.

.

5/26/2011

Welcome back.

Pikkuveljen armeija-aika on siis ohitse ja kotiintulon kunniaksi, viime viikon maanantaina, kaikilla oli vapaata töistä. Anne väsäsi ruokaa tuntikaupalla, apureinaan abin tyttöystävä H. ja pikkuveljen tyttöystävä A. Minä sen sijaan läksin sinä päivänä vielä koululle ahertamaan muutamaksi tunniksi ja kotiintullessani olikin herkkuillallinen valmista.


Kaikkea hyvää ja herkullista oli tarjolla, kuvan ulkopuolelta mainittakoon erikseen herkkusienillä varustetun lihakastikkeen, jota anne hartaudella hämmensi ennen tarjoamista. Kuvasta löytyy midye dolmia, patlıcan salatasia (tuo keltainen mössö viidellä oliivilla koristeltuna), çiğ köfteä, baban tekemää salaattia, amerikan salatasia, yaprak dolmaseja, ym..

Illallista nautittiin pitkään yhdessä, pyöreän pöydän ääressä. Sellaiset hetket ovat aina nautinnollisia, kun koko perhe on paikalla ja pääsemme nauttimaan annen herkkuruoista. Minulta loppuivat ylistyssanat siinä vaiheessa viimeistään kun sieni-liha-muhennosta kauhoin napaani kaiken tuon "alkuruoan" jälkeen. Väitän että yhtä nautinnollista kuin niinä kertoina, kun syömme hyvin yksinkertaisesti valmistettuja köftejä perunamuusin kera. Varsinkin kun siihen perunamuusiin on upotettu suurinpiirtein kilo voita.. :)

Illallisen kruunasi vanhojen kuvien katselu. Valokuva-albumit olivat tarkassa tutkailussa, kun joka kuvasta arvuuteltiin kuka pojista on kuvassa ja minkä ikäisenä. Vaikka en itse voi osallistua vanhojen aikojen muisteluun, niin on hyvin helppoa kuvitella millaisia veijareita tämän perheen veljekset ovat olleet pieninä. Tarinat heidän tempauksistaan saivat meidät nauramaan kaksinkerroin, kuten myös nuoruusaikojen hiusmallit. Joukosta löytyi niinkin vanhoja kuvia kuin annen ja baban vanhempien nuorempia kuvia.

Mitä enemmän vanhoja kuvia katselee ja sitä kautta tulee lähemmäksi tätä perhettä, sitä enemmän sellaiset kokemukset lähentävät toisiaan. Vaikka se kuulostaa vieläkin joidenkin mielestä siltä, että asun täällä "muiden nurkissa", niin sanotusti, niin itselleni se on täysin luonnollista. Tänne muuttaessani kukaan ei sanonut poikkisanaa, vaan itse asiassa jokainen oli sitä mieltä että tottakai hän tänne muuttaa, mitä muutakaan tilanteessa voisi tehdä? En ole saanut erityiskohtelua, paitsi saan sen paremman jakkaran kun pöydän ääreen käymme syömään, ja kun muita halataan niin samalla myös minuakin. Ei poissuljeta, eikä ylihuomioida. Vaan kaikkea juuri sopivasti. Ihan niinkuin tavallinen, normaali perhe toimii. Voin siis sanoa olevani kiitollinen siitä, että minulla on, tavallaan, kaksi perhettä :)


No pain, no gain.

Ainiin.. kävimme tiistaina luistelemassa Levent-kaupunginosan MetroCity-nimisessä ostosparatiisissa. Siellä on ihan sen ostoskeskuksen kylkeen rakennettu katettu jääkaukalo, jossa pääsimme luistelemaan tunniksi 15 liiran vuokraluistimilla. Meitä oli siellä ihan mukava ryhmä paikalla, joten tohinaa riitti. Itselläni oli ehkä sellaiset 12 vuotta viimeisimmästä luistelukerrasta, joten kesti jonkin aikaa alussa tunnustella että mitenkös tämä luistelu nyt oikein sujuukaan.. Haparoivaa oli, mutta kyllä se sitten jostakin selkärangasta taas muistui mieleen. Niin hyvin, että en muistanut miten jarrutetaan ja kynsin naama edellä jään pintaa pari kertaa. Niin sanotusti siloitin rosoista jään pintaa.

Kaaduin 4 kertaa kikkaillessani piruetteja ja rojahdin niin pahasti viimeisellä kerralla vasemman olkapääni päälle, että sitä särkee vieläkin.. Aspiriinia on tullut syötyä, kuten myös lantion vuoksi - kaaduin nimittäin aika huolellisesti ja vieläpä kummallekin kyljelle :D Minulla on aivan jättimäinen mustelma (ja se tulee kasvamaan vielä) vasemmassa lantiossa, kummastakin jalasta löytyy mustelmia ja tosiaan tuo vasen olkapää kipeytyy heti kun yritän vaikkapa harjata hiuksiani tai vaihtaa vaatteita. Flunssan lisäksi siis saan hoitaa kipeytynyttä kehoani oikein urakalla :D Että sitä osaa aikuista ihmistä lapsettaa sen verran, ettei voi olla koheltamatta.. ;)

5 kommenttia:

  1. Nam, hyvä nähdä, miltä nuo Turkin herkut näyttää, samoja nimiä olen tavannut vain ruokalistoissa.
    Aika hassua, että sielläkin luistellaan. Olisko niin, että ostokeskusten ilmastointi hyötyy jääkentästä, mikä viilentää ilmaa. Ikävää, että kaaduit, ei se luistelu helppoa ole noin pitkän väliajan jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Annu, kannattaa tilata kaikkea mitä ruokalistoista löytyy ;) Kokeilemalla selviää viekö ne kielen mennessään vai jääkö lautaselle. Eipä tuo luisteleminen mitenkään uusi juttu täällä ole, tosin taitaa olla niin että rullaluistelu on tutumpaa kauraa monelle.. Onhan Turkilla jopa jääkiekko-joukkue! :DD Sen lajin harrastajia tosin on alle prosentti koko väestöstä ;)

    Ja minä kaaduin siksi, kun en malttanut olla kokeilematta eri juttuja. Olisinhan voinut vain rauhassa luistella ympyrää, mutta kun kilpailuhenkisyyteni iskee niin se iskee kovaa..

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ihanalta kertomasi perheestasi.Olet hyvin sopeutunut elamaan "suurperheessa",mika on hienoa.
    On varmaan ollut helpottamassa se,etta sinut on heti otettu perheenjaseneksi.

    Pikaista paranemista ,niin flunssasta,kuin luistelukivuista.

    Antalyass aon kanssa yhdessa ostoskeskuksessa pieni luistinrata,mutta enpahan taida menna kokeilemaan.

    VastaaPoista
  4. Kuullostaa ihanalta! Ja vähän samalta tilanteelta missä itse oli 10 vuotta sitten. Muistan edelleen sen, kun heti ensimmäisellä tapaamiskerralla nukuimme kaikki kesätalon ainoassa lämmitetyssä huoneessa - kälyt lapsineen lattialla patjalta, anoppi jalkopäässä ja me miehen kanssa sängyllä. Ja minä mietin koko yön, että voi herran jestas, mihin ihmeeseen mä olen nyt sekaantunut!! :-D

    Yhdessä asumisesta on kyllä se hyöty, että siinä todella tulee läheiseksi. Ihanaa, että niin on käynyt teidänkin perheelle!

    VastaaPoista
  5. Sateenkaari: minut on todellakin otettu heti perheenjäseneksi, mikä tietysti jäyhän suomalaisluonteen vuoksi tuntui aluksi oudolta mutta nykyään tuntuu täysin luonnolliselta ;)

    Boncuk: kyllähän sitä silloin alkuvaiheissa tuli mietittyä, että mitäköhän tästä yhteisasumisesta tulee.. :D mutta ei se sen kummempaa ole kuin tavallinen perhe-elämä, kieli vain on eri! :D

    VastaaPoista