.

.

6/12/2011

Penninvenytystä

Ei aina tarvitse lähteä ulos syömään, jos haluaa herkkuja. Näin totesimme, kun huomasimme käyneemme harvinaisen usein ulkona syömässä viime kuun ajan.. Löysimme aina jotakin syytä "juhlaan" tai sitten kauniit kelit vetivät meitä ulos magneetteina ja huomasimme nauttivamme illallisia joka viikko, milloin missäkin. Löysäily saa luvan loppua, nyt kukkaron nyörit kireälle ja paluu tuikitavalliseen kotiruokaan. Ei ruoanlaitossa/herkuttelussa varsinaista kekseliäisyyttä vaaditakaan, riittää kun tekee itselleen sellaista ruokaa, josta pitää.


Aamupala/välipala: pakastevadelmia ja -karhunvatukoita, mansikoita, jugurttia, kermaa ja vain hieman maitoa. Koristeluun kirsikoita. Nam! (O. tosin ei käsitä, miten voin syödä tällaista. Hänen mielestään se ei ollut hyvää! :0)


Lounas/illallinen. Kuva kertoo kaiken, paitsi kastikkeen: jugurttia, oliiviöljyä, majoneesia, timjamia, suolaa ja hieman minttua. (5-10 minuuttia pilkkomiseen ja elintarvikkeiden ulos jääkaapista kiskomiseen ja takaisin junttaamiseen, kanamunat kiehuu siinä ajassa ja kastikekin tulee sekoitettua nopeasti.)

Lounas/illallinen II: suolainen piirakka. Täytteinä fetamaista, voimakkaan makuista juustoa, tonnikalaa (öljyssä), kuullotettua sipulia, vihreää paprikaa ja päälle on kaadettu juustoraaste-jugurtti-kanamuna-mausteseos. Pohjaa pitää mantelijauhe-kaurahiutale-voi-juustoraaste-taikina. Puoli tuntia uunissa, sinä aikana voi vaikka ottaa ulkona aurinkoa. Ihan hyvää, mutta vaatii parantelua. Salamiviipaleet ja ananas voisi antaa säväyksen, punainen paprika sopisi täydellisesti.


Jälkkäriksi/iltapalaksi tietenkin hedelmiä, kesäkauden tuotteita. Vesimelonia menee useampi siivu ja mansikat maistuu parhaimmilta kermavaahdon kera (ilman lisättyä sokeria, tosin). Nythän on vesimeloni-kausi meneillään, karpuz on edullista, joten sitä on kotiin kannettu julmettu määrä. Tuoreita mustikoita olen jäänyt kaipaamaan, ja sitä että voisi vain mennä metsään niitä poimimaan. No täällä ei juurikaan metsää ole tai mitään villimarjoja niissä kasvamassa (vai?).

Nyt on alkanut huolestuttavasti näyttää siltä, että tämä blogi on muuttumassa jonkinsortin ruokablogiksi. Se ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus, ja onhan näissä aina välillä vilahtanut maisemiakin, eikö? :) Voisi vaikka keskittyä muihin juttusiin, mutta ruoka on vain sellainen asia josta meikäläinen voisi jutella vaikka loppuelämän.. ;)

5 kommenttia:

  1. Kotiruoka on hyvää,mutta aina joskus on kiva käydä ulkonakin,.Eniten olen syönyt ulkona asuessani Venezuelassa,jossa se oli suhteessa halpaa.

    VastaaPoista
  2. Kylla taalla Turkissa tulee aina valilla syötya ulkonakin,kun se on senverran halpaa.Mutta emme mekaan sita jatkuvasti harrasta.Nyt,kun mies on Suomessa,niin valilla kayn suomalaisen ystavan kanssa ulkona syömassa.İtseasiassa suunnitteilla taas.
    Mutta kylla kotiruoka on sita parasta.
    Tulipa nalka kuviasi katsellessa.

    VastaaPoista
  3. Mun taitaa olla viisainta lukea sun blogia vatsa kylläisenä, sen verran naminami-kuvia sulla on :)
    Kunpa olis uuni että vois kokeilla tota piirakkaa...

    VastaaPoista
  4. Jep, kyllä ulkona tulee käytyä syömässä todella usein, ei kaikki paikat suinkaan kalliita ole, joten halvat hinnat houkuttelevat ajoittain.. (Tosin meillä on melko kallis maku :)

    Pitänee olla kekseliäämpi ruokien suhteen, jotta ei ulkona syöminen houkuta jatkuvasti.

    VastaaPoista
  5. Nostan sinulle hattua, kun allergioista huolimatta jaksat keksiä maukkaita ruokia. Täällä ulkona syöminen on aika kallista, joten sitä tulee harrastettua harvemmin. Onneksi hampurilaisia saa halvemmalla! Tänään tein lammaspaimenen pataa ja siitä riittää huomiseksikin. Ruoanlaitto on ok, mutta kun sitä pitää tehdä joka ikinen päivä, niin siihen kyllästyy.

    VastaaPoista