.

.

6/29/2011

Hyvä ruoka,

parempi mieli.

Lähikylän antimia jälleen, en nyt muista tuon ravintelin nimeä, mutta kutsun sitä Kumpir-paikaksi, sillä heiltä muistan saaneeni joskus muutama vuosi sitten parhaimman kumpirin ikinä.
Mutta tarjoillaan siellä paljon muutakin, itse asiassa, he tarjoavat kaikkea aamupalasta pihviannoksiin ja jälkkäreihin. O. halusi fajitaksia ja minä tilasin mexican pihvin (ja pyysin jättämään sen riisikeon pois ja lisäämään salaattia sen sijaan).

Annos tuli kukkakaalin ja parsakaalin kera - voisin syödä niitä vaikka joka päivä. Nom nom. Ja pihvillä oli mukava tulisenmakea kastike päällä, aika herkkua :)

O. saikin oikein miehekkään näköisen annoksen lihaa, alta löytyi sipulia ja paprikaa mm. Nuo kastikkeet olivat oikein maistuvia, varsinkin tuo avokadodippi, herranjestas...!

Janojuomaksi vastapuristettua appelsiinimehua, afiyet olsun!


Niin se menee, että ruoka meidän napojamme pyörittää. Eikä sitä ihminen kovin kauaa nälkäisenä jaksa ollakaan. Ja onneksi ei tarvitse.

6/27/2011

Hippi

Siivoillessani viime viikonloppuna makkariamme ja selvittäessäni laatikollisen verran toisiinsa kietoutuneita lankakeriä, pähkäilin, että mitä niille parille kymmenelle isoäidinneliölle pitäisi oikein tehdä. Otin murto-osan niistä esiin ja siitä se ajatus sitten lähti..

Eli kesäinen hippilaukku! Toiselle puolen tikkasin yhteen neliöitä ja niistä jatkoin toiselle puolelle virkaten raitoja. Jämälankojen paras käyttömahdollisuus siis. Olkahihna koostuu virkatuista pylväistä.


Ei yhtä ilman toista.



Kehittelin sitten siihen kiristysnauhan lukuisten nappien sijaan. Nauhan kanssa tuo näyttää hieman rantakassilta, mutta kesäiseltä silti ja hyvinkin tilavalta. Tosin, näitäkään laukkuja ei kyllä voi liialla tavaramäärällä täyttää, taitaisivat neulokset muuten repeytyä rikki, varsinkin olkahihnasta.. Raitapuoli puikoilla jakoavainpalmikon kera, toinen puoli virkattuja pylväitä rinta rinnan.


Ja sitten sormet suhisivat siihen malliin että kolmas valmistui tuossa tuokiossa..

Isoäidinneliö taipuu siis myös kassiksi, kaksi puoliskoa virkattu toisiinsa kiinni.

Niin ja sitten herää kysymys, että tuleeko noita käytettyä ollenkaan, kun ovat niin huteraa tekoa. Ensimmäistä sinistä kassia olen ulkoiluttanut pariin kertaan, pienen ja kätevän kokonsa puolesta siihen mahtuu välttämättömimmät ja ei se nyt niin pöllömmän näköinen olekaan. Jos olkanauhana olisi jokin muu materiaali ommeltuna kiinni kassiin, niin sitten niihin voisi laittaa painavampaakin tavaraa sisälle. Hyvin ne ainakin mm. lankakerien säilöntään soveltuvat ;)


Ei muuta kuin peace an' love, ya'll!

6/25/2011

Çok romantik

O. kunnostautuu kuvien ottajana. Paikka: Bosphoruksen ylittävä laiva. Aiheena (yllätys yllätys) auringonlasku. Aurinko laskee Euroopan taa.

Allekirjoittaneen pärstäkin tuli esiin, kun O. yritti asetella minua auringon ja lipun väliin.

Ah, kesä + t-paitakelit ilta-aikaan ovat parhautta..

6/23/2011

Ulkona syömässä

..eli tässä tapauksessa kotiparvekkeella :)

O. yllätti eräs ilta kotiintullessaan - oli ostanut mezejä Kadiköyn kalamarketista. Hinta on kolme kertaa halvempi jos ne ostaa itse, kuin jos menee ravintolaan syömään. Ja maulla ei ollut juurikaan eroa ravintolan ruokiin.

Siinähän sitten istuimme parvekkeella, syömässä ja nautiskelemassa. Tyyppi on sitä mieltä että mezejä parempaa ruokaa ei ole olemassakaan. Minä voin puolueettomasti kompata mielipidettä, tuohon satsiin vain kun vielä saisi köntsän valkoista juustoa ja melonia, niin kokonaisuus olisi täydellinen :)

6/21/2011

Caddebostan

Paras tapa viettää lauantai-iltapäivää.

Valitsimme puolivarjoisen paikan ison puun lähettyviltä, jonne levitimme vilttimme ja asettelimme läheisestä kaupasta ostamamme eväät: mansikoita ja pähkinöitä kera kylmien juomien. Kirja oli loppumaisillaan, joten päätin ottaa senkin mukaan, päättääkseni sen.

(tältä ne ostamani paita+toppi näyttävät in action..)

Vietimme oikeastaan koko lauantai-iltapäivän tuolla, viiden tunnin ajan suurinpiirtein. Oikein rentouttavaa olikin ja O. oli varsinkin hyvin relax puolipäiväisen työpäivän päätteeksi. Ainoa seikka, joka pisti minua todella huvittamaan, oli O:n sivusta kuulema keskustelu lähettyvillä istuskelevien nuorten ihmisten kesken: he puhuivat meistä, ja tarkemmin ottaen minusta! O. tulkkasi minulle jälkeenpäin (ja sain kyllä hyvät naurut) mitä kaikkea he (tai tarkemmin ottaen yksi heistä, nuori likka) oli sanonut minusta:

"Katsokaa nyt häntä! Mitä hän (eli O.) näkee hänessä??! Hänellähän karsastaa silmät! (kyllä, minulla on edelleen piilokarsastusta jäljellä, vaikka silmäni onkin leikattu jo kahdesti)
"Kuinka hän viitsii olla hänenkaltaisensa kanssa?! Onko hän sokea??" (no, makunsa kullakin ja kuten sanottua: love is blind)
"Katsokaa nyt mitä hän (eli siis minä) tekee! Lukee kirjaa ja samalla silittää tuon miehen selkää?! Kuinka hän viitsii olla tuollainen meidän edessä?" (siis anteeksi..? :D)
"Voi että kuinka RUMA hän voikin olla!" (no, jos ulkonäköni aiheuttaa oksennusrefleksiä, käännähän toki katseesi muualle..)
"Tuo mies näyttää muuten ihan italialaiselta!! Mutta en kyllä tiedä, mistä tuo ruma nainen on kotoisin.."

=DDDDDD

Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun O:ta luullaan ulkomaalaiseksi - monesti hänelle on eri paikoissa aloitettu keskustelut englanniksi kunnes hän on itse keskeyttänyt jutustelun turkiksi ja ihmiset ovat olleet täysin äimistyneitä. Mielestäni hän on tuikitavallisen näköinen, mutta häntä on yleisesti luultu italialaiseksi tai esim. itä-eurooppalaiseksi. Hah! :D Mutta hyvänä etuna, ja hupina, tässä olikin se, että koska he kuvittelivat meidän olevan jonkinsortin turistipariskunta, he eivät uskoneet, että me ymmärtäisimme turkin kieltä. O. siis toimi tulkkina joka kerta kun he jotakin sanoivat meistä ja minä hirnuin vieressä ja annoin lisää aihetta suun louskutukseen! :D Oli aika, jolloin olisin ottanut tuollaiset puheet hyvinkin henkilökohtaisesti itseeni ja märehtinyt niitä sanoja mielessäni pitkän tovin. Nykyään, ei voisi vähempää kiinnostaa.. ;)
Oi aikoja, oi tapoja..

6/20/2011

Parvekekuvaukset

Tein kuluneen viikon aikana jotakin, jota en ollut pitkään aikaan tehnyt.

Shoppailin.


Lähdin Taksimiin etsimään alennusmyyntejä ja päädyin Mangon kuhisevaan outlet-myymälään. Siellä oli ehkä 300 naista repimässä paitoja hyllyistä ja henkareista kiivaalla tahdilla ja noin pari tusinaa kyllästyneen näköistä aviomiestä istumassa vapailla penkeillä sylissään useiden putiikkien kasseja. Ja sitten minäkin päätin sukeltaa joukkoon, vaikka tukalaa teki. Niin tukalaa, että teki mieli luopua leikistä ja lähteä pois, mutta kun löysin jotakin mistä pidin, niin päätin jäädä ja tsekata muiden yllätysten varalta.

Huolellisen täsmäiskun tulokset:

Tämä akryyli-polyamidi sekoitteinen paita on kuin nakutettu juhlamaisten kesäiltojen viettoon, ja alla oleva toppi kruunaa sen, että alusvaatteet eivät näy läpi.


Puuvilla, minun lempikangas. Tässäkin hyvin kesäinen paita, jossa vyötärönauhat ja pussittavat hihansuut.


Ja sitten näitä perusteellisen perusteellista, perustoppia, mustana. Oli sen verran tuulinen päivä, että ei onnistunut paidan kuvaaminen suorana, vaan jatkuvasti vinossa..


Ja tässä on syy siihen, miksi nämä päätyivät ostoskoriin:
Aivan käsittämätön alennus! :D Maksoin siis 35 liiraa ja lähdin kotiin hyvillä mielin..