.

.

4/19/2011

Kia ora!

Ei kyllä olisi yhtään aikaa ylimääräiseen raapusteluun, kaikenlaista luettavaa riittää myöhään iltaan ja muutama kirjoitus pitää ladata kurssisivulle, mutta pistetään pikakuulumiset.

Kurssi siis alkoi tänään ja ihan mieleenpainuva ryhmä meitä siellä on, 11 kaikenkaikkiaan ja 2 naistutoria (toinen Briteistä ja toinen Uudesta-Seelannista). Jos nyt vielä oikein muistan, niin siinä ryhmässä meitä on 1 Suomesta (meikä, jee!), 1 Marokosta, 1 Puolasta, 1 Etelä-Afrikasta, 1 Venäjältä, 1 Amerikasta, 1 Kroatiasta, 2 Turkista, 1 Briteistä ja kahdesta tyypistä en ole varma, mutta toinen näyttää ihan australialaiselta surffarityypiltä (puhuu omien sanojensa mukaan 5 kieltä, huh!) ja toinen on jo muutaman vuoden opettajantöitä tehnyt, eri maissa asunut, joka pakeni viimeksi Seattlea tylsän sään takia (siellä oikeastikin kuulemma sataa 9 kk vuodesta..) Eurooppaan. Luulen että hänkin on jenkki.

Kaikenlaista uutta ja ihmeellistä päivä täynnä, informaatiotulva on seisauttanut aivotoimintani. Aamulla seistä tönötin Capitolin lähettyvillä 7 jälkeen aamulla bussia, joka veisi matkani suoraan koulun lähettyville, kävelymatkaa vaivaiset 100 m pysäkiltä :) Menomatka oli kyllä aikamoista matelua, siltaruuhka jumittaa niin tehokkaasti, että ei-edes-kovin-pitkän-matkan-matkustamiseen kului 55 minuuttia, eli siis pyöreästi kokonainen tunti. Takaisinmatka ei sitten sujunut ollenkaan, ei sitten ollenkaan. Hemmetti että osas ottaa kuuppaan. Odotin tunnin, KOKONAISEN TUNNIN, illalla kurssin loputtua kylmässä ilmassa saman linjan bussia, jota ei näkynyt eikä kuulunut. Soitin ohjeita kotiinpäin ja tein niin kuin olimme joskus monta kertaa O:n kanssa tehneet: ensimmäisellä mahdollisella bussilla Besiktaşiin, sieltä paatilla Üsküdariin ja sieltä uudistuneen dolmus-pysäkin kautta suoraan kompleksin eteen. Uudistuneen siksi, että yleensä sieltä lähteneet dolmukset jatkoivat matkaa Capitolin tienoilta muualle, mutta olivat nyt muuttaneet reittiä meille mukavampaan muotoon :)

Maksu hoituu tuollaisella akbıl-systeemillä, kortti vaan lukijaan ja matkoja hupenee sitä mukaan kun sitä käyttää. Toimii kaikkialla muualla paitsi dolmuksissa ja minibusseissa, tietty. Joten aina pitää olla vähän cashia mukana, että pärjää.

Niin ja tuo otsikko on Uuden-Seelannin vanhaa, jo katoavaa, maorin kieltä, joka tarkoittaa ihan vain tervehdystä :) Toinen tutoreistamme opetti meille kyseistä kieltä tänään, jotta saisimme käsityksen siitä, miltä sellaisista opiskelijoista tuntuu opetella täysin vasta-alkajana kieltä, jota eivät osaa sanaakaan. Aikamoista mongerrusta se olikin :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti