.

.

5/30/2011

Mestarien ilta

Se oli se ilta, kun Barcelona päihitti ManU:n. Mutta päivän puuhastelut alkoivat pitkälti ennen pelin alkua. Päivä: lauantai, paikka: Taksim, aika: 16-24.00.


Vaikka päivä oli pilvinen, ei silti tuntunut liian kylmältä syödä ulkona herkkulounasta.



Matka jatkui pääkadulle.

Protestointia.


Halpoja rinkeleitä.


Jäätelöä


Huivi- ja krääsäkauppoja


Uusia ostareita


Rentoutumista sivukadun metallibaarissa, Dorock.


(ah kaikki ne ihanat 90-luvun metallibiisit, joista saimme tuolla nauttia. itse tosin näytin turhan viralliselta vaatetuksen puolesta, olisi pitänyt heittää tummat kuteet päälle kun kerran hyvästä musiikista pääsin nauttimaan.. ;)

Ritim

Terassikerroksella pääsimme seuraamaan futiksen finaalia. Paikka oli tupaten täynnä, yksi kerros näytti koostuvan pääosin briteistä ja ylipäänsä eurooppalaisista. Terassikerros oli sekalaista sakkia. Barcelonan maalit saivat koko kuppilan tärisemään. Itselleni ei ollut niin väliä kumpi voittaa, hyvää viihdettähän se oli. (mutta jos se olisi ollut suomen lätkämatsi mitä tahansa maata vastaan, niin sitten toki lopputuloksella olisi väliä.. :)

5/26/2011

Welcome back.

Pikkuveljen armeija-aika on siis ohitse ja kotiintulon kunniaksi, viime viikon maanantaina, kaikilla oli vapaata töistä. Anne väsäsi ruokaa tuntikaupalla, apureinaan abin tyttöystävä H. ja pikkuveljen tyttöystävä A. Minä sen sijaan läksin sinä päivänä vielä koululle ahertamaan muutamaksi tunniksi ja kotiintullessani olikin herkkuillallinen valmista.


Kaikkea hyvää ja herkullista oli tarjolla, kuvan ulkopuolelta mainittakoon erikseen herkkusienillä varustetun lihakastikkeen, jota anne hartaudella hämmensi ennen tarjoamista. Kuvasta löytyy midye dolmia, patlıcan salatasia (tuo keltainen mössö viidellä oliivilla koristeltuna), çiğ köfteä, baban tekemää salaattia, amerikan salatasia, yaprak dolmaseja, ym..

Illallista nautittiin pitkään yhdessä, pyöreän pöydän ääressä. Sellaiset hetket ovat aina nautinnollisia, kun koko perhe on paikalla ja pääsemme nauttimaan annen herkkuruoista. Minulta loppuivat ylistyssanat siinä vaiheessa viimeistään kun sieni-liha-muhennosta kauhoin napaani kaiken tuon "alkuruoan" jälkeen. Väitän että yhtä nautinnollista kuin niinä kertoina, kun syömme hyvin yksinkertaisesti valmistettuja köftejä perunamuusin kera. Varsinkin kun siihen perunamuusiin on upotettu suurinpiirtein kilo voita.. :)

Illallisen kruunasi vanhojen kuvien katselu. Valokuva-albumit olivat tarkassa tutkailussa, kun joka kuvasta arvuuteltiin kuka pojista on kuvassa ja minkä ikäisenä. Vaikka en itse voi osallistua vanhojen aikojen muisteluun, niin on hyvin helppoa kuvitella millaisia veijareita tämän perheen veljekset ovat olleet pieninä. Tarinat heidän tempauksistaan saivat meidät nauramaan kaksinkerroin, kuten myös nuoruusaikojen hiusmallit. Joukosta löytyi niinkin vanhoja kuvia kuin annen ja baban vanhempien nuorempia kuvia.

Mitä enemmän vanhoja kuvia katselee ja sitä kautta tulee lähemmäksi tätä perhettä, sitä enemmän sellaiset kokemukset lähentävät toisiaan. Vaikka se kuulostaa vieläkin joidenkin mielestä siltä, että asun täällä "muiden nurkissa", niin sanotusti, niin itselleni se on täysin luonnollista. Tänne muuttaessani kukaan ei sanonut poikkisanaa, vaan itse asiassa jokainen oli sitä mieltä että tottakai hän tänne muuttaa, mitä muutakaan tilanteessa voisi tehdä? En ole saanut erityiskohtelua, paitsi saan sen paremman jakkaran kun pöydän ääreen käymme syömään, ja kun muita halataan niin samalla myös minuakin. Ei poissuljeta, eikä ylihuomioida. Vaan kaikkea juuri sopivasti. Ihan niinkuin tavallinen, normaali perhe toimii. Voin siis sanoa olevani kiitollinen siitä, että minulla on, tavallaan, kaksi perhettä :)


No pain, no gain.

Ainiin.. kävimme tiistaina luistelemassa Levent-kaupunginosan MetroCity-nimisessä ostosparatiisissa. Siellä on ihan sen ostoskeskuksen kylkeen rakennettu katettu jääkaukalo, jossa pääsimme luistelemaan tunniksi 15 liiran vuokraluistimilla. Meitä oli siellä ihan mukava ryhmä paikalla, joten tohinaa riitti. Itselläni oli ehkä sellaiset 12 vuotta viimeisimmästä luistelukerrasta, joten kesti jonkin aikaa alussa tunnustella että mitenkös tämä luistelu nyt oikein sujuukaan.. Haparoivaa oli, mutta kyllä se sitten jostakin selkärangasta taas muistui mieleen. Niin hyvin, että en muistanut miten jarrutetaan ja kynsin naama edellä jään pintaa pari kertaa. Niin sanotusti siloitin rosoista jään pintaa.

Kaaduin 4 kertaa kikkaillessani piruetteja ja rojahdin niin pahasti viimeisellä kerralla vasemman olkapääni päälle, että sitä särkee vieläkin.. Aspiriinia on tullut syötyä, kuten myös lantion vuoksi - kaaduin nimittäin aika huolellisesti ja vieläpä kummallekin kyljelle :D Minulla on aivan jättimäinen mustelma (ja se tulee kasvamaan vielä) vasemmassa lantiossa, kummastakin jalasta löytyy mustelmia ja tosiaan tuo vasen olkapää kipeytyy heti kun yritän vaikkapa harjata hiuksiani tai vaihtaa vaatteita. Flunssan lisäksi siis saan hoitaa kipeytynyttä kehoani oikein urakalla :D Että sitä osaa aikuista ihmistä lapsettaa sen verran, ettei voi olla koheltamatta.. ;)

5/25/2011

Bebek

Kaupunginosa nimeltä Bebek (suom: Vauva) on varakasta seutua, kaunistakin seutua ja miellyttävä paikka sekä turisteille että paikallisille. Se on hieman eristyksissä muusta kaupungista, joten siihen saa heti enemmän erilaista, turistimaista, tunnelmaa.

(kuvat googlesta)

Kaupunginosa on siis Bosphoruksen rannalla, Euroopan puolella, ja pääkadun rantaviivaa reunustaa lukuisat veneet ja luksuspaatit, jotkin niistä ovat jopa vuokrattavissa, kun taas pääkadun varrelta löytyy ravintoloita ja kahviloita joka lähtöön.

En muista mikä oli meidän ravintolan nimi (se oli luultavasti se isoin ravintola sen pääkadun varrella!), mutta söimme siellä oikein makoisat pihviannokset talon viinillä.


Muistin ottaa kuvan annoksestani vasta kun olin kauhonut puolet pihvistä parempiin suihin. Oli muuten erittäin hyvin valmistettu!


Pihistin abilta avokado-viipaleet, hän kun ei niistä paljoa välittänyt ja minulle ne taas maistuu.

Illallinen oli lähinnä pikkuveljen kunniaksi, joka tuon hampurilaisannoksen itselleen tilasi. Hän sai töitä ja aloittaakin ne ensi viikolla. Pieni tauko armeijan jälkeen tekee varmasti hyvää, ennen kuin aloittaa työnteon jälleen.

Oli sen verran lämmin päivä, että ulkona tarkeni hyvin t-paidalla, pitkillä housuilla ja sandaaleilla, mutta iltaa kohden piti sitoa neuletakkia tiukemmin vartalon suojaksi. Edelleen, illoiksi on hyvä varustautua lämpimämmin, mutta päivisin on jo suorastaan helle :)

5/23/2011

Team Wedding

Vietimme kauniin sunnuntai-iltapäivän aurinkoisessa Bakırköyssa, yhden kurssikaverimme häissä. Toisensa saaneet kroatialais-turkkilais-pariskunta suorittivat nopean, n.5 minuuttisen, nikah:n, eli hääseremonian, jonka aikana he kävelivät salin eteen lavalle, siirappisen musiikin saattelemana, sanoivat "evet" ja antoivat pusut. Vieressä istuivat pari todistajaa ja seremoniamestarina toimi imaami.

Hyvin erilaiset häät siis kyseessä, varsinkin kun koko yleisö laputti kämmeniään yhteen parin astellessa lavalle, heidän sanoessa evet, heidän suudellessa ja heidän lähtiessä. Nopea ruljanssi ja jäi hieman hoopo olo jälkeenpäin, että ovatko he nyt varmasti naimisissa vai mikä tämä show oikein oli :D Mutta hyvin perinteistä turkkilaista menoa siis tämäkin. Päivän aikataulu oli muuten aivan täynnä pariskuntia, joka 15. minuutti imaami vihki uuden parin usean tunnin ajan samassa kultür merkezissa. !

Hauskan tilanteesta teki myös se seikka, että hääpariskunta ovat kumpikin suorittaneet CELTAn, ja tutorimme joka tuli mukaan häihin oli kummankin osapuolen tutorina. Pieni on maailma. Me olimme siis kuin pieni joukkue. Pieni mutta sisukas.

Jälkeenpäin jonotimme pääsyä ryhmäkuvaan ja sen jälkeen lähdimme porukalla evästämään Bakırköyn rantaviivalle.
Kävelimme myös kaikessa rauhassa kaupunginosan vilkkailla kävelykaduilla, joita molemmin puolin reunustivat lukuisat ostosmahdollisuudet. Oli jopa helle, mittari näytti eräässäkin paikassa +30, ja minun olkapääni kärvähtivät siinä auringonpaahteessa. Oikein mukava reissu, mukavalla porukalla, ja olipa hauskaa jälleen kerran nähdä yhdet häät lisää :)

5/21/2011

Post-course evaluation

5 viikkoa hujahti niin nopeasti että sitä on vaikeaa ymmärtää. Luultavasti ensi tiistaina herään tavalliseen tapaan 6.15 ja hoksaan että eihän meillä olekaan kurssia. Elimistö tottui muutaman shokkipäivän jälkeen uuteen rytmiin, ruoka-ajat olivat aina lähes samanaikaisesti ja muutenkin sietokyky ja energiatasot pysyivät kummallisen hyvin huipussaan, vaikka päivät useasti venyivät jopa 12 tuntisiksi. Ei siis ihme, että kun torstaina aamupäivällä minulla oli viimeinen opetustuokioni, ja sain vihdoin ja viimein rentouduttua loppuviikoksi, minulle kehittyi flunssa. Ei se ollutkaan allergista reaktiota, vaan kevätlenssua. En lähde yksityiskohtaisesti kertomaan mitä kaikkea se pitää sisällään, oletan että jokainen tietää millaista on kun korvat ovat tukossa ja pää kuin pumpulilla täytetty.. :)

Keräsin todistusaineistoa siitä, että olen oikeastikin käynyt CELTA-kurssin :D

Aamut lähti usein käyntiin kupilla teetä. Exotic tuli kuvioihin mukaan, kun kaipasin ylimääräistä vitamiiniannosta flunssan selättämiseksi.

Ihanat luokkahuoneemme, kaipaan kumpaakin. Eritoten tuota alimmaista, se oli mukavan intiimi ja nuo pöydät olivat ihanteelliset oppilaille, kun tilaa riitti.

Pientä hupia taululle piirrettynä. Tuo viikinki on osoitettu minulle, amerikkalaisilla varsinkin oli hauskaa kustannuksellani, he kun päättelivät että entisajan viikingit olivat suomalaisia..

Jokainen meistä sai "tittelin" kurssin viimeisen päivän feedback-osion aikana. Muut miettivät mikä on kenenkin vahvuusalue ja minä tiesin heti mikä minulle tulisi.. Olin saanut kuulla olevan rauhallisin ja vakain ihminen koko koulussa, kun omia lessoneita (!!!) pidin, vakauttani ei kuulemma hetkauttanut mikään :D Joten tiesin että minun kruunaukseni piti sisällään tittelin "Queen of Calm" eli Tyyneyden Kuningatar. Parempi se, kuin 'Miss IceQueen', jolla minua muutamat heput koulussa kutsuivat! :D

Vietimme eilen koko porukalla iltaa (+ 2 tutoria mukana) Beşiktaşin pikkukujilla, söimme hyvin ja istuimme puoleen yöhön baarissa jutustelemassa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vaikka jokainen meistä olikin väsynyt, olimme myös huojentuneita ja onnellisia - kurssi on ohitse ja kaikilla on suunnitelmat vielä auki. Jotkut meistä olivat jo saaneet työtarjouksia, yksi amerikkalainen itse asiassa sai jo vakituisen työn eräästä koulusta. Toisaalta, monet meistä jäivät kaipaamaan kurssia ja toisiamme, meistä muodostui todella mahtava ryhmä ja itse asiassa eräs tutoreistamme sanoi (and it's not a customary thing to say to every group!) että meillä oli poikkeuksellisen mukava ryhmä. Which is nice. Ainoastaan kaksi henkilöä ei jää Istanbuliin, vaan toinen lähtee Marokkoon ja toinen reppureissaamaan pitkin Eurooppaa. Me muut jäämme tänne ja tulemme varmasti muodostamaan tiiviitä kontakteja työnhakujen suhteen, ja toivon mukaan, Inşallah, näemme toisiamme aina silloin tällöin porukalla. Sovimme jo menevämme luistelemaan ensi viikolla, toivon mukaan se toteutuu.

Koska englanti on ollut itselleni työ- ja äidinkieli jo usean vuoden ajan, en voi välttyä viljelemästä englannin sanoja sinne sun tänne. Sitä paitsi, kun puhuu englantia vuosien päivät, ajattelee englanniksi ja näkee jopa unia englanniksi (!!), se sulautuu suomen kielen kanssa yhtä sopuisasti kuin rusinat puuroon. Osaan selittää englannin sanojen merkityksen englanniksi, mutta hitto kun ne on vaikeaa kääntää heti suomeksi! :D Mikä on ihan tajutonta, sillä voisi kuvitella että suomen kieli on vielä liian vahvasti mielessä, mutta ei se vain ole.. Sitten on suomenkielisiä sanoja, joita en jokaista vielä osaa kääntää englanniksi, mutta ne eivät olekaan sitten niitä tavanomaisimpia tai tarpeellisimpia..

Intermediate-kurssilla toinen Sudanista tänne tullut mies kysyi kesken tunnin sanan 'during' merkitystä. Muistan selittäneeni hänelle sen ensin antaen synonyymin sanalle. Kun hän ei selkeästi vieläkään ymmärtänyt sitä, demonstroin sen hänelle: nostin pystyyn sormen ja sanoin että se on maanantai. Nostin pystyyn toisen sormen ja sanoin sen esittävän sunnuntaita. Kerroin että 'during a week' voi tarkoittaa seikkaa, jolloin jotakin tapahtuu niiden kahden päivän sisällä, viikon kuluessa. Viimein hän tajusi.
Beginners-kurssilla eräs armenialainen mies yritti selittää, että hänen kaverinsa käveli alastomilla jaloilla ulkona. Utelin, että kävelikö hänen kaverinsa alastomana vai miten. Tyyppi mietti hetken ja selitti että ei, vaan niin että jalkoja ei suojellut mikään, kengät, sukat tms. Luokalla oli hauskaa, kun kaikki luulivat henkilön kävelevän alastomana pihalla. Minä kirjoitin taululle: 'barefoot', joka siis tarkoittaa 'paljain jaloin'. Se oli haastava sana sille tasolle, mutta selvensi tilannetta kummasti :)

Muistan kun joskus lukion jälkeen mietin, että en voisi koskaan muuttaa ulkomaille, koska englannin taitoni ei ollut kovinkaan kummoinen. Eikä se ollut kummoinen vielä yliopisto-aikojen jälkeenkään. Mutta kun sitä piti käyttää työkielenä ensimmäisessä "varsinaisessa" työpaikassa, niin sitten se lähtikin luistamaan kuin vesihiihto. Ja nyt ne ajatukset omasta kielitaidottomuudesta tuntuvat todella kaukaisilta. Which is nice.

5/19/2011

Tired but happy

Tänään oli viimeinen lesson, eli se vaativin 8. Saimme käyttää mielikuvitustamme kahden viimeisen lessonin kohdalla, mikä tarkoitti sitä että meille ei annettu valmiita materiaaleja vaan ne oli kehitettävä yhdessä jotta kolme 45-minuuttista saatiin yhteneväiseksi kokonaisuudeksi. Oli siinä sitten tekemistäkin, voin kertoa.. :D

Tänään viimeisen lessonin aiheena oli lentokoneet. Me tytöt pukeuduimme lentoemänniksi, joka jo sinällään edesautti kolmen erilaisen lessonin yhteneväisyyttä.
Ostin vartavasten tätä päivää varten sinisen kauluspaidan, joka itse asiassa tulee olemaan kovassa käytössä varsinkin jos opettajantyötä satun saamaan. Kynähameen sain lainaksi skotlantilaiselta kurssitoverilta ja sukkahousut kävin ostamassa Migroksesta aamulla. Olihan se pakko itseään käydä kuvauttamassa naistenvessassa ennen luennon alkua. Nimikyltitkin tuli askarreltua, ja viime hetkillä ennen oman luentoni alkua sain vielä venäläiseltä kurssitoverilta raidallisen huivin lainaan kaulan ympärille, viimeiseksi silaukseksi.

Jos ei muuta, niin ainakin tyylikkyyspisteitä saimme tältä päivältä ;) Itse asiassa, vaikkakaan en ole tippaakaan hameihmisiä, ei tuollainen kynähame ole ollenkaan pöljempi päällä, kunhan vain materiaali on mukavan joustavaa ja pituutta on tarpeeksi, ettei paljasta liikaa vartta.

Viime vuonna ostamani avokkaat pääsivät jalkoihin. Rakothan niistä kehittyivät, mutta eipä niitä tarvinnut koko päivää pitää.

Taisin saada joko allergisen siitepölyreaktion tänään, tai sitten minulle on kehkeytymässä flunssa, sillä kurkussa on kaktus ja silmät vuotavat vettä. Ah, ihanuutta. Onneksi huomenna on viimeinen CELTA-päivä ja saamme lopullisetkin arvioinnit. Itse sertifikaatioiden saantia taidamme silti joutua odottamaan, mutta mitäpä tuolla. Kurssi on läpäisty, se on pääasia, ja seuraavaksi etsitään töitä. Ehkä tällä kertaa paremmalla tuurilla. (Insallah) Mutta sitä ennen... minä nukun koko viikonlopun putkeen. Olen elänyt nämä 5 viikkoa uskomattoman stressaantuneena, hermostuneena, jännittyneenä (noh, kyseessä elämäni ensimmäiset opetuskerrat, joten kyllä sinne luokan eteen meneminen on joka kerta jännittänyt niin että melkein purjo tullut kylään) ja yöunet ovat jääneet vähiin, sanoisin että nukuin keskimäärin arkiöisin n. 4,5 tuntia, johtuen valtavan suuresta urakasta: ei vain lessonien suunnittelua, mutta assignmentteja (esseitä), perinpohjaisia sellaisia, ja muuta mukavaa, joille kaikille oli deadlinet. Ne ovat nyt kuitenkin tehty, hyväksytty, ja huomenna voi ottaa rennosti, kun loputkin meistä suorittavat viimeisen lessoninsa.

Kaikille kurssista kiinnostuneille: Kyllä, se kannattaa. Se on hyvin, hyvin, intensiivinen kurssi, vapaa-ajalle voi sanoa hei-hei, jopa omalle poikaystävällekin voi sanoa hei-hei, sillä yhteistä aikaa ei juurikaan ole ollut :D Kurssi, 5 - viikkoinen, on kuitenkin varmasti parempi kuin 4-viikkoinen, joka itsestäni tuntuisi käsittämättömältä suorittaa hyvin arvosanoin. Yhtenä vaihtoehtona on myös part-time kurssi, jolloin kurssille varataan vain 2 päivää viikossa, joka viikko. Kurssi tällöin kestää n. 10 viikkoa, mikä sopii kaikille heille, jotka käyvät töissä. Kurssia varten pitää kehitellä itselleen järjestelmällistä luonteenpiirrettä, uskomattoman pitkää pinnaa ja itse-aloitteisuutta ja toimeliaisuutta. Ja tietysti luontaista kiinnostusta ja uteliaisuutta opetustyötä kohtaan. Ensimmäisten jännittävien lessoneiden jälkeen aloin nauttimaan siitä, että saan olla siellä luokan edessä, oppilaiden ja muiden CELTA-kurssilaisten nähtävänä ja observoitavana. Takarivissä kuiskimme kun yksi meistä opettaa ja kirjoitamme palautetta, joten se on aina takaraivossa ajatuksena, kun ohjaamme lessoneita - mietimme mielessämme että mitenköhän tämä oikein on tähän asti mennyt ja montakohan virhettä olen jo tehnyt? ;D Very nerve-breaking I would say! Mutta kun siitä ajatuksesta pääsee yli, niin sitten ei luokasta huomaa ketään muita kuin oppilaat.

Tähän loppuun vielä pilvinen Istanbul, laivasta katsottuna, kun ylitän ties kuinka monennen kerran Bosphoruksen Euroopan puolelta Aasian puolelle.


video

5/16/2011

Ilon päivä :)



Kyllä näitä maailmanmestaruuksia saisi tulla useamminkin, bence. :)
Tänään olen hoilannut "Taivas varjele" biisiä useampaankin kertaan, valmistaudun koululle lähtöön (nämä maanantait ovat vapaana, mutta käymme läpi yhdessä tämän viikon viimeisiä lessoneita) ja aurinko paistaa ja linnut laulaa.

Ulkona +20, vihdoin se kevät/kesä alkoi täälläkin, kylmyyttä kesti todella kauan. T-paitasilleen ulos ja nautiskelemaan ;) Pikkuveli saapuu tänään armeijasta ja jääkaappi on piukassa herkkuruokia. Tänään on siis juhlan aika.

5/15/2011

Rakastan jääkiekkoa, olen siis Suomalainen.


Täällä jännätään jo. Yle Areenan Radio suomi on jo valmiiksi auki, ja se on ainoa väylä kuunnella pelin etenemistä. Livekuvaa kun en saa mistään auki ja en aio rekisteröityä virallisille sivuille jotta näkisin pelin. Mutta menee se näinkin, ainakin jännitys on jo niin pinnassa että mitenköhän sitä kykenee kuuntelemaan koko peliä? :D

Popparit valmiiksi ja sitten odotellaan :)

5/11/2011

06:41

No olipahan ilta! Varsinaisia Euroviisuylläreitä kerrassaan.. :)

Finaaliin selviytyivät siis:
Serbia
Liettua
Suomi
Venäjä
Islanti
Azerit
Kreikka
Georgia
Sveitsi
Unkari

Kaikista näistä veikkasin jatkoon varmuudella Venäjää, Azereita, Kreikkaa ja Unkaria. Toivoin Georgiaa ja live-vedon nähtyäni myös Serbiaa. En toivonut Liettuan ujellusta tai Islantia. Yllätyin suuresti Sveitsin ja Suomen finaalipaikoista!! Sveitsi varsinkin oli niin hellanlettas nannaananaaaaanaaanannaaaa että ihan nukutti sitä kuunnellessa. Suomen lässytys on edelleen lässytys, mutta se jättimäinen maapallo-tausta oli aikamoinen :D

Euroviisujen virallisen sivujen mukaan, tulevaa finaalijärjestystä:

  • Serbia (Running order position in the Final: 24)
  • Lithuania (Running order position in the Final: 4)
  • Greece (Running order position in the Final: 9)
  • Azerbaijan (Running order position in the Final: 19)
  • Georgia (Running order position in the Final: 25)
  • Switzerland (Running order position in the Final: 13)
  • Hungary (Running order position in the Final: 5)
  • Finland (Running order position in the Final: 1)
  • Russia (Running order position in the Final: 10)
  • Iceland (Running order position in the Final: 21)
Eli Suomi aloittaa kisat!! :O
Sillä ei sitten muuten juhlita, sillä ekat sijoitukset ovat useasti jääneet loppupään sijoitusten jalkojen alle. Esim. Serbialla, Islannilla ja Georgialla ovat aika loistavat sijoitukset.. Saa nähdä mitä torstai tuo tullessaan!

5/09/2011

Kulttuuria

Altunizaden Taide- ja Kulttuurikeskus sijaitsee melko lähellä kotitaloamme. Tämän rakennuksen ohi tulee käveltyä harva se päivä, ja vasta nyt muistin että en ollutkaan ottanut siitä aiemmin kuvia.
Tämän viereen on rakennettu kahvila, jonka hintojen uskon olevan korkeammat kuin muissa paikoissa. Perustan mielipiteeni kaupunginosaan, sillä tämä on kuitenkin yksi kalliimmista ja samalla siisteimmistä kaupunginosista.

Kulttuurikeskuksen toiminta ei ole täysin minulle auennut, mutta ainakin sitä on vuokrattu näyttelyjä varten, on ollut taidetta seinillä maalausten ja valokuvien merkeissä. Muutaman kerran olen nähnyt siellä olleen käynnissä jonkinlaista luentoa. Joinakin päivinä alue on täysin tupaten täynnä paikallisia, ja tohina ja kohina sellaisina päivinä on kova, joten ilmeisesti siellä on kaikenlaista kiinnostavaa, nähtävää tai tehtävää. Samankaltaisia kulttuurikeskuksia löytyy todella monesta kaupunginosasta.

En tiedä mitä nuo "patsaat" rakennuksen edustalla edustavat, mutta ne ovat aika hupaisan näköiset :)