivät hakemukseni. Kaikki oli kunnossa, minun vain (jostain syystä) piti vielä kirjoittaa nimeni, uusi osoitteeni ja allekirjoitukseni ennen kuin he antoivat minun oleskelulupani takaisin. Ainoa muutos luvassa oli leima osoitteenmuutoksen vuoksi. Siis he tarvitsivat meikäläisen luvan yhdeksi kokonaiseksi päiväksi laittaakseen siihen leiman! Hohhoijaa.

No, sillä kertaa se oli siinä, tack och adjö! :)

4 kommenttia:

  1. Noista passikuvajutuista vahingosta viisastuneena: kannattaa kayda otattamassa joku paiva nippu niita valmiiksi tulevaisuuden varalle - ja pyytaa kuvan ottajaa hieman photoshoppaamaan (vaikka yleensa taman tekevat pyytamattakin ;)) Nimim. Jarkyttava meikitön punoituskuva koko vuoden opettajakortissa...

    VastaaPoista
  2. Oletteko rekisteröineet asuinpaikkanne osoitteen MUHTARİLLA.?Se on tarkeaa.Jokaisella asuinalueella on oma muhtarinsa.

    VastaaPoista
  3. Karoliina: tästä lähtien pidän aina hallussa ekstra-passikuvia, vastaisuuden varalta.. ;)

    Sateenkaari: siis ymmärsin niin että tuo paikka nimmenomaan oli jonkinsortin muhtar, ainakin se koski meitä täällä Kadiköyssä asuvia..

    VastaaPoista
  4. Muhtar on hallinnollinen virkamies,joka pitaa kirjaa asujista.Monessa paikassa tarvitaan paperi "asuinpaikkatodistus" (ikamet),jonka sitten muhtar antaa tarvittaessa.
    Hyvinkin saattoi olla muhtar tuo,missa kavitte.

    VastaaPoista