.

.

4/22/2011

Sosialisti(t)

Mitä tapahtuu, kun yhdistetään 1 suomalainen (anti)sosiaalinen tapaus, 1 turkkilainen fiksu ja analyyttinen nainen, 1 amerikkalainen yliopiston käynyt ex-surffarimies ja 1 venäläinen tohtoriksi valmistunut opiskelijanainen?

-> Hyvä kokoonpano. Meistä neljästä CELTA-kurssilaisesta on muodostunut suorastaan dynaaminen poppoo, tuemme toisiamme, autamme toisiamme ja mietimme yhdessä monenlaisia asioita, opetussuunnitelmasta vapaa-aikaan asti. Vitsailemme toisillemme, pidämme hyvää yhteishenkeä yllä ja käymme lounastauoilla yhdessä. Kouluun on mukava mennä, kun tietää tapaavansa uusia tuttavuuksia, vaikka aamuherätykset ovatkin aika hankalia, varsinkin meikäläiselle..

6.10 on pärähtänyt kello soimaan, jotta ehtii jolkuttamaan Capitolin lähettyville bussia odottamaan puoli kahdeksaksi. Koululla ehtii jonkinverran sosialisoida tyyppien kanssa ennen kuin erilaiset "luennot" alkavat, niiden aikana sitten pohditaan kovasti oppimisen mielekkyyttä ja opettamisen monia eri aspekteja. Kurssin aikataulutus on erittäin selkeä ja hyvin toimiva kokonaisuus, lounastaukoja varten on varattu tunti joka tuleekin tarpeeseen - käymme nimittäin aina ulkona syömässä. Yritämme käydä turkkilaisissa ruokapaikoissa, jotta saamme maistella kaikenlaisia hyviä paikallisia ruokia. Informaatiota tulee päivittäin käsittämätön määrä ja iltaisin hyvä kun jaksaa muutaman tunnin papereita nenän edessä käännellä kun on jo aika mennä nukkumaan. Kotona tulee oltua siinä 7-8 aikaan, riippuen ihan siitä pitääkö jäädä vielä kehittelemään jotakin koululle, vai lähteekö samantien kotiinpäin.

Tänään oli meidän ryhmän (jaoimme aiemmin kurssin ryhmäläiset kahteen eri opetusryhmään) ja opetamme nyt ensin intermediate-tasoisia paikallisia aikuisia ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti osallistuneet oppilaiksi meille. Heitä onkin kaikenlaisia, mukana on myös kaksi pakolaista Sudanista, joiden englanti on osoittautunut ihan kiitettävän hyväksi. Eilen opettivat ryhmämme 3 miestä, ja tänään oli 3 naisen vuoro, meikäläinen viimeisteli viimeisen 45 minuuttisen. Omalta osaltani sanon, että jännitti kovasti kun luokan eteen piti mennä (ja kun tiesi että muut observoivat takana katsoen jokaista liikettä ja tarkkaillen kaikkea mitä minä ja oppilaat tekevät), mutta ei sen pahempaa paniikkia iskenyt. Pysyin ruodussa, niin sanotusti, ja sain aikaiseksi keskusteluja ja ilmeisesti he oppivatkin jotakin. Ensimmäistä opetusta varten meille oli jaettu valmiiksi tiedot siitä, mitä pitää opettaa ja mitä aktiviteetteja lisätä. Ainoastaan se, miten heitä opettaa, oli itse kehitettävä. Ryhmän kanssa jälkeenpäin keskustelimme ja minä sain ihan hyvää palautetta, olin toiminut esimerkillisesti ja soveltanut tärkeimpiä opetuspointteja omalla ajallani. Autoin oppilaita parhaani mukaan ja sain kaikki jotenkuten osallistumaan keskusteluihin, jopa luokan ujoin tyttökin onnistui puristamaan pari lausetta suustaan. Kaikki ryhmämme jäsenet hehkuttivat kuinka rauhalliselta ja vakaalta näytin siellä edessä, mutta se on vain se, mitä he näkivät - minä tiedän miltä minusta tuntui! :D

Se oli ensimmäinen opetussessio. Tästä eteenpäin kaikki on 1000x kertaa vaikeampaa, jopa opetuskerrat, sillä ensimmäisen opetuksen tarkoitus oli löytää ne positiiviset jutut. Seuraavien opetuksien aikana pyritään kitkemään kaikki ne viat ja pienet erehdykset ja heikkoudet joita toisistamme löydämme. Eli ei vain taputeta selkään ja sanota että hyvin tehty, vaan annetaan huolellista kritiikkiä. Tavallaan, nyt vasta se varsinainen opiskelu alkaa. Tämä oli vasta esimakua tulevasta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti