.

.

4/13/2011

Back to school

Kun 6. haastattelu oli takana ja mitään varmuutta töiden saamiseksi ei edelleenkään ollut, päätin viimein ryhtyä tuumasta toimeen. Tämä oli ajatuksissa varmaan muutaman kuukauden, mutta päätin aina odottaa, josko sittenkin onni kääntyisi puolelleni ja saisin jostakin töitä. Olen ilmeisesti Aku Ankka, sillä kenellekään ei kelvannut. No, omapahan on menetyksensä. (Ja minulle rahan menetystä..)


Joten päätin rekisteröityä huippukalliille (joka saa muuten kans tuottaa niille rahoille vastinetta!!) CELTA-kurssille, jota mainostetaan sellaisena huippukurssina, että oksat pois. Tämä 5 viikon kurssi (4 päivää viikossa n. 9,5 h päiviä) ei sisällä luentoja tms, vaan kirjallisia esseitä (4 kpl), henkilökohtaista tuutorointia, kanssatovereiden opetuksien observointia ja palautteen antamista ja 6 tuntia omaa opetustoimintaa, jotka arvioidaan paikalla olevien kokeneiden tutoreiden toimesta. Eli hyvin intensiivisestä kurssista on kyse ja koostuu pääasiassa käytännön harjoituksista ja kurssin aikana oletetaan kurssilaisten käyttävän omaa aikaansa n. 30 tunnin verran/viikko laatien opetussuunnitelmia ja esseitä. Kurssin lopuksi ei ole (onneksi) lopputenttiä, vaan esseiden ja valvottujen opetustuntien perusteella kurssilaiset arvioidaan eri asteikoilla.


Ensitöikseni, 31.3, rekisteröidyin seuraavalle alkavalle kurssille. Jo rekisteröitymisvaiheessa piti kirjoittaa 400-800 sanaa sisältävä essee aiheesta "hyvä/huono oppimiskokemus ja ajatuksia siitä, mitkä tekijät vaikuttavat oppimismenestymiseen". Taisin saada juuri ja juuri 400 sanaa täyteen ja olin tyytyväinen :D
Rekisteröitymisen jälkeen, 1.4., sain meilissä itselleni pre-course materiaaliksi nipun kysymyksiä ja tehtäviä, jotka piti täyttää ja lähettää meilissä takaisin. Eli siis jo ennen kurssin alkamista oli jo paljon kirjoitettavaa ja pakerrettavaa. Henk. koht. totesin heidän tehtävät helpoiksi, muutamia lukuunottamatta, joiden kanssa vietinkin pitkän tovin GrammarAdvisorin ja sanakirjojen parissa.

Seuraava etappi olikin sitten "soveltuvuus"haastattelu, jonka piti järjestyä itse asiassa vasta sen jälkeen, kun vastauslomake oli lähetetty. Heidän omien sanojensa mukaan "we will only contact you to arrange a date for your interview if you complete these questions to a satisfactory level as it is necessary to have some basic language awareness before starting the CELTA." Minä sain puhelun heiltä haastattelupäivän sopimiseksi jo seuraavana päivänä siitä, kun sain vastausmeilissä ne esitehtävämateriaalit, (1.4.) joita en ollut tietenkään vielä siinä vaiheessa ehtinyt lähettää. Outoa?

Haastattelupäivänä, 4.4., olin jälleen kerran n. 45 minuuttia etuajassa, joten ostin pullon vettä ja cashewpähkinöitä ja napostelin niitä samalla, kun kävin läpi joitakin materiaaleja, jotka otin mukaani. Fiksusti tehty, nimittäin ensimmäiset 45 min vietimme 3 hengen ryhmässä täyttämässä "koetta", jossa piti täytellä kielioppijuttuja ja lopuksi kirjoittaa essee. Hetkisen tauon jälkeen samat 3 henkeä pakkautuivat luokkahuoneeseen, jonne eräs kurssin tutoreista tuli käymään läpi kurssin sisältöä ja muuta mukavaa. Tämä oli siis se ryhmähaastatteluosuus, toinen 45 min, joka ei ollut haastattelua nähnytkään, kunhan rupattelimme ja kyselimme kysymyksiä kurssiin liittyen.

Paikalla oli eräs amerikkalainen nainen, joka keskusteluosuuden loputtua totesi tutorille että hänen vastauksissaan saattaa olla virheitä, sillä hän ei muista mitään kielioppijuttuja vaikka natiivi onkin. Sanoi että sellaiset muistisäännöt tuli kerrattua viimeksi ala-asteella. Minun oli pakko tokaista siihen väliin, että se on meidän ei-natiivien etu - me opimme kielen oppien kielioppisäännöt, jolloin kykenemme ehkä helpommin huomaamaan logiikan esim. verbien aikamuotojen takana.

Kurssille otetaan kerralla 12 henkeä ja muutama paikka oli kiikunkaakun, joten jännätti tietää saiko paikan juuri ensisijaisesti valitussa kurssissa, vai vasta sen jälkeisessä, vai saako ollenkaan, sillä vielä tässäkään vaiheessa ei varmuutta kurssipaikasta ollut. Jos he kokevat, että hakijalla ei ole tarpeeksi kehittynyttä kirjallista ja/tai suullista kielen taitoa, eivät he tietenkään voi sellaista ottaa kurssille.


7.4. sain vastausviestin haastattelututorilta, että sain paikan juuri siinä haluamassani kurssissa, mikä oli erittäin hyvä juttu. Seuraava kurssi kun olisi kestänyt vain 4 viikkoa, ollen paljon intensiivisempi ja käsittäen vain viikonloput vapaat. Tällä kurssilla vapaana on la-su-ma, mikä antaa enemmän aikaa valmistella omia luentosuunnitelmia yms.
Ohjeet kurssin maksamisesta tuli meilitse ja seuraava etappi olikin 11.4 hoitaa bank transfer ja maksaa ennakkomaksu. Loput kurssista tulee maksaa myöhemmin. Pankissa käynti on aina yhtä seikkailua täällä, se on yhtä sähellystä suoraan sanoen. Olimme jo astumassa pankkiin, kun sain puhelun koululta että minun pitäisi maksaa se kurssin deposit maksu jotta saisin vielä paikkani haluamassani kurssissa. Sitten puhelimen toisesta päästä selitettiin kuinka voisin tehdä sen maksun itselleni paljon paremmin kuin suoraan pankkisiirtona (minusta se on aika yksinkertaista!) ja seli seli seli sitä sun tätä. Yritin siinä sanoa että olen jo pankissa ja olen nyt maksamassa kurssia. Pankissa sitten selittäessämme asiaani ensimmäinen virkailija vikisi jotakin rahansiirtoja vastaan ja syystä meikäläisen nupissa naksahti. Räyhäsin ensimmäistä kertaa julkisesti oikein kunnolla että tässä ei pitäisi olla mitään helkkarin ongelmaa, otetaan nyt se perhanan vuoronumero ja mennään odottamaan vuoroamme pankkivirkailijalle. Hetkellinen mielenosoitukseni tepsi: saimme heti seuraavan vuoron tutulle virkailijalle. Heh, ilmeisesti tässä maassa saa palvelua kun osoittaa mieltänsä ;)

Pankkivirkailijalle antamat vastaanottajan pankkitilin tiedot eivät hänen mielestään täsmännyt joten annoin tyynesti puhelimeni hänelle numeron kera, josta juuri sain kovan selityksen siitä miten pankkiasiani tulisi hoitaa. Annoin siis virkailijan hoitaa selitykset puolestani, minä olin kyllästynyt. Tämä tuttu virkailija on hoitanut joka kerta pankkitoimituksiani. Hän ei osaa sanaakaan englantia. Ei yhtään sanaa. Lopulta rahat oli siirretty ja lähdimme.

Kurssikirjat olivat toinen murheenkryyni. En ymmärtänyt, että ne kuuluivat kurssin hintaan ja lähdinkin metsästämään niitä Kadiköyn lukuisista kirjakaupoista. Kaatosateessa. Pankkireissua edeltävänä keikkana. Oliko mikään ihmekään että olin pottuuntunut siellä pankissa ja myös hytisin kylmyydestä. Allah allah.


Nyt on rauha maassa ja puussa ja kaikki hyvin valtakunnassa. Lisää pre-course materiaalia on printattu ulos ja puuhaa riittää, sekä ennen kurssin alkua että kurssin ajan. Saattaa olla että sen 5 viikon päästä olen kuin ikuisuuden valvonut vanha varis: raakun ja haahuilen ympäriinsä mitään mistään ymmärtämättä. Vajaa viikko kurssin alkuun, ensi viikon tiistaina käynnistyy sellainen rumba, että hirvittää! :O

6 kommenttia:

  1. Paljon onnea kurssipaikasta ja tsemppiä opiskeluun!!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa aivan _järkyttävältä_ urakalta, jaksamista matkaan!

    VastaaPoista
  3. Heheh.. :) CELTA on kuulemma tosi, tosi raskas kurssi. Onneks on vaan 4 päivää viikossa, jotta ehtii tekemään kaikki tarvittava sitten "vapaa-aikana". Jos 2 kurssikirjaakin pitäisi lukea ja ne esseet ja kaikki kurssisuunnitelmat ja on siinä kai muutakin kirjoitelmaa luvassa, niin ei kovin kevyestä kurssista ole kysymys :) Yritän olla ajattelematta asiaa toistaiseksi..

    VastaaPoista
  4. Kovasti tsemppiä kurssille! Ja ps. Olisin halunnut nähdä sun herppaavan sille pankkivirkailijalle! ;)

    VastaaPoista
  5. Kaikki pankissa vuoroaan odottaneet kyllä käänsivät samanaikaisesti päänsä muhun päin kun repesin liitoksistani :D Että ehkä se riittää yleisöksi hehheh..

    VastaaPoista