.

.

3/13/2011

Salasuhde





.. ruoan kanssa. Kuten mainittua, päätin alkuvuodesta katsella hieman tarkemmin mitä suuhuni laitan. Vierailin aktiivisesti karppaus-sivuilla tietoa keräten, mutta en ole lähtenyt karppaukseen täysillä mukaan vaan pidän siinäkin hommassa järjen mukana ja ruokavalion sellaisena, joka sopii minulle. Teini-ikäisesti asti on ilmentynyt jos jonkinlaista allergiaa, esim.laktoosi-intorelanssi ja omena-päärynä-allergia (ristiallergia koivun siitepölyn kanssa, mutta itse asiassa kaikki mikä Suomessa kukkii alkukeväästä kesän puoleenväliin asti aiheuttaa allergiaoireita) sekä pähkinäallergia. Myöhemmin tuntui, että kiiviäkään ei oikein uskalla syödä ja kaiken kruunasi lopulta keliakia. Omien eksperimenttien myötä totesin, että noudattamalla täysin maidotonta ruokavaliota vatsani toimi täysin normaalisti, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Mutta ei sekään ollut vastaus kaikkeen vatsavaivaan.

Tänne muuttaessa ruokavalio tietenkin muuttui radikaalisti, turkkilainen keittiö on kun jotakin täysin erilaista kuin suomen (thank god! :D). Alkukuukaudet tuli syötyä päivittäin laktoosia pilkkovia entsyymejä ja maitohappokapseleita, jotta vatsa ei heti jumahtaisi ja protestoisi kaikkea uutta vastaan. Pikkuhiljaa se sitten tepsikin ja kas kummaa: täällä tulee syötyä jogurttia päivittäin ilman vatsavaivoja! Horay! Ja siis jopa silloin, kun en syö niitä pillereitä.. Viime vuonna tuli syötyä oikeastaan kaikkea, mitä pöydällä oli, paitsi tietenkin vehnäpitoista ruokaa, ja esim. riisiä tuli syötyä oikeastaan joka päivänä, ellei sitten tarjolla ollut perunaa. Muistan kun ilahduin kovasti löytäessäni huippuhalvan makaronipussin, minulle soveltuvan, mutta jälkeenpäin totesin makaroninkin täyttävän mahan niin, että pöydästä noustessa tuntuu kuin olisi lihonut 5 kiloa ja olo oli turvonnut. Joten ne jäivät aika nopeasti ruokavaliosta pois.

Tänä vuonna päätin huomattavasti rajoittaa perunan, makaronin ja riisin, eli siis turhien hiilareiden, nauttimista, samoin kuin jättää sen maissileivän syömisen kokonaan. Lisäksi lisätty sokeri tai ylenpalttisen sokeriset tuotteet ovat myös olleet aika hyvin pannassa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Teehen en lisää sokeria, en ole syönyt karkkia kuukausiin, 3 kk:n sisällä olen syönyt 2 palaa suklaata, murot heitin roskiin ja muutenkin vähentänyt hiilareiden määrää reilusti. O. tosin halusi ostaa hillittömän pussin karkkia kerran Capitolin katukerroksen karkkiosastolta, missä valinnan varaa onkin..
Muutaman vaahtokarkkijalan ja viinikumimadon maistoin 13 liiran pussista, mutta voin kertoa että ei ne maistunut enää niin kuin ennen. Aiemminhan olisin vetänyt koko pussin ja ollut loppuillan koomassa! :D

Ainiin, 2 pussia Lays:seja on tullut syötyä näiden 3 kk:n aikana, mutta niitä syödessä jotenkin tuli pieni pettymys - nekään eivät maistuneet niin kuin ennen. Turhaa höttöä siis, ja sellaisella turhalla hötöllä on hyödytöntä täyttää vatsaa. Activiat ovat ainoita reilusti sokeria sisältäviä tuotteita, joita tulee syötyä päivittäin. Syy: vanhat tavat ovat sitkeässä, makeat jugurtit ovat kuuluneet aina päivittäiseen ruokavalioon enkä halua luopua niistä täysin. Tosin, yhdessä pienessä purkissa on n. 15 g sokeria, joten aika .. järkyttävää. Light-limutkin jäivät, enkä korvaa niitä sokerilimuillakaan, ostan mieluummin sokeritonta mineraalivettä kun haluan poreita. Olin saanut itseni vieroitettua light-kolasta (join sitä pitkään makeannälkään), ja kun pitkästä aikaa join tölkillisen sitä illallisen jälkeen, heräsin seuraavana päivänä niin järkyttävästä päänsärystä ja huonovointisuudesta, että en tiennyt missä oli katto ja missä lattia. Kävin silloin mielessä edellisen päivän ruuat, josko niissä olisi ollut jotain pilaantunutta, mutta totesin limun olleen se huonon olon aiheuttaja - ketoosissakaan en ollut, sillä olin saanut tarpeeksi paljon hiilareita kroppaani. Joten ei ole enää sekään juoma sitten maistunut, ja varmaan ihan järkevää olisikin pysytellä kaukana niistä. Ei se sokeri ole hyväksi elimistölle, mutta mieluummin sitten sokeria pienissä määrin, kuin aspartaamia.

Jos jotakin herkkua on kuitenkin tullut mässäiltyä, niin hampurilaisia. Mäkkärin tai Burger Kingin, ihan sama kumman. Ja koska täällä niitä ei saa gluteenittomana, niin minä heitän ne leipäpalat sivuun, siivoan hieman pihviä ja muuta ylimääräisten leivänmurujen osalta ja heitän pihvit lisukkeineen ja juustoineen kitusiini. Eikä siinä oikeastaan olekaan sitten mitään huonoa, se on vallan loistava karppiateria! :D Paljon rasvaa, reilusti proteiinia ja hyvin vähän hiilareita ;) Toinen, mistä en ole vieroittunut, on jäätelö. Voisin syödä tavallista vaniljajäätelöä vaikka joka päivä - en kuitenkaan tee niin. Kesäisin toisaalta tekee sitä usein mieli, joten silloin voi tulla vaikeuksia vastustaa.. :)

Ruoan erilaisuudesta. Täällähän ei eineksiä tunneta, tai jos jotakin einesruokaa on, niin esim. pakastepitsoja olen nähnyt liikkeiden pakastealtaissa, ja on joitain muitakin pakasteruokia, mutta hyvin vähän. Vakuumipakattuja valmisruokia on täältä turha etsiä, ruoka tehdään alusta asti joka ikinen päivä, jos syödä haluaa. Tietenkin voi hakea vaikkapa kepsut, mutta ei sitäkään lasketa einekseksi, sillä se on samana päivänä ja vieläpä puolta tuntia ennen lähetyksen saapumista valmistettu, joten tuoretta ruokaa sekin. Marinoituja lihoja kyllä on, ja niissä luultavasti on marinaadissa mukana natriumglutamaattia, aika yleistä arominvahvennetta mm. liha- ja kalaruoissa, makkaravalmisteissa yms. Ja hyvin addiktoivaa lisäainetta tuo tavara onkin. Tosin salamista en luovu! :D

Puhtaassa ruoassa on siis se hyvä puoli, että E-koodeja ei tule syötyä, eli kaikkia niitä täysin turhia lisäaineita, kemikaaleja, joiden tarkoitus on parantaa tuotteen makua tai säilyvyyttä. Leivät täällä ostetaan leipomoista tai marketeista, ja ne ovat lähestulkoon aina tuoreita, joten niistäkään on turha yrittää etsiä lisäaineita. Ruoan puhtaus on varmasti vaikuttanut osaltaan siihen, että elimistökin toimii paremmin, kun ei tunge kaikkea sontaa suuhunsa jatkuvasti. Aikaa vaativaa puuhaa on tietysti itse lähteä kokkailemaan ruokaa, varsinkin joka päivä. Se on kuitenkin mielenkiintoinen huomio, että jopa työssäkäyvät äidit tässä maassa kotiin tullessaan jaksavat vielä alkaa ruoanlaittoon tunniksi pariksi, eivätkä vain tilaa puhelimitse pitsaa kotiinkuljetuksella nälkäiselle laumalle. Toki me täällä välillä heittäydytään villiksi ja tilaamme kepsuateriat tai miesväelle lahmacunit, mutta teemme niin ehkä kerran 3 viikossa.

Suuryhtiöiden markkinavoimat ovat kuitenkin täälläkin hyvin edustettuina. Migroksen kylmätiskeiltä löytyy Benecol-levitettä (tai jotain sellaista) ja kaikenlaista light-sitä ja light-tätä tuotetta. Aika useasti vain esim. kerman korvikkeissa (Suomessa myytävänä olevissa) on monelle ihastuttavan pieni määrä rasvaa, mutta hillitön määrä erilaisia säilöntä-ja lisäaineita, voin aromivahvennetta, stabilointiainetta, sitä sun tätä täysin elimistölle tarpeetonta schaissea. Jos haluaa kermaa, niin kannattaa ostaa kermaa, eikä mitään transrasvahöttötuotetta, jonka ainesosaluettelo on pidempi kuin karkkipussissa. (anteeksi paasaukseni, mutta perusraaka-aineet kunniaan! :)

TVstä tuli eräs ilta mainos, jossa nainen syö muroja, jotka muka tekevät solakaksi muutamassa viikossa. En nyt muista mistä muroista oli kyse, mutta samaa tuotetta on Suomessakin myynnissä. Sisältää kuitua ja täysjyvävehnää tai jotain sinne päin. Mainokset ovat kyllä niitä parhaita, voi jestas. Kun hyvännäköinen, hoikka, pitkähiuksinen nainen kauniissa mekossa syö hymyssä suin muroja ja sen jälkeen ponnahtaa sulavasti vaa'alle (mihin hoikka nainen edes vaakaa tarvitsee?!) ja sen jälkeen kirmaa ulos kun huomaa laihtuneensa pari kiloa, on varmasti aika moni päättänyt niitä kokeilla - jos vaikka ne tepsisi! Anne näki tämän mainoksen ja tuumaili siinä ääneen, että pitäisiköhän noita maistaa. Annella kun on sellainen hyvin pehmeä vartalo, niin on ilmeisesti päättänyt että jotakin pitäisi tehdä. Minä totesin (hyvin tapani mukaisesti suorasanaisesti ja järkähtämättömästi) O:ta tulkkina käyttäen, että enpä usko sellaisen tuotteen, joka sisältää sokeroituja ja tärkkelyssiirapissa uitettuja lisäaine-vehnälastuja, olevan ratkaisu kenenkään ylipaino-ongelmiin! Sitä varten pitäisi laittaa jääkaapin ovi kettingillä kiinni ja lähteä lenkille! Anne totesikin, että sellaisten tuotteiden täytyy olla ihan höpötystä ja päätti hakea uuden kupillisen teetä parilla teelusikallisella sokeria. Tou!

Kun olin selittänyt uutta ruokavaliotani O:lle, kauan ja hartaasti, oli hän ilmeisesti viisaana painanut mieleensä joitakin asiakohtia ja toi tuliaisia eräs ilta työpäivänsä päätteeksi.
Milläpä sitä herkuttelisikaan kuin kuivalla Angoralla, savustetulla juustolla ja paprikatäytteisillä oliiveilla? :) O. herkutteli vielä pähkinöillä, joita en itse syö, mutta minulla oli jemmassa pussillinen cashewpähkinöitä, jotka sopivatkin tähän komboon mainiosti. Ah, autuutta.

5 kommenttia:

  1. Nostan hattua, että pitkän työpäivän ja työmatkojen jälkeen jaksaa alkaa tekemään ruokaa ihan alusta alkaen. Minä teen töitä vain yhteen asti, ja sittenkin ruoanlaittaminen välillä kyllästyttää.

    VastaaPoista
  2. Minäkin nostan hattua, ja se juuri huolestuttaa: täällä kun miespuoliset tottuvat siihen että naiset ovat vastuussa ruoanlaitosta, niin muutunko minäkin sitten tulevaisuudessa kotikokiksi vai saankohan yhtään apua tuosta ukosta..? ;) Kannatan myös aika paljon ulkona syömistä, mutta se tulee kalliiksi jos useammin käy kuin kerran pari kuukaudessa.

    VastaaPoista
  3. Lontoossa asuessamme teimme kumpikin pitkää päivää, ja se joka oli aikaisemmin kotona alkoi ruoanlaiton. Sitten kun minä tein vähemmän töitä ja tuli lapsia, niin kaupassakäynti ja ruoanlaitto jotekin vain siirtyi lähes kokonaan minulle.
    Koska olen nykyisin kotona aikaisin, meillä ruokakin on valmiina kun yläasteelanen kotiutuu. Joskus kyllä muistutan, että ajattelepas niitä lapsia joiden äiti ja isä tulevat kotiin vasta kuuden jälkeen ja sitten vasta aletaan kuorimaan perunoita.
    Mies on paljon pois kotoa, mutta kun on paikalla niin yleensä tekee viikonloppuisin irlantilaisen aamiaisen. Komennan myös välillä kauppaan ja sanon, että tänään minulla on vapaapäivä ruoanlaitosta ja sinä kokkaat. Juniori kyllä viime kerralla vihjasi, että jos kuitenkin äiti laittaisi ruokaa, koska tämä ei ole syömäkelpoista!
    Miehiä pitää aina välillä opastaa, muuten eivät tee mitään. Olen kyllä tehnyt selväksi, että mitään rakkautaa en tunne keittiötä kohtaan. Syödä pitää, joten ruokaa laitan, mutta ilman mitään suurta intohimoa!

    VastaaPoista
  4. Heippa! Meillä töissä muutama kaveri on syönyt karppi-ruokaa jo jonkin aikaa,ja kilot ovat karisseet.Olen itse löytänyt kivoja ohjeita ja kokeilen sitä kuten sinäkin.Järjen kanssa! Mietin enemmän mitä suuhuni laitan ja hiljalleen vähennän leivän syöntiä.Töihin on helppo tehdä leivät evääksi ja ottaa hedelmä tai jogurtti mukaan.Jogurtteja syön melkein päivittäin,ja ajattelen niitä monia sokeripaloja-kääk!! Pastaa ja perunaa syön harvoin(itselle kun ei tule laitettua),riisiä syön useammin.
    Katsotaan kuinka käy,putoaako paino edes vähän ja onko olo kevyempi kuin ennen.
    Turkkilainen keittiö on pop!!

    VastaaPoista
  5. Vihreätniityt: kuulostaa siltä että teillä on hyvä kuri ja järjestys kotitöiden osalta :) Minusta taas on ihan kiva kokkailla ja kokeilla jotain uusia ruokia, sen verran rakkautta keittiötä kohtaan tunnen, mutta ehkäpä jokapäiväinen kotikokin "ammatti" olisi liikaa..

    Sanush1: Mukavaa että olet kokeilemassa karppausta myös. Alku on haastavaa, kun tuntuu siltä että joutuu jättämään kaikki "herkut" pois, mutta kun sitä sinnikkäästi vain jatkaa viikon pari, tai kuukauden, niin huomaakin ehkäpä makumieltymystenkin muuttuvan ja saattaa jopa ilmestyä eräänlaisia terveysilmiöitä kuten parempi ihon kunto, hiusten kunto tai pirteämpi olotila. Minua ei esim. väsytä yhtään niin paljon kun syön vähemmän hiilareita pitkin päivää, kuin silloin kun söin. Kun elimistö ei saa turhaa sokeria, niin ei tule verensokerin vaihteluja ja siten voi tuhahdella sille virallisterveelliselle ohjeistukselle "3 ateriaa päivässä + välipalat, jotta verensokeri pysyy tasaisena". Se pysyy tasaisena, kun sitä sokerihuippua ei tule! :) Iltaisin on muuten hyvä syödä jotakin sokeripitoista, ruuan jälkeen jälkkäriksi esim. jugurttia hedelmillä tai jäätelöä (kuten itse teen), tai jotain terveellisempää vaikka kaurapuuroa, sillä sitten kun verensokeri laskee niin meikäläinen repii leukoja siihen malliin että sänky kutsuu..

    VastaaPoista